Kevätäreyttä ilmassa

Jotkut potevat kevätväsymystä, jotkut -masennusta. Itseeni iskee kevätäreys.

Äreys alkaa oireilla vaiheessa, jolloin kevät kääräisee ympäristöstä pois lumet ja jäät, mutta ei vielä nostata valjun kaupunkiympäristön koristukseksi muuta kuin pajunkissoja ojanpientareille. Kuin vastapainoksi tälle hetkelliselle olemattomuudelle kevätäreys puhkeaa kukkaan ja saa sisäisen marmattajan voimiensa tuntoon.

Katupölyn raapiessa kurkkua ja sumentaessa silmiä marmattaja kiroaa kevättuulen, joka lennättää kaduille myös mopot, nuo tärykalvojen tuholaiset. Tyypilliseen ajotapaan kuuluu huudattaa pitkillä suorilla pörisijöistä kaikki irti niin, että kadunkulkijalta putoavat hampaatkin suusta leukojen raivoisan kiristelyn jälkeen.

Kaikki Suomen mopot saisi kerätä pois ja loppusijoittaa 400 metrin syvyyteen Olkiluodon peruskallioon. Niihin ydinjätteelle aiottuihin kuparikapseleihin.

Pakkaantuneen lumen kahleista päässeet asvaltit ovat kevätäreälle kylmiä väreitä aiheuttava näky. Varsinkin paikoissa, joissa ihmisten on pakosti oleskeltava joutilaasti. Siis bussipysäkeillä ja junalaitureilla.

 

Kaikki Suomen mopot saisi kerätä pois ja loppusijoittaa 400 metrin syvyyteen Olkiluodon peruskallioon.”

 

Osa odottajista tappaa aikaa imeskelemällä käryävää sätkää, osa toteuttaa jotain ikiaikaista loitterehtimiseen kuuluvaa riittiä syljeskelemällä jalkoihinsa. Tai lähinnä niiden viereen ja erityisesti penkkien tuntumaan. Jotkut tekevät molempia.

Koirankakka jalkakäytävällä ei ole kiva juttu, sen marmattaja myöntää. Se, että elukka sontii, on kuitenkin ruumiintoiminnollisena tapahtumana ymmärrettävämpi kuin ihminen, joka valuu sylkeä kuin koivu mahlaa. Mikä funktio on roiskaisulla 15 sekunnin välein? Reviirin merkkaus?

Tupakantumppien ja klimppien äklö yhdistelmä savuhaitoin terästettynä saa marmattajan vetäytymään sivummalle toivoen, että tapakouluttaja Kaarina Suonperällä olisi päivystävä hälytysnumero.

Kevätäreys hellittää otteensa yhä lämpimämmin paistavan auringon myötä. Marmattaja ehtii kuitenkin vielä pikaisesti hämmästellä katumuodin vaihtumista täysin olemattomiin asusteisiin, jotka eivät ole missään suhteessa lämpömittariin, ennen kuin mieleen hiipii muistikuvia parinkymmenen vuoden takaa. Silloin sisäistä jupinaa oli huomattavasti vähemmän.

Ei se ehkä olekaan kevätäreyttä, vaan...keski-ikä?

Written by:

Leena Koivisto

Ota yhteyttä

Kommentit

Kommentit

Kun itsellä on mopoikäinen poika, alkaa kummasti suhtautuminen muuttua noihin pöristelijöihin. Kyllä nuoria kohtaan voisi osoittaa hieman ymmärtämystä ja suvaitsevaisuutta. Jossainhan heidänkin täytyy olla ja jotain saada tehdä. Maailmaan mahtuu meteliä. Eivät liene mopot eivätkä niiden pörinät maailman suurin ongelma.

Miranda (ei varmistettu)

Kun itsellä on kaksi mopoikäistä poikaa, muttei yhtään mopoa, alkaa kummasti keittää nuo "pöristelijät". Päiväsaikaan vielä metelin kestää, mutta viikonloppuöisin trimmattujen mopojen huudattaminen herättää sisäisen hirviöni!

