Huolehtiiko vanhusten hampaista kukaan?

Läheiseni asui viimeiset elinvuotensa kodinomaisella sairaalan pitkäaikaisosastolla. Kävin miltei päivittäin hänen luonaan helpottaakseni sekä hänen oloaan että hoitajien työtaakkaa. Olin myös välillä keikkatyössä osastolla. Hoitajilla ei kertakaikkiaan ole aikaa anella vastentahtoisen asukkaan hampaita pois suusta, jotkut asukkaat ahdistuvat jos joutuvat antamaan hampaansa pois, he voivat esim. luulla etteivät saa niitä takaisin. On tietysti myös hoitajia joita ei voisi asia vähempää kiinnostaa. Läheiseni valitti suunsa olevan kipeä ja tarkemmin katsottua siellä olikin tulehdus - kolme eri kertaa. Jos asukkaalla on omat hampaat suussa, on hoito joskus vielä hankalampaa - jos hän ei halua avata suutaan ja antaa harjata hampaitaan, niin sitä on aika vaikea väkisinkään tehdä.
Yksi ongelma on myös se, että kellään ei hoitolaitoksessa ole vastuualueenaan asukkaan suunhoito, eikä hampaiden hoidosta tehdä päivittäin merkintää. Näin hoitajien vaihtuessa tai ollessa eri vuoroissa voi jopa "vahingossa" suu/hampaat jäädä pidemmäksikin ajaksi puhdistamatta.
Ja onhan jo kauan ollut tiedossa, että hoitamaton suu ja/tai puutteellinen hammashoito on myös sydänsairauden riski.
Ideoita sekä laitoksiin että kotipalveluun: päivittäinen (tai kotikäyntien yhteydessä tehtävä) kirjaamisvelvollisuus onko hampaat hoidettu, sekä säännölliset suuhygienistin käynnit.
Halvemmaksikin ennaltaehkäisy tulisi, kuin isot hoidot tai kytkysairauksien hoito.

"Elissu" kertoi, ettei hoitajilla ole aikaa.
Mielestäni se, ettei hoitajilla ole aikaa ei riitä syyksi mihinkään ihmisenhoitoon liittyviin laiminlyönteihin.
Meidän kansalaisten tulee jo vihdoinkin vaatia ihmistenhoitolaitoksiin niin suuri määrä hoitohenkilökuntaa, ettei mitään hoitolaiminlyöntiä voi kuitata sillä, ettei ole aikaa.
Suunhoidossa kuten kaikessa muussakin hoidossa tuntuu olevan sattuma kenen potilaan kohdalla hoidoissa töpeksitään.
Minulla on omakohtaisten kokemusteni perusteella seuraavanlainen esimerkki.
Hankkiuduttuani alueellisen terveyskeskuksen hammashoitolan vastaanotolle, tarkoituksella uusia kymmeniä vuosia käytössäni ollut kulunut hammasproteesini.
Niin hämmästyksekseni minua hoitavan hammaslääkärin mukaan, rittäisi kun hammasproteesini korjattaisiin.
No kun hämmästyksestäni huolimatta luotin asiantuntian lausumaan ja suostuin siihen, että hammasproteesini korjattaisiin.
Kun sitten menin hammaslääkärin vastaanotolle toistamiseen, sovittamaan tuota korjattua hammasproteesiani. Hammasproteesi oli täysin sopimaton suuhuni ja siitä oli rikkoutunut osa. Tuota korjattua hammasproteesiani korjailtiin moneen otteeseen, eikä siitä koskaan satu suuhuni sopivaa.
Kummallista hammasproteesin laitossa oli se, että heti ensimmäisellä kerralla kun menin hammasproteesiani sovittamaan, hammaslääkäri ojensi minulle heti, minulle päivää sanottuaan laskun. Että lasku annettiin ennen kun korjattua hammasproteesia oli kertaakaan sovitettu suuhuni.
Ihmetystä herättävää oli myöskin se, kun hammaslääkäri proteesia korjaillessaan hioi hammasproteesia, niin hiomisen jälkeen, hän laittoi hammasproteesin suuhuni hiontapölyineen kaikkineen, väliin huuhtelematta sitä. Tuollainen hammaslääkärin huolimattomuus oli ennen kokematonta, koska aiemmin yksityisellä hammaslääkäreillä käynneilläni, olin saanut sellaisen käsityksen, että hammaslääkärit ovat äärimmäiset huolellisia siisteydessä ja etenkin siinä kaikessa, joita he joutuvat laittamaan potilaansa suuhun.
Kun sitten tein valituksen tapahtuneesta hammasproteesini pilaamisesta, minulle valmistettiin samassa hammashoitolassa uudet hammasproteesit meksua vastaan tietenkin.
Ja vaikka uusia hammasproteesia soviteltiin ja korjailtiin useampia kertoja, niistä ei monista yrityksistä huolimatta saatu sellaisia, joita olisin voinut käyttää.
Kaikkein huvittavinta tässä minun jutussani oli kuitenkin se, että valituspäätökseeni oli kirjoitettu minun viakseni koko juttu. Että minä olin ollut se, joka ei ollut halunnut uutta hammasproteesia, vaikka se oli ollut juuri päinvastoin, hammaslääkäri ei ollut halunnut heti alkuunsa laittaa minulle uutta hammasfroteesia,
vaan korjata vanhan hammasproteesini.
Että alueellisessa hammashoitolassa käynnit tulivat minulle paitsi kalliiksi niin, ne oli uskomattomia kokemuksia.
Uskoni oikeudenmukaisuuteen mureni niin, että katsoin hyödyttömäksi valittaa tapauksesta uudelleen siitä huolimatta, että alueellisessa hammashoitolassa käyntini tulivat minulle kalliiksi. Koska vanhan hammasproteesini korjaamisen ja uuden siellä tehdyn hammasproteesin lisäksi minun täytyi maksaa vielä muualla tettämäni hammasproteesi. Eli sellainen hammasproteesi, jota voin käyttää.
Nyt kun tällä aikakaudella, puhutaan niin ylenpalttisesti suun puhtaudesta. Ja mainoskamppanjointi suun desifioinnista tuntuu vaan kiihtyvän siinä mittakaavassa, kun ei ollenkaan ymmärrettäisi sitä, että ylenpalttinen desifiointi tappaa myöskin suojaavat, ihmisellä luonnostaan olevat bakteerit. Että kohtuus suunhygienavouhotuksessa on kokonaan unohdettu.
Mikä ei suinkaan ole hyvä asia.