Miksi vain vipit menestyvät?

Reilun pelin katsomossa on yhä enemmän niitä, joiden piti hyötyä kilpailusta ja markkinataloudesta.

Rahamarkkinoiden vapautuksen ideana oli, että rahan hinta eli talletusten ja luottojen korot määrittyisivät kysynnän ja tarjonnan mukaan. Markkinakorkojen piti turvata niin pankkien kuin asiakkaiden edut. Toisin kävi.

Rahan hinta on ollut alhaisin silloin, kun asuntovelallinen on sitonut luottokorkonsa lyhyisiin markkinakorkoihin. Kalleinta se on ollut, kun velallinen on luottanut pankkien viitekorkoihin. Pankkien itsensä sääntelemät prime-korot ovat nousseet heti, kun markkinakorot ovat kohonneet, mutta ne ovat laskeneet vasta pitkällä viipeellä markkinakorkojen alentuessa.

Hitaat hintaliikkeet ovat sääntelyä, jolla pankit rahastavat asiakkaitaan. Uusin sääntelykikka on korkolattia, jonka alle asuntolainojen korot eivät laske, vaikka markkinaraha olisi kuinka halpaa. Tämä turvaa pankille vakaan tuoton ja asiakkaalle kalliin hinnan.

Sähkömarkkinat matkivat pankkeja. Kilowatin hinta määräytyy pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, joita hallitsevat Norjan tunturien vesivarastot eli vesisähkön hinta. Aidoilla sähkömarkkinoilla hintojen lisäksi myös sähkö liikkuisi maiden välillä. Siirtomarkkinat eivät toimi, sillä siirtoverkko on alimitoitettu. Sähköyhtiöt nostavat hanakasti hintoja, kun Norjassa sataa vähän, mutta laskevat kitsaasti kun sataa paljon.

Keinotekoisilla markkinoilla määrää myyjä. Samalla tavalla kunnat ylihinnoittelevat kaukolämmön, sähkön, höyryn ja käyttöveden, kun kilpailijoita ei ole.

On posketonta perustella pankkien tulojen vakautta hintasääntelyllä. Palkansaajatkin voivat perustella isoja korotuksia omien tulojensa vakaudella ja vastustaa liittokohtaisia ja markkinaehtoisia tulosopimuksia.

Koko Eurooppa puhuu kahtiajaosta. VIP-ihmiset saavat helppoja etuja ja VIP-maiden velat sosialisoidaan toisten maksettaviksi. Markkinatalouden ideana oli, että vääristymät häviäisivät. Miksi niin ei tapahdu?

Written by:

A-P. Pietilä

Ota yhteyttä