Kaksi kolmesta käy Helsingissä rippikoulun
01.08.2010 8:20
Petri Grönstrand
Kaksi kolmesta helsinkiläisnuoresta käy rippikoulun. Koululaisten määrä vastaa kirkkoon kuuluvien määrää: helsinkiläisistä noin 65 prosenttia on seurakunnan jäseniä.
–Kirkkoon kuuluvien määrä korreloi kutakuinkin riparin käyvien määrän kanssa, kertoo työalasihteeri Jarmo Kokkonen Kirkkohallituksesta.
–Yleensä sinne tullaan mielellään.
Jokaisella leirillä oppii itsestä ja toisista
Mutta millaista leirillä on?
Helsingin seurakuntayhtymän omistama Korvenrauhan kurssikeskus sijaitsee luonnonkauniilla paikalla, idyllisen lammen rannalla Siuntiossa.
Tiistaina 20. heinäkuuta siellä on meneillään viimeistä edellistä päivää Malmin seurakunnan rippikoululeiri, jota johtavat nuoriso-ohjaaja, sosionomi Tomi Uimonen, kesäteologi Ella Järvinen ja diakonia-ammattikorkeakoulussa opiskeleva Emma Ryyppö. Heillä on apunaan seitsemän ryhmänjohtajaa eli rippikouluslangilla isosta. Leiriläisiä on 16 tyttöä ja 11 poikaa.
Tomi Uimoselle tämä on jo yhdeksäs kesä Malmin seurakunnan nuoriso-ohjaajana ja leirin vetäjänä.
–Leirin vetäminen on aina enemmän tai vähemmän haasteellista, mutta mielellään tätä tekee, hän sanoo.
–Jokaisella leirillä oppii paljon itsestä ja toisista, tämä on sellaista yhdessä kasvamista.
Myös Ella Järvinen, joka on puolivälissä teologian maisterin opintojaan ja toista kesää kesäteologina, kehuu työtä antoisaksi ja tämän leirin oppilaita mukaviksi.
–Fiksua porukkaa. Kuuntelevat oppitunneilla, mutta ovat myös hyvällä tavalla kriittisiä; uskonopillisia tai eettisiä aiheita käsitellessä osaavat tehdä napakoitakin kysymyksiä. Haluan kyllä itsekin välttää valmiita patenttivastauksia ja ennemmin herätellä pohtimaan asioita.
Ulkoläksyt pakkopullaa
Mutta mitä sanovat riparilaiset itse? Johanna Halme, Veera Heinonen, Juho Kuronen ja Pilvi Lehtinen kertovat kaikki riparin olleen hauska kokemus.
–Oppitunneista jotkut ovat tylsiä, toiset taas mielenkiintoisempia. Kivoimpia ovat ne joissa saa itsekin osallistua ja esittää ajatuksiaan, nuoret sanovat.
–Tunneilla on myös yhdessä pohdiskeltu erilaisia ihmiselämään liittyviä aiheita, kuten seurustelu- ja kaverisuhteita. Vakavampiakin aiheita kuten kuolemaa on käsitelty.
Mukavina koetaan varsinkin ryhmätehtävät ja -tunnit, mukaan luettuna ”raamikset” eli päivittäiset luku- ja jutteluhetket isosten johdolla, lähtökohtana jokin Raamatun teksti. Kymmenen käskyn opettelu ja muut ulkoläksyt ovat pakkopullaa, jota ei sentään ole kovin paljon – kyllä niistä selvitään!
Kaikki neljä sanovat tulleensa leirille ihan mielellään ja kenenkään pakottamatta. Ripari ikään kuin kuuluu kesään ja antaa kokemuksia ja muistoja joista on mukavaa jutella kavereiden kanssa myöhemmin.
Ja vaikkei kirkkoa koettaisi ihan maailman mielenkiintoisimmaksi paikaksi, niin ei ripari suhtautumista siihen ainakaan kielteisemmäksi ole muuttanut.
Suomalainen ilmiö
Suomen ensimmäiset leiririppikoulut järjestettiin 1940- ja 50-lukujen taitteessa.
Leiririparit yleistyivät 1960-luvulla suurten ikäluokkien tullessa rippikouluikään, ja 1980-luvulta alkaen leiririppikoulu on ollut valtavirta.
Nykyisin 93 prosenttia rippikoululaisista käy leiririparin.
Koko maassa lähes yhdeksän kymmenestä 14–17-vuotiaasta käy rippikoulun, esimerkiksi Ruotsissa vain joka kolmas.
Leiri on osa riparia; sen lisäksi nuoret muun muassa osallistuvat seurakuntien erilaisiin tilaisuuksiin.
