Kun osia on vähän, mikään ei hajoa kesken ajon
23.07.2010 14:05
Minna Harmaala
Panu Heiskanen on itse sisustanut kesäautonsa. Terassikalusteiden alla on mummon kutoma räsymatto. (Kuvaaja: Minna Harmaala)
Vaikka pusulalaisen Panu Heiskasen Volkswagen Kombiwagen 1.6 kerää joskus jonoa taakseen, kiukkuista tööttäilyä ei tarvitse kuunnella.
– Yleensä tulee aika hilpeitä katseita ja moikkauksia. Kiva sillä on ajeleskella. Viereisessä autossa aina hymyillään, kun mennään ohi.
Vihreä kesäauto on klassinen ”hippivolkkari”. Kylkiä koristavat keltaisesta teipistä muotoillut rauhanmerkit ja kukkaset.
– Tytöt leikkasivat kukat Provinssirockissa viime vuonna. Siellä oli toinenkin samanlainen vihreä, ja nyt kummassakin on samanlaiset kukat. Nämä vähenevät vuosi vuodelta. Joka vuosi on liikenteessä näkynyt puolet vähemmän.
Aika usein joku tulee juttelemaan.
– Vanhemmista ihmisistä monet tulevat kysymään, saavatko tulla katsomaan sisältä, kun heillä on aikoinaan ollut samanlainen. Ja pikkulapset juoksevat suoraan sisään. Festareilla jos sataa, auto on yleensä ihan täynnä. Kavereita löytyy!
Heiskasen pakettiauto on lajinsa viimeisiä, vuodelta 1978. Väri oli yksi syy siihen, että hän kolmisen vuotta sitten haki juuri tämän kesäauton Torniosta saakka.
”Nykyautot pitää viedä huoltoon
lampunvaihtoon”
Vanhat Volkswagenit ovat Panu Heiskaselle tuttuja jo lapsuudesta. Hänen isällään oli aikaisemmin punainen hippivolkkari ja sen jälkeen kuplavolkkari.
–Serkullanikin oli kuplavolkkari. Tämä kulkee ikään kuin suvussa. Volkkari on yksi varmimmista autoista, mitä on ollut, sanoo Heiskanen.
Kombiwagenia ei ole tarvinnut juuri huoltaa, mitä nyt kuluvia osia on vaihdettu. Vain kerran se on jättänyt tielle. Silloinkin syy oli polttoaineen loppuminen.
–Tässä ei ole juurikaan osia. Kun ei ole jäähdytintä ja sellaista, se ei voi mennä rikki.
Uusissa autoissa sen sijaan on Heiskasesta liikaa hajoavia osia: –Vanha auto on helppo huoltaa. Lampun saa irti parilla ruuvilla. Nykyautot pitää viedä huoltoon lampunvaihdon takia.
"Tuulisella säällä ajaessa ei parane
aukealla kohdalla pitää ikkunoita auki"
Talvikodissaan Espanjassa Panu Heiskasella on tavallaan toinen kesäauto, vuoden 1973 Renault 12.
–Tykkään vanhoista autoista. Uudella autolla ei ole niin iloinen fiilis. Liikenne Suomessa on sellaista, että melkein kisaillaan ja koko ajan joku tulee eteen. Tällä kun lähtee liikenteeseen, huolet jäävät ja on heti iloinen mieli.
Tarkkana vanhalla autolla ajaessa tosin saa olla. Tuulisella säällä ajaessa ei parane aukealla kohdalla pitää ikkunoita auki, tai tuuli tempaisee kesäauton sijoiltaan. Ja koska moottori on ilmajäähdytteinen, taukojen pitää olla riittävän pitkiä.
Jos mäki nousee ylöspäin,
pitää ottaa vauhtia
Kesäautolla on hauska ajaa, sanoo Panu Heiskanen.
–Se alkaa öljyjen katsomisesta. On hyvä lähteä liikkeelle ajoissa, että ehtii aloittaa viileällä säällä. Tällä on todellakin ajettava ajan kanssa, huippunopeus on 80 kilometriä tunnissa. Ja ajaessa täytyy tosi tarkkaan katsoa pitkälle horisonttiin. Jos näyttää, että mäki pikkuisenkin nousee ylöspäin, pitää ottaa vauhtia.
Heiskanen on käynyt autollaan muun muassa festivaaleilla. Festareilla Kombiwagen toimii myös majoitustilana. Sisätiloissa on sohvan lisäksi pieni keittiö ja stereot hyllyllä.
Heiskanen on kesäautoonsa niin tyytyväinen, ettei aio siitä enää luopua.
–Suosittelen!
Millainen on unelmiesi auto? Osallistu lukijakilpailuun ja voita paikka Mikko Hirvosen kartturina 7.8. Helsingissä ajettavaan rallitapahtumaan.
Lue myös Järkyttävän hajun saa anteeksi ulkonäöllä
