Tohtori Lauri korkkasi Palencian kukkulat
05.02.2010 14:15
Aki Saranen
SUUNNISTUSMATKAILU
Paukkupakkanen ja matkamessut saavat vääjäämättömästi kaipaamaan kesäisiä luontomatkoja. Uutta kesää odotellessa sopii muistella menneitä.
Helsingin Sörnäisissä asuva Pekka Lauri, 45, testasi elokuussa Espanjan ensimmäiset viisipäiväiset suunnistuskilpailut. Pohjois-Espanjan Palencian maakunnassa pohjoismaalaisia ei juuri näkynyt, suomalaisia ei lainkaan.
–Se oli hyvä esimerkki suunnistusmatkailusta. Maisemiakin ehti katsella paljon. Hienot kisat, hyvät maastot ja yllättävän hyvät kartat, koostaa Lauri.
Ainoaan mojovaan suunnistusvirheeseen hän sortui avauspäivänä yrittäessään laskeutua ja nousta jyrkänteitä reitinvalintavälillä. Kokenut kiipeilijä joutui kerta toisensa jälkeen palaamaan takaisin.
Voittopalkinnot jäivät 40-vuotiaiden sarjan ylivoimaiselta ykköseltä pokkaamatta, kun piti kiiruhtaa paluulennon vuoksi Madridin 41 asteen helteeseen.
Pohjoisessa Espanjan autiomaisuus katosi ja lämpötila nousi vain reiluun 20 asteeseen.
–Se oli vihreää Espanjaa. Espanja on metsäalaltaan EU:n kolmonen ja seitsemänneksi suurin raakapuun tuottaja, yllättää Metsäntutkimuslaitoksella Euroopan metsäsektorimallia työstävä kauppatieteiden tohtori.
–Lasken tulevia kasvihuonepäästöjä numeerisen dynaamisella optimointimallilla.
Luoteis-Espanjan Galiciassa ja koillisen Pyreneillä käynyttä Lauria kiehtoi tällä kertaa niiden välimaaston näkeminen.
–Tshekissä on olla vähän samanlaisia suunnistusmaastoja, mutta nämä tötteröt ja labyrintit eivät olleet hiekka- vaan kalkkikiveä. Maasto muistutti villinlännenmaisemaa, vertailee Lauri Aguilar de Campoon lähistön kisamaastoja.
Alle tunnin ajomatkan jälkeen pääsi nauttimaan Biskajan lahden laguunihiekkarannoista ja Atlantin valtamereltä saapuvasta kostealämpimästä ilmavirrasta. Puolessatoista tunnissa ehti ihailemaan kuulua rotkorinnevaellusreittiä noin 2,5 kilometriin merenpinnasta nousevan Picos de Europa –vuoriston tuntumassa.
Viime tingassa hankittu yöpymispaikkakin osoittautui loisteliaaksi, kun luonnonkiviseinien sisältä paljastui paikallisperinteen mukaisesti sisustettu lukaali kaikkine mukavuuksineen.
–Etsin majoitusta netistä, mutta puolessa paikoista ei vastattu ja monissa vastattiin espanjaksi. Lopulta löysin pikkukylästä maatilamatkailupaikan. Se oli rauhallisempaa Espanjaa. Ei tarvinnut varkaita pelätä.
