Kunnon luusoppa oli sotaveteraanin arkea

Sota-ajan omakohtaisesti kokeneet Erkki Suikkari ja Inkeri Seppälä muistavat hyvin luukeiton. Lohjan seudun sotaveteraaneissa toimivat Suikkari ja Seppälä pitivät marttojen tekemää luukeittoa erinomaisena.

Teemu Vestovuo

Ruispuolukkapuuro saatiin sota-aikana omin voimin kerätyistä marjoista.

Teemu Vestovuo

Niukkuutta sota-aikana jakaneet Erik Askolin, Erkki Suikkari ja Inkeri Seppälä maistelivat Lohjan kalkkitehtaan suomalaisen marttayhdistyksen tekemiä herkkuja.

Teemu Vestovuo

Miltä maistuisi savilautasellinen luusoppaa ja jälkiruoaksi kahvinkorviketta perunajauhopiparin kera? Vielä muutama vuosikymmen ne olivat suomalaisten arkea – sodanjälkeisen ajan säännöstely on yhä monen veteraanin muistoissa.

Lohjan kalkkitehtaan suomalaisen marttayhdistyksen aktiivit Maj-Britt Loikkanen ja Rauni Oikarinen kokeilivat vastikään taitojaan pula-ajan ruokalajien ääressä. He loihtivat vähistä aineksista 1940-luvun aidon aterian, joita joukko sota-ajan lohjalaisia veteraaneja testasi.

Luukeitto ja ruispuolukkapuuro ovat ruokalajeja, joita oli helppo tehdä vähistäkin aineksista.

– Ydinluista saatiin makua keittoihin ja lihathan niistä veisteltiin irti ennen keittämistä, kertoo Loikkanen.

 

Sisäelimet käytettiin tarkkaan hyväksi.”

Jälkiruoaksi martat taikoivat siirapilla makeutettua kuivakakkua ja perunajauhoista tehtyjä pikkuleipiä.

 

– Muistan itsekin sen, miten siirappia entisaikaan keitettiin maalaistaloissa suurissa padoissa, kertoo Oikarinen.

Lohjalaiselle lääkintälotta Inkeri Seppälälle, 88, luukeitto on tuttuakin tutumpi ruokalaji.

– Se oli yleinen arkiruoka ja siihen käytettiin erilaisia ruhonosia. Samoin sisäelimet käytettiin tarkkaan hyväksi, esimerkiksi keuhkoista tehtiin muhennosta. Myös kanien kotikasvatus oli aika yleistä, muistelee lohjalainen lääkintälotta Inkeri Seppälä, 88.

Niukkuuden aikana hyvät konstit tulivat enemmän kuin tarpeeseen: korvikkeiden ja vastikkeiden käyttö oli yleistä.

– Kun kahvia ei ollut, korviketta yritettiin tehdä esimerkiksi voikukanjuurista. Jonkinlaista teetä saatiin vadelmanlehdistäkin, kertoo Seppälä.

Sodassa ilmavalvontalottana toiminut Anja Varjoranta, 89, tunsi säännöstelyn tuoman niukkuuden omakohtaisesti.

– Kyllä ruoka oli sota-aikana hyvin yksipuolista. Varsinkin kaupungeissa ruokaa oli vähän, mutta maaseudulla tilanne oli parempi. Varsinaista nälkää ei kuitenkaan nähty, vaikka ruokaa ei tuhlattavaksi asti ollut, muistelee Varjoranta.

Rintamalla ruoanjakelu oli välillä hyvin epäsäännöllistä eikä sitä aina ollut riittävästi.

– Kova näkkileipä oli sikäli hyvä ruoka, että se säilyi parhaiten. Tätä vanikkaa oli meillä aina leipälaukuissa mukana, muistelee Kannaksella taistellut reservin yliluutnantti Erkki Suikkari, 88.

 

Vanikkaa oli rintamalla aina leipälaukuissa mukana.”

– Mutta tämä marttojen tekemä luusoppa maistuu kyllä hyvin aidolta. Tällaista se oli silloin sota-aikanakin.

 

Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen pääjuhla järjestetään Espoossa Barona-areenalla 27. huhtikuuta alkaen kello 13.00.

Sitä ennen pidetään lipunnosto ja hartaus sekä veteraaneille tarjottava lounas.

Aseveli-iltaa vietetään Barona-areenalla 26. huhtikuuta kello 18–20. Esiintyjinä nähdään muun muassa iki-ihanat Pirkko Mannola, Marjatta Leppänen, Vieno Kekkonen ja Kanttiinin Lotat.

Written by:

Jari Pietiläinen

Ota yhteyttä

Kommentit

Osallistu keskusteluun