Lujempaa laatua

Asuuko meidän perheessä jalkinetuholainen, vai onko jalkineiden laatu nykyään aivan surkea?

Olen kyllä tottunut siihen, että tyttöni ei ole mikään prinsessa, vaan hyvä jätkä, joka rymistelee poikien kanssa läpi pahimmankin rämeikön. Tänä keväänä tehtiin kuitenkin uusi ennätys: lenkkarit tai oikeammin toinen niistä oli tohjona kuukauden kuluttua ostopäivästä.

Tyttö esitteli jalkinetta, joka irvisti päkiän kohdalta ainakin viiden sentin matkalta. Takatalven ja kurakelien takia tyttö on ehtinyt käyttää lenkkareitaan korkeintaan pari viikkoa.

On kohtuutonta, että ensimmäinen jalkinepari hajoaa jo ennen vappua. Myönnän, että jalkineet eivät ole kalliit merkkijalkineet, vaan ihan tavalliset ja marketista ostetut. Mutta silti. Eikö jalkineiden käyttöiän pitäisi olla pidempi kuin kuukausi?

Aiempina kesinä jalkineiden kulutustahti on ollut kolme paria kesässä. Jos tätä vauhtia mennään, tyttö ehtii tuhota tämän kesäkauden aikana kymmenen paria lenkkareita tai kevyempiä kangaskenkiä.

Myöskään talvijalkineet eivät olleet pitkäikäiset. Koska syksy oli leuto, karvavuorilliset talvisaappaat otettiin käyttöön vasta joulukuussa. Joulun jälkeen ostettiin alennusmyynnistä uudet, koska toinen jalkine oli repeytynyt kummallisesti kantapään kohdalta.

Toisella talvijalkineparilla päästiin sentään kevääseen asti. Tosin tyttö joutui loppulumilla turvautumaan äidin kuomiin, koska jostain syystä tytön jalkineet täyttyivät useamman kerran lumella ja loskalla, eivätkä ehtineet yön aikana kuivauskaapissa kuivua.

Anopilla on tapana sanoa, että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Pitäisikö meidän nyt sitten ryhtyä ostamaan sadan euron merkkijalkineita? Olisivatko ne lujempaa laatua?

Minulla sattui olemaan lenkkarien kuitti tallessa. Marssin suivaantuneena markettiin näyttämään risoja jalkineita. Sain tilalle uudet. Saapa nähdä, kestävätkö ne kahta viikkoa kauempaa.

Written by:

Anneli Tuominen-Halomo

Ota yhteyttä