Meripelastajien kausi alkoi Espoon vesillä - katso video!

Espoon meripelastajien puheenjohtaja Heikki Wichmann vetää ylleen pelastuspuvun ja paukkuliivit. Aluksen kunto ja varusteet tarkastetaan myös aina ennen merelle lähtöä.

Päivi Tuovinen

Tervehdys merellä, kaikki kunnossa. Meripelastajat partioivat Espoon edustalla ja tähystävät aktiivisesti veneilyliikennettä. Kausi jatkuu myöhäiseen syksyyn.

Päivi Tuovinen

Länsiväylä-lehden valokuvaaja astui lennokkaan askelen kohti merta. Kokeilu onnistui, pelastuspuku ja paukkuliivit toimivat kuten pitikin.

Klaus Nurmi

Tiiviin pelastuspuvun ja paukkuliivin varassa kellunut Länsiväylä -lehden kuvaaja autetaan takaisin partioveneeseen.

Klaus Nurmi

Espoon Meripelastajien Heikki Wichmann ja Pasi Halonen partioimassa Espoon edustalla. Vesiliikenne on näin kesän alussa vielä rauhallista.

Päivi Tuovinen

Kirjavaan joukkoon mahtuu monenlaisia veneilijöitä, tuumaa Heikki Wichmann rauhallisesti ja katselee merelle Mellstenin rannasta.

Haukilahden venesatamaan lipuu muutamia veneitä, mutta näin kesän alussa liikenne merellä on vielä aika rauhallista.

Espoon meripelastajien puheenjohtaja Wichmann ei provosoidu, vaikka häntä provosoidaan tivaamalla, kurvaileeko Espoon edustalla seiloreita kykyihinsä nähden liian isoilla ja tehokkailla ökyveneillä?

Toisin sanoen kateellisia kismittää jos ruorissa mahtailee rikas, mutta epäpätevä kippari ja kenties aiheuttaa vaaraa muille.

Wichmannia hymyilyttää.

– Kyllä siinä varmaan järki tulee mukaan niin, ettei noin vain kokemattomana lähdetä veneilemään kaupasta haetulla isolla veneellä.

Toisaalta kuka tahansa maakrapukin saa ajaa alle 24 -metristä, huvivenekäyttöön tarkoitettua alusta ilman mitään ajokorttia.

– Kannattaa vaatia veneen myyjältä tyyppikoulutus, tuikkaa väliin Pasi Halonen, joka muun muassa kouluttaa meripelastusyhdistyksen uusia tulokkaita.

Espoossa on rekisterissä yli kuusi tuhatta vesikulkuneuvoa. Ja kuten todettua, suureen massaan mahtuu merenkulkutaidoiltaan monenlaisia veneilijöitä.

– Pääosin he ovat kyllä osaavaa porukkaa ja lisäksi veneiden sähköiset kartat helpottavat navigointia. Karilleajot ovat vähentyneet, Halonen sanoo.

Samoin Meripelastajilla ovat jyrkästi laskeneet kadonneiden henkilöiden etsintätehtävät.

Vaaran paikkoja ovat rantautuminen sekä satamasta lähtö ja sinne tulo: kolhuja, naarmuja kyljessä, köysi potkurissa tai sormi köyden välissä...

Sattuu ja tapahtuu, sekä merimiestaidollisia virheitä että tekniikan pettämistä. Mikä sitten on yleisin syy merihätään joutumiseen?

– Huollon laiminlyönnistä johtuva tekninen vika, vastaa Wichmann ykskantaan.

Purjeveneen peräsin hajoaa eikä moottori lähde käyntiin. Sähköt loppuvat, akut tyhjenevät.

Meripelastajat korostavat yhä uudelleen veneen huollon tärkeyttä. Sekä sitä, että veneilyoppeja kannattaa aina kerrata vaikka olisi kuinka kokenut purjehtija.

Ennen ulapalle lipumista vielä merisään tarkistus ja ilmoitus omaisille, minne aikoo suunnata ja koska palaa.

Niin – ja tietenkin pelastusliivit oikein puettuna päällä, sillä säilytyslaatikossa ne eivät pelasta ketään. Ilmatäytteiset ”paukkuliivit” on myös syytä huoltaa vuosittain.

Rähjäisimmät alukset ovat Wichmannin ja Halosen havaintojen mukaan poistuneet vesiltä viimeisten kolmen vuoden aikana.

Espoon venekaluston kunnon he arvioivat jopa keskimääräistä paremmaksi. Pelastustehtävien määrä on silti noussut lievästi.

– Taloustilanne voi vaikuttaa niin, että veneitä huolletaan vähemmän, Wichmann aprikoi.

Vaikka veneiden määrä kasvaa edelleen, niillä kuljetaan vähemmän kallistuneen polttoaineen takia. Enemmän tehdään päivämatkoja kuin yön yli reissuja, joissa yövytään veneessä. Usein päiväretkillä käydään kalastamassa.

Ruuhkaviikonloppuisin Porkkalaan päin riittää menijöitä, mutta vielä ei Espoon edustalla ole ahdasta.

Meripelastajien kausi käynnistyi toukokuun alussa ja jatkuu myöhäiseen syksyyn.

Pääkaupunkiseutu on Suomen vilkkain veneilyalue ja mitä vain voi tapahtua, luonnehtii Wichmann.

– Mutta todennäköisesti kausi on aika lailla samanlainen kuin viime vuonna.

Espoon meripelastajilla oli viime vuonna noin sata pelastustehtävää, joissa avustettiin 250:tä henkilöä.

Painopiste on Helsingin merisataman ja Porkkalanniemen kärjen välissä. Helsingin naapuriyhdistyksen kanssa tehdään yhteistyötä niin vesillä kuin koulutuksessakin.

– Valitsemme keväisin yhdessä tulokasryhmän pelastuskoulutukseen. Otamme kahdeksan tulokasta vuodessa, Halonen kertoo.

Meripelastajien vapaaehtoistyötä johtaa Rajavartiolaitos.

– Tehtävät tulevat viranomaiselta, mutta partioidessa tulee myös havaintohälytyksiä säännöllisesti. Apua tarvitseva viittilöi veneestään, Wichmann selvittää.

Meripelastajat eivät siis vain lähde hälytyksiin, vaan partioivat vesillä aktiivisesti ja tähystävät veneilyliikennettä.

Viikonloppuisin vene ja miehistö on vähintään rannassa hälytysvalmiudessa ympäri vuorokauden.

Katso video. Vie hiiri kuvan päälle ja klikkaa play-nappulaa.

Meripelastajat

Espoon Meripelastajat on Suomen Meripelastusseuran paikallisyhdistys.

Koko maassa vastaavia paikallisyhdistyksiä on 57.

Espoon pelastajilla on käytössään kolme alusta.

Pelastajat toimivat yhteistyössä Merivartioston ja Hätäkeskuksen kanssa.

Tukikohta Haukilahdessa Mellstenin rannassa ja saaritukikohta Espoonlahden edustalla Herrökobbenilla.

espoonmeripelastajat.fi

Written by:

Klaus Nurmi

Ota yhteyttä

Kommentit (0)

Osallistu keskusteluun