Piilota X Palauta

Anoreksian ote nuorista on entistä tiukempi – sairastuneissa jopa 9-vuotiaita

Paikalliset Kommentoi

Nykyään jopa 9–vuotias voi sairastaa laihuushäiriö anoreksia nervosaa. Tämä johtuu Syömishäiriökeskuksen toiminnanjohtaja Pia Charpentierin mukaan puberteetin aikaistumisesta.

Hän neuvoo, että vanhemman pitäisi selvittää mikä syömisen kanssa tuskailevalla nuorella on hätänä ja jäädä vaikka kotiin syömään yhdessä. Syytökset ruoalla leikkimisestä eivät auta.

– Ei pitäisi pelästyä nuoren vastareaktiota, vaan tehdä se, mikä on oikein.

 

Yhä useammalla on monimutkaisia psyykkisiä häiriöitä.”

Yhä useammalla syömishäiriöpotilaalla on monimutkaisia psyykkisiä häiriöitä. Syömishäiriöt tullaankin pian lukemaan ahdistushäiriöihin, joka kuvaa hyvin niiden syytä.

 

Syömishäiriöt

Syömishäiriöt alkoivat lisääntyä 1960-luvulla, jolloin länsimaissa alkoi levitä sairaalloisen laiha kauneusihanne.

Tunnetuimpia ovat laihdutushäiriö anoreksia nervosa ja ahmimishäiriö bulimia nervosa.

Noin 2 prosenttia väestöstä kärsii vakavista häiriöistä.

Riskiryhmässä ovat etenkin 12–18 -vuotiaat tytöt.

Noin 150 potilaan Syömishäiriökeskuksen terapian voi maksaa itse – kuten yhä useampi tekee, tai saada hoidon vakuutuksen tai kunnan maksettavaksi. Kela maksaa osittain kuntoutustyyppistä hoitoa.

Syömishäiriöklinikalla hoidettiin viime vuonna 556 potilasta.

Lähde: www.syomishairiokeskus.net, Pia Charpentier, Katja Tenhovirta

Klisee pitää kuitenkin kutinsa: tunnolliset, kiltit, ja ahkerat tytöt ovat riskiryhmässä.

Vielä 20 vuotta sitten ei ollut kunnon hoitoa tarjolla.

Vääränlainen hoito saattaa vain pitkittää toipumista.

– On potilaita, jotka ovat parantuneet 30 vuoden jälkeen, menneet töihin, tehneet lapset ja aloittaneet normaalin aikuisen elämän, Charpentier kertoo.

Nykyään hoidossa ymmärretään erityisosaamisen tarve. Charpentier olettaa, että yksityisklinikoita tuleekin lisää.

Syömishäiriökeskus ry perustettiin viiden HYKS:n syömishäiriöpoliklinikan työntekijän toimesta. Naiset halusivat tarjota dynaamisen hoitomuodon, joka voidaan räätälöidä potilaan mukaan.

Miten muuten syömishäiriökenttä on muuttunut?

Charpentierin mukaan julkiselle puolelle hakeudutaan hoitoon entistä pidempään, 5–10 vuotta, sairastaneena. Intensiiviseen hoitoon pääsee vain pahoin oirein.

Osastonhoitaja Katja Tenhovirta Helsingin seudun yliopistollisen keskussairaalan (Hyks) Syömishäiriöklinikalta kuitenkin kiistää tämän.

– Vaikeasti oireilevia on ollut jatkuvasti pieni osa potilaista. Hyksissä on tehty hoitopolku syömishäiriötä sairastaville, jonka avulla pyritään takaamaan sairauden tunnistaminen ja avunsaanti perusterveydenhuollossa.

Tenhovirran mukaan hoitoon pääsemiseksi tarvitse olla erityisen vaikeita oireita.

– Käsittääkseni lähetteitä palautetaan hyvin vähän lähettävälle taholle.

Charpentier kritisoi myös Hyksiä siitä, ettei bulimikoille ole tarjolla riittävästi hoitoa eikä sitä ole tarpeeksi usein.

– Julkisella puolella on suuret paineet, kun on väestövastuu, että joudutaan laittamaan (potilaita) toisesta päästä ulos, hän sanoo.

Mutta toisin kuin kuusi vuotta sitten hoitoon pääsee nyt nopeasti sekä osastolle että poliklinikalle.

– Potilaat kritisoivat silloin, että siinä (osastohoidossa) irtoaa omasta kaveripiiristä, Tenhovirta kertoo.

Nyt avohoidon ja perhetyön lisääminen ovat estäneet jonojen synnyn. Toimintaa on lisätty poliklinikalla erilaisten ryhmien muodossa.

Suosituksi on tullut kahden hoitajan jalkautuva työryhmä, joka käy potilaan kotona tai lähtee vaikka yhdessä opiskelijaruokalaan.

Lääkäri kehotti Juliaa syömään porkkanoita

Nopeasti 20 kiloa laihduttanut Julia (nimi muutettu) sairastui bulimiaan. Ensimmäisessä ”ahmintakohtauksessa” hän söi vähän herkkuja kuukausien tauon jälkeen.

Julia muutti pois kotoa, paastosi, ahmi ja liikkui sairaalloisesti. Silloisessa Helsingin Lääkärikeskuksessa psykiatrinen lääkäri käski syödä porkkanan neljän tunnin välein.

Syömishäiriökeskuksessa hän oppi, että nälästä on päästävä eroon ennen tunnesyömiseen puuttumista.

– Opin ymmärtämään, että sairaus liittyi isäni kuolemaan. Koska en voinut estää isän kuolemaa, minun piti kontrolloida jotakin.

Päästyään Hyksiin Julia kävi muun muassa ryhmäkeskusteluissa. Hoitajan kanssa mietittiin, mitä muuta ahdistuksen iskiessä voisi tehdä.

Julia kokee päässeensä vähällä, vaikka ”pakko olla laiha” -ajatus varastikin häneltä vuosia.

Käyttäjän Lotta Kvist kuva
Lotta Kvist

Kommentit

Osallistu keskusteluun

Keskustelut on toistaiseksi suljettu