Iästä, suvaitsevaisuudesta tai sukupuolesta viis. Mopojen huudattaminen asuma-alueilla on silkkaa ilkivaltaa. Polkupyörä on hyvä vehje "mopoikäisille", lisäksi kohenee kunto ja säästyy tienpielet turhalta saasteelta.

Ei maailman suurin ongelma, mutta monta kertaa yössä herättävänä keskikokoisen iso.

Myy (ei varmistettu)

Skootterin omistajan äitinä voisin surutta auttaa noiden kaikkien mopojen kärräämisessä Olkiluodon uumeniin. Eikö niihin penteleen värkkeihin saada tolkkua. Skootterit ovat pikkaisen hiljempiä ja siksi olinkin iloinen pojan valitessa itsellensä sellaisen. Sattaapi tietenkin olla, että äiskän marmatukset mopojen käsittämättömästä, aivoja viiltävästä pärinästä oli mennyt perille?

Suokkuli (ei varmistettu)

"Ei se ehkä olekaan kevätäreyttä, vaan...keski-ikä?"
Niinpä, vai onkohan se ennemminkin Leena Koivistolla... rasvauksen puutetta kun niin kovasti kitisyttää?!

Schmock (ei varmistettu)

Niin kaikki eivät enään muista nuorutta.Kitinä kuuluu ylimenokauden oireisiin,lääkitystä voisi suositella ennen kun mopo karkaa keski ikäisen käsistä.

yrittäjä (ei varmistettu)

Sairautta, särkyä, kipua, unettomuutta, epätoivoa - kaikkea tätä elämän herkkua kertyy sen enemmän, mitä vanhemmaksi käy. Parikymppisenä sanoo lähinnä "voi v....u", kun ohimenevä mopo holtittomasti vetää kävelytiellä ja tärykalvot halkeavat.

Kaksi- tai kolmekymmentä vuotta siihen päälle, ja säikähdys ja sivuun hyppääminen voi pilata koko päivän tai useammankin. Kokeiles "yrittäjä" vaikka polvinivelen muljahdusta ja tunnet miten kovan piston jälkeen turvotus polvessa leviää. Tiedossa on vähintään kolme päivää polvi kohoasennossa ja joka saamarin askel tuntuu siltä kuin puukolla pistettäisi.

Ja tämäkin sen vuoksi, että nuorisolla on ja pitää olla oikeus ajaa miten lystää kävelyteillä? Kiitti vaan lässyt vanhemmat, jotka ette osaa asettaa lapsillenne rajoja.

Pirkko-Pietari (ei varmistettu)

Ja pöh ja paskat yrittäjä! Kaikki vanhukset pyritään hoitamaan nykyään kotiin. Laitospaikkaa ei saa edes hakea, ennenkuin kaikki kotisairaanhoidon temput on käyty läpi. Tarkoitus on, että omaishoitajat näännytetään loppuun samassa ajassa, ja saadaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Käys esim Myyrmäessä tutkailemassa Myyrinkodin sijaintia Kilterin yläasteen vieressä. Mopojono seinän vieressä on usein pitkä.

Sitten kun sinä olet vanhus, toivon sinulle sijoituspaikkaa sorakuopan reunalta, niin saat nauttia mekkalasta loppuun saakka.

Ja vaikka se ei sinulle kuulukkaan, niin olen alta 50-vuotias. Ei siis toivoakaan laitospaikasta. Ne lopetetaan pysyvästi siihen mennessä, kun olen vanhus.

Oliskohan se turha toivo, että yrittäjät ja mopohenkiset kakarat tajuaisivat maailmassa olevan myös muita ihmisiä?

Pirkko-Pietari (ei varmistettu)

Moottoriurheillun suurena ystävänä ja harrastajana niin ei tunnu missään nämä mottori äänet,päinvastoin ne ovat kevään merkki.Ja reillusti yli 50.

yrittäjä (ei varmistettu)

Osallistu keskusteluun