"Olen todellinen puupää"
02.02.2010 14:05
Armi Suojanen
Helsinkiläinen kirjailija-graafikko Tiina Pystynen, 54, palkittiin äskettäin Suomen sarjakuvaseuran Puupäähatulla. Tunnustus osui kaikin puolin oikealle ihmiselle, sillä Pystynen pitää itseään kovapäisenä naisena.
–Olen todellinen puupää. Nousen aina vaan, vaikka puulla lyödään päähän, hän kuvailee hymyillen ja viittaa aikuisille kuvakirjoja tekevän taiteilijan vaikeuksiin.
Jo kirjallisuusterapeutti Pystysen uran kääntyminen taiteilijuuteen 1980-luvun lopulla oli mutkikas.
–Tarjosin runojani kustantamolle ja siellä sanottiin, että joku tolkku pitää olla! Kirjoitin synnyttämisestä, perhe-elämästä ja naisen seksuaalisuudesta.
Tyrmäys ei lannistanut Pystystä, vaan se pani hänet puskemaan eteenpäin.
–Päätin, että jos kukaan ei julkaise runojani niin, teen niistä kuvakirjan kaverilleni. Ja sidon ne itse, Pystynen kertaa.
–Oli tärkeää, etten päässyt heti läpi.
Pystynen löysi oman lajinsa, kun hän tykästyi työväenopiston, nykyisen aikuisopiston kurssilla grafiikkaan. Kuva ja teksti solmivat liiton.
–Opistossa opettajikseen saa alansa parhaita ammattilaisia, hän kehuu ja laskeskelee olleensa opiston opiskelijana kolmisenkymmentä vuotta.
Kirjailija-graafikon jännittävä käsiala sai muotonsa, kun hän kirjoitti tekstit painolaatalle. Ne pitää kirjoittaa peilikuvana, jotta tekstin näkyy painetussa kuvassa oikein. Se toi käsialaan tyylitellyt kiekurat kuin itsestään. Pystynen on vielä hionut käsialaa saadakseen siitä mieleisen.
Pystysen ensimmäinen kirja Ihminen tunkee kirjoituksesta lihana ulos ilmestyi 1987 Weilin&Göösin kustantamana. Seuraava teos Onnenkoukku (WSOY) vuonna 1992 toi Koskenkorva-palkinnon -93.
Leskikuningattaren muistelmat 1993 nosti Pystysen puheenaiheeksi, sillä hän purki kirjassa herkkää aihetta rohkeasti eli tuoreen lesken, kahden lapsen äidin elämää. Sen jälkeen Pystyseltä on ilmestynyt viisi kirjaa, joista viimeisin Lemmentanssit viime syksynä.
Kun piirtää ja kirjoittaa aikuisille, painokset eivät ole suuria, niin kuin vaikkapa lastenkirjoissa. Aikuisten kuvakirjojen kustantaminen on kallista eivätkä kustantamot kilpaile tekijöiden töistä. Uutuuksien mainostaminenkin jää hittikirjojen jalkoihin.
Puupää-palkinnolla onkin suuri merkitys saajalleen.
–Se on tunnustus työlle. Sitä ei nyt tarvitse todistella.
Pystystä lämmittää erityisesti se, että palkintoperusteluissa kiiteltiin hänen esimerkillään rohkaisseen nuoria naisia alalle 90-luvulla.
Palkinnolla on ollut Pystyselle jo aivan konkreettinenkin hyöty. Palkinnon julkaisun jälkeen Tukholman Suomi-instituutti pyysi häntä pitämään näyttelyn ensi syksynä.
Ranskalaisille lauttasaarelaisen kuvat ovat liian rajuja. Suomen Ranskan-instituutti ei aiemmin huolinut kuvia näytteille, koska tilassa vierailee myös lapsia. Pystynen on selityksestä melkein kuin puulla päähän lyöty.
Tiina Pystysen näyttely Kansalliskirjastossa (Unioninkatu 36) 1.4. asti. Kansalliskirjasto on avoinna ma–pe klo 9–20 ja la 9–16.
