Kisapappi kuuntelee myös epäonnistumisen hetkellä

Kisapappi Leena Huovisella ei ole päällään papin tunnuksia, vaan samanlaiset paidat kuin muillakin joukkueen jäsenillä. Kisoja hän seuraa urheilijakatsomosta.

Sirpa Repo

Suomen joukkueessa yleisurheilun EM-kisoissa on monia konkareita. Yksi heistä on Leena Huovinen. Hän on joukkueen kisapappi.

Nämä hommat hän aloitti vuonna 2004. Nyt menossa olevat mittelöt ovat 20:nnet arvokisat. Uralle mahtuvat muun muassa neljät olympialaiset.

– Olen kisapappina yleensä 60–70 vuorokautta vuodessa. Palkan minulle maksaa kirkkohallitus eli kirkko tarjoaa työpanokseni urheilulle. Muun ajan olen Helsingin yliopistossa yliopistopappina ja töissä Helsingin seurakuntayhtymässä, selvittää Huovinen.

Talvella hän on mukana pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisoissa, kesällä vuorossa ovat yleisurheilun arvokisat. Hän osallistuu myös leireille ja toimii muidenkin lajien kisapappina.

– Näillä näkymin lähden Lontoon olympialaisiin. Se varmistuu 5. heinäkuuta.

Koska Huovinen on pyörinyt urheilijoiden parissa vuosia, ovat monet tulleet hyvin tutuiksi. Työ on vuosien varrella poikinut esimerkiksi lasten kastamisia ja vihkimisiä.

Huovinen vertaa itseään työpaikkapappiin. Hän liittyi maanantaina EM-kisajoukkueeseen, kun ensimmäiset jäsenet kokoontuivat. Työrupeama päättyy ensi maanantaina, kun kisat ovat ohi.

– Olen yksi joukkueen jäsenistä ja tavallaan töissä 24 tuntia vuorokaudessa. Asun siellä missä urheilijatkin. Välillä olen hotellilla, välillä seuraamassa urheilijoiden kisasuorituksia.

Ne urheilijat, jotka eivät ole vielä kilpailleet, eivät tule katsomaan kisoja.

Huovinen sanoo olevansa kisapaikoilla sekä urheilijoita että kaikkia muita joukkueen jäseniä varten. Hänen tehtävänsä on kuunnella. Siinä vaaditaan ennen muuta aikaa.

– Tärkeintä on, että minulla on isot korvat. Olen myös vaitiolovelvollinen ja kaikki keskustelut ovat luottamuksellisia, muistuttaa kirkon työntekijä.

Minulla on isot korvat.”
Kisapappi elää joukkueen arkea –iloissa ja suruissa.

– En julista, mutta toivottavasti sanomani tulee julki vaikken hartaushetkiä pidäkään.

Huovinen kertoo, että hänen kanssaan jutellaan sekä niitä näitä että keskustellaan elämän suurista kysymyksistä.

– Urheilijat tekevät tätä tosissaan ja arvostan heitä. Toivon tietysti heidän onnistuvan suorituksissaan. Ainahan toiset onnistuvat ja joku epäonnistuu. Koetan tuoda niille, jotka eivät saavuttaneet tavoitettaan, erilaista näkemystä, terveellistä mittasuhdetta tapahtuneeseen.

Työ imaisee Huovisen täysillä mukaansa. Työ, jota tekee persoonallaan, on mielenkiintoista ja aika haastavaa.

– Tämä on aivan oma maailmansa. Pitkät kisat ovat myös raskaita. Nämä kisat ovat niin lyhyet, ettei kisaväsymystä tule urheilijoille eikä minullekaan.

Joukkueen sisällä Huovista kutsutaan vitsaillen paaviksi. Huovisen mukaan vuosien kokemuksesta on hyötyä, mutta jokainen tilanne on aina uusi ja erilainen.

”Paavikaan” ei voi tuudittautua koskaan siihen luuloon, että osaa ja tietää kaiken.

Written by:

Sirpa Repo

Ota yhteyttä

Kommentit

Kommentit

Henkinen huolto on tärkeää kaikille kovassa paineessa työskenteleville, myös huippu-urheilijoille. Paitsi fyysinen myös henkinen voima on tarpeen. On merkittävää, että tuen tärkeys on nähty ja että urheilupäättäjät ja kirkko tekevät tällaista yhteistyötä.

Huoltojoukko (ei varmistettu)

Osallistu keskusteluun