Noomi Inkiläisen kesäauto oli kerran sitikoista kaunein
24.07.2010 9:00
Minna Harmaala
Valikoivasti lainattavissa. Noomi Inkiläisen museoauto on ollut hääautonakin. Ihan kenen tahansa Inkiläinen ei antaisi sitikkaansa ajaa. Ajokokemusta pitäisi olla juuri sitikasta, sillä vaihdekeppikin on erilainen. (Kuvaaja: Minna Harmaala)
Lohjalainen Noomi Inkiläinen on kirjaimellisesti kasvanut kesäautonsa kanssa.
–Isä osti sen minulle vuonna 1986, kun olin kaksivuotias. Silloin auto ei ollut näin hyvässä kunnossa, vaan isä alkoi pikkuhiljaa entisöimään sitä. Se valmistui vuonna 1993. Suomessa oli silloin 2CV:n ystävien vuosikokous.
Citroën 2CV:n tavalliset tallaajat tuntevat paremmin nimellä rättisitikka. Ja Noomi Inkiläisen sitikka, vuosimallia 1962, pärjäsi mainitussa vuosikokoontumisessa aika hyvin. Se nimittäin valittiin kauneuskilpailun parhaaksi.
Vaikka sinistä kaunotarta ei sittemmin ole juuri tuunattu, se on edelleen hyvässä kunnossa.
–Kun se on museorekisterissä, sillä ei tule paljon ajettua.
Museorekisteröidyllä autolla saa ajaa 30 päivää vuodessa. Inkiläisen isä on entisöinyt sitikan huolellisesti.
Harvinainen henkilöfarmari
on nimeltään Jymy
Melkein kaikilla rättisitikoilla on oma nimi, niin Noomi Inkiläisenkin menopelillä. Tämä yksilö tunnetaan nimellä Jymy –aiemman rekisterinumeron mukaan– tai Mixte.
–Tämä ei ole ihan normaali rättisitikka, vaan aika harvinainen henkilöfarmari.
Ulkoiset yhtäläisyydet nykyfarmareihin ovat aika vähäiset.
–Farmariksi sen tekee se, että takapenkki kääntyy eteenpäin vasten etuistuimia. Ja pohjalevy on yhtenäinen. Perässä ei ole vararengasta, vaan se on nokalla. Ja takaluukku nousee korkealle. Siinä voi oikeasti kuljettaa pitkiä ja korkeita esineitä.
Pieni moottori jaksaa kiihdyttää
korkeintaan 90 kilometrin tuntinopeuteen
–Tykkään ajaa rättisitikalla. Minusta se on hyvä ajaa. Onhan uudella autolla turvallisempi ajaa ja sellaisessa on ohjaustehostin, tässä saa oikein vääntää rattia. Ja vilkku pitää itse ottaa pois päältä. Silti tykkään ajaa ennemmin tällä kuin oikealla autolla.
Museoautollaan Noomi Inkiläinen tosin ajaa mieluiten vain aurinkoisella kesäsäällä. Sateella ajoa hankaloittaa jo se, että tuulilasinpyyhkimiä on veivattava käsivoimin.
Inkiläinen myöntää, että sitikan sisällä on myös hiukan meluisaa. Mutta ilmeisen tunnelmallista.
–Kun tuolla ajaa, ei ole kiire mihinkään.
Pieni moottori jaksaa kiihdyttää ajoneuvon korkeintaan 90 kilometrin tuntinopeuteen, mikä riittää Noomi Inkiläiselle. Polttoainetta sitikka nielee 5–6 litraa satasella.
Talviaikaan Jymy/Mixte lepäilee entisöijänsä autotallissa.
Autokauppias oli odottanut koko ikänsä, että
myyntiin tulisi rättisitikka. Ikinä sitä ei tullut.
Noomi Inkiläisellä on myös toinen rättisitikka, vuosimallia 1972. Sillä hän ajaa kesät talvet.
–Jotenkin auto itsessään viehättää. Olen aina ajanut sitikalla ja perheessä on ollut sellaisia.
Kesäautolla Inkilänen lähtee yleensä 2CV-ihmisten kokoontumisajoihin, kerran Ruotsiin asti.
Hän ei omien sanojensa mukaan enää juuri huomaa ihmisten reaktioita. Mutta kun joku kaveri on ensimmäistä kertaa Jymyn kyydissä, katseet eivät jää matkustajalta huomaamatta.
–Kyllä ihmiset jotenkin tulevat iloisiksi.
Huoltoasemilla väki tulee juttelemaankin. Etenkin iäkkäät miehet tulevat kertomaan, että ovat 70-luvulla omistaneet samanlaisen.
–Viimeksi hyvinkääläinen mies kertoi, että oli ollut aikanaan autokauppias ja odottanut koko ajan, että myyntiin tulisi rättisitikka. Ikinä sitä ei tullut.
Millainen on unelmiesi auto? Osallistu lukijakilpailuun ja voita paikka Mikko Hirvosen kartturina 7.8. Helsingissä ajettavaan rallitapahtumaan.
Lue myös, millaista on omistaa Volkswagen Kombiwagen tai Wartburg 353W
Kun osia on vähän mikään ei hajoa kesken ajon
Järkyttävän hajun saa anteeksi ulkonäöllä
