Jääkiekon MM-kisojen cheerleaderit eivät ole mitä tahansa tyttöjä.
– Minulla on vahva balettitausta ja olen ollut Jokereilla cheerleaderina, joten esiintymisareena on tuttu, kertoo 50 hengen ryhmän konkariosastoon kuuluva punahiuksinen keravalainen Miia Vehviläinen, 34.
– Olen harrastanut tanssia ja kilpa-cheerleadingia sekä ollut HPK:lla neljä kautta cheerleaderina ja nyt yhden kauden HIFK:lla, latelee ryhmän junioriosastoon kuuluva töölöläistynyt vaaleaverikkö Anni Rautio, 20.
– Harrastin Roostersissa kilpa-cheerleadingia ja sen jälkeen joukkuetanssia Funky Dance Teamissä, sanoo puolestaan kamppilaisbrunette Kaisa Vammeljoki, 24.
Kaikkia yhdistää tanssi-into ja kiekkohulluus.
– Olen ollut pienestä pitäen lätkäfani. Olympialaisista katson kaikki matsit, vakuuttaa Rautio.
– Tanssin takia siellä ollaan. On ihana fiilistellä ja luoda yleisölle tunnelmaa. Olin tanssimassa jo vuoden 2003 kotikisoissa, lisää Vehviläinen.
Vaatii kanttia ja taitoa tanssia Hartwall-areenan portailla miljoonayleisön edessä televisiokatsojat mukaan lukien. Punatukka, blondi ja brunette viittaavat siihen, että MM-kisoissa esiintyy tanssijoita jokaiseen makuun eikä ehostuksessa pyritä suinkaan mihinkään kloonausmaskeeraukseen.
– Pyrimme tuomaan persoonaa esiin, muotoilee vuoden 1997 kotikisoissa tanssinut nykyinen Red Eventsin tuotantojohtaja Lotta Hurskainen.
– Kyllä tyttöjen täytyy tykätä esiintymisestä. Siellä he ovat miesten silmien edessä. Toisaalta koko show on suunniteltu niin, että sitä voivat seurata myös naiset ja lapset, korostaa Hurskainen.
HIFK:n cheerleadingin pohjalta syntynyt tapahtumapalveluiden tuottaja Red Events vastaa Suomen MM-jääkiekon cheerleading-projektista.
On ihana fiilistellä ja luoda yleisölle tunnelmaa”.
MM-kotikisojen cheerleadereihin Northern Starletsiin otettiin mukaan 30 maajoukkueen cheerleaderia ja lisäksi 20 tyttöä valittiin 80 hakijan joukosta. Jokaiseen otteluun tarvitaan 30 tanssijaa.
Urakka ei ole lasten leikkiä 19–36 -vuotiaille cheerleadereille.
– Tanssiminen on todella raskasta, tanssimme laidasta laitaa eri tyylejä, ruotii Rautio.
– Syke nousee välillä tosi hurjasti, vahvistaa Vammeljoki.
Cheerleaderit harjoittelevat MM-kisoja varten 22 kertaa Maria Juurikkalan ja Laura Hallivuoren valmennuksessa. Kisoissa jokaisen on osattava 24 liikesarjaa.
– Aloitimme harjoitukset vasta maaliskuun lopulla. Aluksi treenejä oli kolme kertaa viikossa, nyt melkein joka päivä, kertoo Hurskainen.
Totisesta torvensoittamisesta ei ole silti kyse.
– Tämä on mukava harrastus tytöille ja joukkuelaji, josta saa kavereita, huomauttaa Hurskainen.
Cheerleading on MM-kisoissa vapaaehtoistyötä, mutta vaivan palkaksi tytöt toki saavat katsoa tanssin lomassa MM-ottelut.
– Siinä säästää hirveästi rahaa, riemuitsee Rautio.
Eikö tanssikuvioihin keskittyminen häiriinny pelien tuijottamisesta?
– Cheer-kapteenia nää vaan seuraa, valistaa Hurskainen.
Tanssiminen MM-kisoissa voi koitua myös myönteisesti kohtalokkaaksi.
– Mieheni bongasi minut vuoden 1997 MM-kotikisoista, naurahtaa jo 17 vuotta lätkä-cheerleadingin parissa pyörinyt Hurskainen.