Piilota X Palauta

Lapset ovat monille kuin välttämätön paha

Kolumnit 34 Kommentoi

Pikkutyttö istui yksin kauppakeskuksen vaatekaupan edessä olevalla penkillä ja niiskutti. Kävelin ohi ja arvelin, että arviolta 5–6-vuotias tyttö on eksynyt äidistään. Käännyin takaisin ja kysyin tytöltä, mikä hätänä, oletko kadottanut äidin tai isän.

Ensin tyttö vastasi itkuisella äänellä ”joo”, mutta tarkentavia kysymyksiä esittäessäni hän kertoikin äidin olevan vastapäisessä myymälässä. Ja siihen perään hän lisäsi, että ”mulla on nälkä”.

Sydäntä kouraisi ja sisuksissa kiehui. Kello oli jo yli yhden iltapäivällä ja arvelin, että tytön ainoa ateria oli toistaiseksi ollut aamiainen. Lapsi oli nälissään yksin ja äiti vain shoppaili.

Otsikoihin nousevat lasten kaltoinkohtelun ääritapaukset, kuten pedofiilien uhrit ja surmaamiset, mutta julkisuudelta piilossa lapsille tehdään joka päivä muutakin pahaa.

Useat vanhemmat kohtelevat lapsiaan välinpitämättömästi, huonommin kuin monet lemmikkejään. Lasten riittävästä ja kunnollisesta ruuasta ei huolehdita, vaatteet eivät vastaa sääoloja eivätkä lapset tunne oloaan turvalliseksi.

Kaltoinkohtelijoita eivät ole vain ne vanhemmat, joiden elämänhallinta on hukassa päihteiden tai muiden vakavien ongelmien vuoksi. Lastensa heitteillejättöön syyllistyvät myös niin sanotut paremmat ihmiset, varakkaat ja koulutetut.

Jotkut vanhemmat haluavat, että lapset ovat näkymättömiä, äänettömiä ja vaivattomia. Ilmeisesti lapsista aiheutuvia velvollisuuksia ei ole ymmärretty tai tiedostettu ennen kuin jälkikasvua on alettu hankkia.

Lapset tuntuvat monille olevan kuin välttämätön paha, joka nyt vain kuuluu parisuhteeseen tietyssä vaiheessa. Lapsia pidetään sisustuselementtinä, kuin koristetyynynä trendikkäässä lastenhuoneessa.

Varmimmin lapsista kasvaa onnellisia ja tasapainoisia, jos äiti, isä ja muut läheiset ovat lämpimän rakastavia ja huolehtivat lapsen perustarpeista. Vähennetään lelukrääsää ja lisätään huolenpitoa.

34 kommenttia Kommentoi
Käyttäjän Armi Suojanen kuva
Armi Suojanen

Kommentit

4.7.2012 09:17

"Useat vanhemmat kohtelevat lapsiaan välinpitämättömästi, huonommin kuin monet lemmikkejään. Lasten riittävästä ja kunnollisesta ruuasta ei huolehdita, vaatteet eivät vastaa sääoloja eivätkä lapset tunne oloaan turvalliseksi."

Tämä on tietysti kamala asia, mutta näin Espoon lähiössä asuvana on pakko kysyä, että missä nämä 'useat vanhemmat' asuvat. Itse en tiedä yhtä ainoaa tapausta, jossa lapset eivät saisi ruokaa tai vaatteita tai olisi kotiintuloaikoja. Perustuuko tämä vain ajatukseesi, että asiat ovat niin, vai onko jotain tilastojakin?

Voihan tässä olla joku sosiaalinen jako tietysti, etten tunne sellaisia vanhempia, mutten senkään vuoksi yleistäisi, koska yleensä vanhemmat todellakin tuntuvat nykyään näkevän vaivaa lasten eteen erityisesti näissä perusturvallisuuden asioissa.

Eipäs olla näin negatiivisia ilman syytä :)!
t. Kolmen äiti

4.7.2012 11:42

Näitä näkee. Matriarkka ei ehkä kuitenkaan tiedä, mitä kodeissa tapahtuu. Juuri kauppakeskus on se paikka, jossa sydäntä kylmää lasten puolesta. Ei olla negatiivisia ilman syytä, mutta vaaleanpunaisten lasien kautta maailman katsominen on pään pois kääntämistä.

Pienen pojan itku kuuluu jo kaukaa "Ei ollu mitään luokaa. Ei ollu eles panaania. Ei mitään luokaa ollu...". Nolo äiti vetää lasta perässä ja onneksi sattuu olemaan ystävällinen maistiaisten jakaja paikalla. Leivänpala lohduttaa lasta. Tässä ei ole kyse vanhemman väliinpitämättömyydestä, vaan täydellisestä rahattomuudesta. Ostokset olivat kaksi jugurttia ja kaksi banaania.

Otsasuonet pullistellen äiti vetää pientä lasta perässä jonkunlaisissa valjaissa. Hinaa lasta kuin koiraa selkä edellä, jalat maata hipoen, ei puolijuoksua menevän aikuisen perässä vasta kävelemään oppinut pysy. Miten olisi, jos olisit tyytynyt siihen koiraan? Sille voi lykätä piikin takapuoleen, jos ei olekaan niin ihqu, kun luulit?

Nälkää ja väsymystä huutavia lapsia on joka ikinen iltapäivä tai ilta kaupoissa. Jos pitää pitkän päivähoitopäivän jälkeen mennä shoppaamaan, niin varatkaa niille lapsillenne joku pieni välipala ensin! Talvella olisi suotavaa nyppiä pipot ja hanskat pois ja avata haalarit. Eihän teillä itselläkään ole 24c lämmössä toppavaatteita nenään asti.

