Kisastudion hurmiossa

”Missä on paras kisastudio?”, kirjoitan Facebook-statukseeni. Huomaan, etten ole ainoa. Yksi kyselee Tampereen parasta katsomoa ja toinen miettii, pitäisikö ahtautua Sport Academyn tuhatpäisen fanijoukon keskelle.

Kisaan valmistautuminen alkaa jo tunteja ennen peliä. Kun kaksi miljoonaa ihmistä aikoo viettää iltansa nenä kiinni tv:ssä, se näkyy kaupoissa. Joka toisella on ostoskärryissä pari mäyräkoiraa ja ruokaa sen verran, että sillä voisi syöttää koko kylän. Ravintolat tekevät peli-iltoina kolminkertaista voittoa, kun lätkäfanit valtaavat hyvissä ajoin parhaat paikat.

Kisastudio on erityisen tärkeä osa MM-pelien nautintoa, mutta se on jokaiselle erilainen elämäntilanteesta riippuen. Jotkut seuraavat matsia aviopuolison ja lasten kanssa. Jotkut ovat valinneet kaveriporukassa sen isoimman asunnon, minne mahtuu eniten katsojia. Toiset haluavat eteensä seinänkokoisen screenin, jotta nautinto olisi suurempi.

Peliä ei voi katsoa yksin, sillä tunteenpurkauksien jakaminen on osa hurmiota: ”Idiootti! Etkö sä nähnyt muka tota tilannetta, puusilmä?”. Tuomari ei kuule, joten huutokaveri on oltava.

Sitten jos pahin tapahtuu eli Suomi häviää, jokainen meistä tarvitsee lohduttajan. Vitutus on armoton, mutta porukassa siitä selvitään. Ravintolassa toisen maan kannustaja ei viitsi edes naljailla. He ovat myös joutuneet joskus kokemaan sen karvaan pettymyksen ja tuntevat hitusen myötävitutusta.

MM-kisojen turvallisuuspäällikkö ja poliisi kertovat, kuinka on ollut ilo katsoa turnauksen aikana vallitsevaa rauhallista menoa. Fanit ovat olleet ”kuin yhtä isoa perhettä”. Katsomossa tai kisastudiossa voi olla sinipaitaisia, punapaitaisia, ystäviä tai tuntemattomia. Sukulaisia, työkavereita, lapsia tai aikuisia.

Kaksi asiaa heitä kuitenkin yhdistää, ainakin sen 60 minuutin ajan – jääkiekko ja isänmaallisuus. Alkoholia unohtamatta.

 

Written by:

Vera Miettinen

Ota yhteyttä

Lisää aiheesta