Piilota X Palauta

Haave vanhemmuudesta

Kolumnit Kommentoi

Yksin adoptiosta haaveilevan naisen mahdollisuudet ovat huonot: useat maat eivät hyväksy heitä edes hakijoiksi. Miehen mahdollisuuksista nyt puhumattakaan: heidän hakemuksiaan on mahdollista saada Suomesta eteenpäin marginaalinen määrä, jos sitäkään.

Aloin pohtia olisiko minusta hamassa tulevaisuudessa adoptoimaan yksin, jos en muuten onnistu saamaan lasta. Kyllä, uskon niin. Entä jaksaisinko odottaa yli kuusi vuotta? Aika olisi riipivää, mutta sinnikkyyteni ansiosta jaksaisin kahlata sen läpi. Ajatus huonoista oloista lähtöisin olevalle lapselle paremman elämän antamisesta auttaisi jaksamaan.

Jos lapsen todella haluaa, jonottamiseen ei saa lannistua. Täytyy vain alun alkujaan asennoitua, että koska haluan lapsen, olen valmis odottamaan. Vaikka odotusaika pitäisi sisällään useita epätoivon hetkiä.

Odottajan tilanne voi olla se, että taustalta löytyy vuosien yritys saada omaa jälkikasvua. Vaatii sisua jaksaa vartoa toiset mokomat kuusi vuotta. Joku hyväksyy lapsettoman kohtalonsa, toinen odottaa enemmän tai vähemmän kärsivällisesti.

Voisi kuvitella maailmaan mahtuvan paljon orpoja ja lapsia, jotka vanhemmat joutuvat antamaan köyhyyden tai sairauden vuoksi pois. On sääli, että yksin adoptiota hakevat joutuvat silti virumaan vuosia jonoissa. Pahimmillaan käy niin, että hakijan ikä tulee vastaan, kun adoptio vihdoin voisi toteutua.

Ymmärrän, että perheet priorisoidaan, sillä niihin sijoittuessaan lapsi saa molemmat vanhemmat. Uskon kuitenkin, että yksinään adoptoimisprosessiin lähtevät ovat hyvin motivoituneita vanhempia. Siksi soisin heidänkin haaveensa käyvän toteen.

Käyttäjän Lotta Kvist kuva
Lotta Kvist

Kommentit

Osallistu keskusteluun

Keskustelut on toistaiseksi suljettu