Tervetuloa nauttimaan siististi suloisesta suvesta
28.07.2010 8:40
Marketta Karjalainen
Oma rauha on tärkeä jokaiselle mökkiläiselle, muistuttaa Vallilan siirtolapuutarhayhdistyksen töölöläinen puheenjohtaja Patrik Floréen. (Kuvaaja: Sakari Hannula)
Tottakai siirtolapuutarha kuuluu kaikille helsinkiläisille, mutta mutta. Vallilan siirtolapuutarhayhdistyksen puheenjohtaja Patrik Floréen on kahden tulen välissä.
Hän tietää hyvin, että Helsingin kaupunki haluaa avata siirtolapuutarhat yhä vahvemmin yleiseen virkistyskäyttöön. Mutta mökkiläisille oma rauha ja turvallinen ympäristö on tärkeää.
”Marjoja ei saa syödä eikä kukkia poimia”
Vallilanlaakson suojaisassa notkelmassa sijaitseva puutarha on upeaa nähtävää. Alue on säilyttänyt hyvin vanhan yhtenäisen ilmeensä.
Idyllissä tuoksuu kesä, kukat kukkivat, linnut laulavat ja hymyilevät mummot poimivat marjoja. Ainutlaatuinen on myös yhdistyksen omistama pikkumuseo.
–Tämä on pieni kylä, jossa asuu paljon erilaisia ihmisiä, Floréen kuvailee.
Jokaisella on oma mökkinsä ja palstansa, omat harrastuksensa ja tapansa.
Yhteisiä rientoja varten keskellä siirtolapuutarhaa on yleinen vyöhyke nurmikenttineen ja leikkipaikkoineen. Siellä ovat sauna ja varastot, kioski ja kerhotalo Toimela.
Siirtolapuutahan portit ovat kaikille auki touko–syyskuussa. Käytävillä ja yleisillä alueilla voi viettää aikaa kuin puistossa, kunhan käyttäytyy asiallisesti.
–Marjoja ei saa syödä eikä kukkia poimia. Palstat ovat yksityistä aluetta, Floréen huomauttaa.
Avoimet ovet lauantaina kello 12–15
Ensi lauantaina 31. heinäkuuta Vallilassa on kansainvälisen siirtolapuutarhapäivän kunniaksi avoimet ovet kello 12–15. Opastetuilla kierroksilla kello 12, 13 ja 14 tutustutaan kesäkeitaaseen ja sen historiaan.
Helsingin muut siirtolapuutarhat eivät nyt päivää juurikaan noteeraa. Marjaniemessä on taidenäyttely. 80-vuotisjuhliaan viikonloppuna viettävässä Oulunkylässä päivää liputetaan jo 24. heinäkuuta.
Kastelukannu portin pielessä kertoo,
että kylään saa tulla
Vallilassakin suurin osa 168 palstan väestä pitää ovensa kiinni. Kymmenkunta mökkiläistä ottaa vieraita vastaan. Merkkinä kylään kutsusta on portilla kastelukannu.
Puutarhan tapahtumiin yleisö on tervetullutta. Esimerkiksi juhannuksena Vallilassa poltettiin komea kokko. Elokuun 8. päivänä vietetään elojuhlaa, jossa Floréenin mukaan on puhetta, musiikkia ja ohjelmaa.
Myynnissä on myös museopalstan sadosta valmistettuja tuotteita.
Helsingin siirtolapuutarhat:
Herttoniemi (Kipparlahden silmukka), perustettu vuonna 1934.
Kumpula (Kalervonkatu), 1927.
Marjaniemi (Marjaniementie), 1946.
Oulunkylä (Myllypellontie), 1940.
Pakila (Pakilan rantatie), 1948.
Ruskeasuo (Nauvontie), 1918.
Tali (Pitäjänmäentie), 1936.
Vallila (Kumpulankatu), 1932 .
Klaukkalanpuisto (Pakilan rantatie), 1977.
Toimittajan kommentti
Ei suotta vetäydytä!
Perinteinen kesänvietto on muuttumassa. Ainoa oikea tapa nauttia suvesta ei enää ole vetäytyä maalle yksityiseen rauhaan rämettymään.
Moni helsinkiläinen rötköttää jo estoitta keskellä kivikylää nurmipläntillä ottamassa aurinkoa. Viljelyharrastuskin elää uutta kukoistusta palstoilla ja joutomailla.
Haltuun kannattaa ottaa myös siirtolapuutarhat. Kaupungin omistamat, ylläpitäjäyhdistyksille vuokratut viljelyspalsta- ja siirtolapuutarha-alueet ovat kaikille avoimia virkistysalueita, joiden käytävillä ja yleisillä alueilla on lupa liikkua.
Kitkeminen ja kastelu on rankkaa, mutta on aivan mahtavaa kuljeskella pikku mökkien valtakunnassa nuuhkimassa kukkain tuoksua ja nauttimassa vehreydestä, jonka eteen ei itse ole laittanut tikkua ristiin.
Marketta Karjalainen
marketta.karjalainen@lehtiyhtyma.fi
