Stadin brankkareille maistuu liha – katso palomiesten reseptit

Palomies Heikki Hietaharju kokkasi Haagan paloaseman keittiössä.

Päivi Tuovinen

Lähihoitajaopiskelija Esa Kaplas ja palomies Ari Huopalainen söivät lounaansa hyvällä ruokahalulla. Myös jälkiruokana ollut "etelän hetelmistä" tehty rahka teki kauppansa.

Päivi Tuovinen

Vuoroesimies Pasi Hakkarainen ja palomies Ari Huopalainen lappasivat ostoskärryyn maitohyllyn antimia.

Päivi Tuovinen

Palomiehet syövät kunnon annoksia. Tässä kookos-currykanaa kasvispedillä ja täysjyväpastalla.

Päivi Tuovinen

Ylipalomies Petri Partanen (vas.) kertoo, että paloasemalla myös nuoret palomiehet oppivat viimeistään laittamaan ruokaa.

Päivi Tuovinen

Kun saavun Haagan paloaseman keittiöön, meneillään on tärkeä palaveri.

Keittiövuorossa olevan palomies Heikki Hietaharjun johdolla pohditaan, mitä on päivän ruokalistalla.

Vuorokauden mittainen työvuoro on juuri alkanut. Kello on kaksikymmentä vaille kymmenen.

Hietaharju kurkkaa kuiva-ainekaappiin. Sen kätköistä löytyy pastaa ja tomaattikastiketta. Pakastin on sulanut edellisyönä. Tarjolla olisi siis myös pussitolkulla pakastevihanneksia ja kalapuikkoja.

– En tiedä vielä, syötäisiinkö tuolta kaapista spagetit vai mennäänkö kasvis-juurespohjalta, Hietaharju pohtii.

– Liha on joka tapauksessa se pääraaka-aine tässä keittiössä. Proteiinia tarvitaan, että fyysistä työtä jaksaa.

Ruuan voisi tilata myös keskuskeittiöstä.

– Sieltä tulevien annosten ruokamäärä on laskettu tarkkaan, eikä se riitä meille. Joillekin toimistotyöntekijöille ehkä riittää, ambulanssivuorossa oleva ylipalomies Petri Partanen toteaa.

Tästä syystä Haagassa ja monilla muilla pienillä asemilla on päädytty yhteisruuan tekemiseen.

Ruokakassaan sijoitetulla kympillä saa kaikki vuoron aikana tarvittavat ateriat. Jokainen vastaa vuorollaan ruuanlaitosta.

– Viimeistään täällä nämä nuoret miehet oppivat tekemään ruokaa, Partanen sanoo.

Hietaharju alkaa väkertää kauppalistaa. Siihen tulee kookos-curry-kanan ainekset. Ja hedelmärahkan. Täällä saa siis jälkiruokaakin.

– Ei aina. Riippuu vähän, miten innostuu. Joskus joku leipoo, palomies Ari Huopalainen kertoo.

Ambulanssille tulee hälytys ja väki keittiössä vähenee. Jäljelle jäävät alkavat tehdä lähtöä kauppaan.

Matkaan lähdetään lopulta pillit ulvoen. Kehä 1:llä on sattunut peräänajo.

Keikka on nopeasti hoidettu. Sammutusauto kurvaa kaupan kautta takaisin asemalle.

Keittiöön päästyään Hietaharju ja Huopalainen kippaavat kiireen vilkkaa ensimmäiset pari kiloa kanasuikaleita paistinpannulle.

Vähän ennen kello 12:ta keittiö alkaa täyttyä.

– Yleensä pyrimme syömään lounasta puolen päivän aikoihin. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää, milloin pääsee syömään tai edes laittamaan ruokaa, vuoroesimies Pasi Hakkarainen huomauttaa.

Kastike on valmista. Miten mahtaa olla pastan laita?

Huopalaisen kaapin oveen heittämä pastanauha putoaa työtasolle.

– Ei ole vielä valmista, Huopalainen ja Hietaharju toteavat yhteistuumin.

Kello kaksitoista kaiuttimista kuuluu lyhyt ja ytimekäs viesti: syömään!

Kaikki lappavat lautasensa kukkuroilleen spagettia, kastiketta, keitettyjä pakastevihanneksia ja salaattia. Iloinen puheensorina vaihtuu keskittyneeksi hiljaisuudeksi.

– Pitää syödä nopeasti, koska hälytys voi tulla minä hetkenä hyvänsä, Hakkarainen selittää.

Tällä kertaa ruokarauha säilyy eikä kukaan joudu jättämään pöytää kesken kaiken.

Written by:

Marjaana Varmavuori

Ota yhteyttä