Löytöeläintalon hoidokeilla on iloisia ja surullisia tarinoita
14.03.2010 7:25
Anneli Tuominen-Halomo
Jos kissat osaisivat puhua, niillä olisi monenlaisia tarinoita. Päivi Ohtonen ja talon muut työntekijät huolehtivat siitä, että eläimillä on tarjolla ruokaa ja vettä. (Kuvaaja: Päivi Tuovinen)
Miauu! Pienikokoisesta persialaiskissasta lähtee uskomattoman kova ääni. Miauu, vastaa ruskearaidallinen kissa samassa häkkirivistössä. Kissat odottavat omistajaansa Viikin löytöeläintalossa Helsingissä.
Liki 1500 pääkaupunkiseudun kissaa, koiraa ja muuta lemmikkiä päätyi viime vuonna löytöeläintaloon.
Jos omistaja ei kahden viikon kuluessa kaipaa lemmikkiään, se saa uuden kodin tai sitten Helsingin eläinsuojeluyhdistys huolehtii eläimen jatkohoidosta ja sijoittamisesta.
Koirista 88 prosenttia ja kissoista 46 prosenttia palautuu omalle omistajalleen.
–Osa esimerkiksi kissansa hakijoista on vihaisia siitä, että kissa on tuotu tänne, koska ”se oli ihan siinä kodin nurkalla”. Kissan oikea osoite on kuitenkin löytöeläintalossa, jos sillä ei ole pantaa yhteystietoineen. Osa on tosi iloisia ja helpottuneita siitä, että oma lemmikki löytyy täältä ja se on kunnossa. Joskus eläin on ollut jopa puoli vuotta kateissa, löytöeläintalon vastaava eläintenhoitaja Päivi Ohtonen kertoo.
Koirien sisäänottomaksu on 30 euroa ja kissojen 15 euroa. Kun omistaja noutaa lemmikkinsä, koirien hoidosta kertyy lisää maksua 13 euroa ja kissoista seitsemän euroa yöltä. Muista eläimistä hoitomaksu on seitsemän euroa vuorokaudessa.
–Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen pitävät taloa yllä. Vuorokausimaksut ja eläinten myyntihinnat eivät riitä kattamaan kuluja. Kirkkonummi tuli mukaan tämän vuoden alussa, tosin kunnan löytökoirille on siellä oma sijoituspaikkansa, Ohtonen mainitsee.
Löytöeläintalon eksoottisimmat asukit ovat tällä hetkellä kaksi vesikilpikonnaa, jotka löytyivät hylättyinä pahvilaatikosta. Vesikilpikonnia tuotiin maahan 1980- ja 1990-luvulla.
Kymmeniä vuosia elävät, isoiksi kasvavat vesikilpikonnat tarvitsevat ison akvaarion, jonka hoitaminen on työlästä. Siksi monen vesikilpikonnan tarina on surullinen.
Liskoja ja käärmeitä päätyy löytöeläintaloon usein siitä syystä, että vuokralainen on saanut häädön ja hän on jättänyt eläimen asuntoon. Muutama on tosin löytynyt luonnostakin. Kesällä löytöeläintaloon voi tulla myös eksoottisia lintuja, jotka ovat lentäneet vapauteen avoimesta ikkunasta. Onpa löytöeläintaloon päätynyt yksi minipossukin.
Tiedot ja kuva löytöeläintaloon tuoduista eläimistä on talon nettisivuilla.
–Jos eläin joudutaan sijoittamaan uuteen kotiin, sille haetaan parasta mahdollista paikkaa. Nuori kolli tarvitsee erilaisen kodin kuin vanha kissa. Löytökoiran kouluttamisessa pois huonoilta tavoilta voi olla tuplatyö pennun kouluttamiseen verrattuna, Ohtonen sanoo.
Löytöeläimiä ei luovuteta kenelle tahansa uudelle omistajalle, vaan ostajat varaavat löytöeläintalosta ajan ja heidät haastatellaan ennen kuin eläin pääsee uuteen kotiin.
–Löytöeläintalossa on tilaa yli sadalle eläimelle kerrallaan, mutta onneksi talon kaikki paikat eivät koskaan ole olleet yhtä aikaa käytössä.
Löytöeläintalo viime vuonna:
Viime vuonna Viikin löytöeläintalossa hoidettiin 1477 eläintä. Niistä 890 oli löydetty Helsingin alueelta.
Eläimistä 456 oli kissoja, 365 koiria ja 69 muita, kuten marsuja ja kaneja.
Hoidetuista eläimistä 651 oli löytöeläimiä, 136 eläinsuojelueläinlääkärin huostaan ottamia ja 103 niin sanotuista sosiaalisista syistä hoitoon otettuja eläimiä.
Vantaalta tuotiin löytöeläintaloon 340 eläintä: 197 kissaa, 125 koiraa ja muita eläimiä 18.
Espoosta ja Kauniaisista tuotiin 247 eläintä: 134 kissaa, 85 koiraa ja 28 muuta eläintä.
Koirista omalle omistajalle palautui 88 prosenttia ja kissoista 46 prosenttia.
Koirien keskimääräinen hoitoaika on neljä vuorokautta ja kissojen 13 vuorokautta.