Sekä ohikulkijana, että tarha-, luokkakavereita katsellessa, että lasten kanssa töissä ollessa monesti sydäntä särkee nähdä miten täydellisen väliinpitämättömät aikuiset kohtelevat lapsia huonosti. Oliko oma lapsuus huono ja yksinäinen, tahdotte kostaa omillenne? Vai ihanko väkisin vapaata teinielämää tuli pahasti häiritsemään lapsi vaatimuksineen?

Suomessa joka ikinen lapsi pitäisi olla haluttu ja rakastettu, koska ehkäisy on keksitty ja hyvin mainostettu. Abortit ja adoptiotkin ovat vaihtoehtona. Jos ei ole aikomustakaan rakastaa lastaan ehdoitta, tuli mitä tuli, niin älkää tehkö lapsia. Näin yksinkertaista tämä on. Jos nyt kuitenkin on päässyt "vahinko" tapahtumaan, on lapsentekoikäinen myös velvollinen olemaan vastuussa 20 vuotta sekä lapsen fyysisestä että henkisestä hyvinvoinnista. Saattaa olla, että "minä itte" on työnnettävä taaemmas, mutta eikö aikuisilla näin pitäisi ollakin?

Armi Suojanen on täysin oikeassa kolumnissaan ja on hyvä herättää keskustelua asiasta. Ota asia esille myös talvella, heinäkuun Suomessa harva lukee tai ottaa kantaa mihinkään.
Espoolaisrouvan ei kannata närkästyä vaikka onkin kulkenut silmät ummessa, joka kolumni ei (ylläri ylläri!) koske sinua.

T. Kolmen pojan äiti

4.7.2012 15:38

En valitettavasti tavoittanut vieläkään enempää konkretiaa, 'näkyy ruokakaupoissa' on mielestäni kauempaa haettua, kuin se, että itse tunnen kymmeniä perheitä ja jopa eri puolilta Suomea. Minulla ei myöskään ole mitään harhakäsityksiä tai ruusunpunaisia laseja siitä, millaista ns. ongelmaperheissä/korkean riskin perheissä on. En silti yleistäisi omalla mutulla tätä suomenlaajuiseksi välinpitämättömyysongelmaksi ilman mitään konkreettista faktaa.

Antaisin myös oikeuden vanhemmille tehdä lapsia, ehdottamatta aborttia ja adoptiota, vaikka eivät ole ehtineet antaa välipalaa ennen kauppaan menemistä ja talvivaatteista on joskus unohdettu riisua. Etenkin tuntemani isät joskus unohtelevat tällaisia asioita, vaikka varmasti rakastavat lasta ehdoitta. Eikä tätä 'ongelmaa' mielestäni sovi rinnastaa lasten heitteillejättöön. (Tuo banaanitapaus taisi olla ihan juuri tuota välipalaa ostamassa siellä kaupassa, eikä rahaton...)

5.7.2012 16:47

Huh huh! Olipas kukkahattuinen stoori. Varmaan jollain lapsella asiat ovatkin huonosti, mutta äidin syytteleminen huonoksi shoppailun takia ja yleistämällä puolen Suomen äidit huonoiksi, on jo liikaa.

Mistä tiedät, ettei äiti olisi tarjonnut ruokaa, muttei vaan olisi sattunut maistumaan?

Juttu jäi muutenkin kesken. Teitkö lastensuojeluilmoituksen vai ruokitko lapsen itse? Todennäköisesti ainakin haukuit äidin lapsen kuullen. Se vasta oikeaa toimintaa onkin.

6.7.2012 07:54

Voisivatko nämä kommentit kommenteista keskittyä ratkaisu/un/ihin, ettei tapauksia missään muodossa esiintyisi jolloin yhdelläkään lapsella olisi huono/paha olla. Toisen huomioiminen on sitä/on yksi osa siitä, ettei pysähdytä esim. liukuportainen yläpäähän 'kun juuri siinä kohtaa tuttavansa tapasi' kuin ei myöskään kävellä neljä rinnan yhdenkään vastaantulijaa väistämättä. Toisen huomioiminen on elämäntapa eikä sitä tarvitse muistaa vaan sitä toteuttaa luonnostaan ja se silloin kohdistuu kaikkiin ja kaikkeen, niin lapsiin, vanhuksiin, kotieläimiin, ympäristöön, luontoon jne.

6.7.2012 09:44

Artikkelin tapaus oli sitä lievintä laatua ja lapsen nälkä varmasti helpotti iltapäivän mittaan. Ei aihetta hysteriaan.

Lapsella on pieni vatsa joka täyttyy ja tyhjenee nopeasti. Ei pientä vatsaa pidä venyttää tuputtamalla ruokaa sen pelossa, jos joku herkkä täti kyyneltyy lapsen niiskuttaessa, että on nälkä. Olisi hyvä, jos lapsella olisi aito nälkä ennen kuin syö. Ja silloin en tarkoita näitä ylilihavia ylivarjeltuja lapsia, joille joka käänteessä tuputetaan ruokaa.

Sitä paitsi harva on se lapsi, joka ei ole joskus hakenut huomiota kyynelkarpaloita vuodattaen :)

Suurempi suru on niistä lapsista, jotka elävät seinien sisällä huumekämpissä ja juoppoköörien keskellä. He eivät pääse kauppojen portaille istumaan eivätkä mukaan muuhunkaan yhteiskuntaelämään. He eivät välttämättä itke, vaan tuijottavat tyhjin silmin. Se ken näiden kaltoinkohdeltavien lasten osalle keksii ratkaisun, ansaitsee Nobelin siinä missä Higgsin löytäjäkin. Tv-dokkarissa yksi huumeiden käyttäjä sanoi, että pakkoabortti, jos ei käyttö lopu heti raskaustestin tultua. Ei taida onnistua.

6.7.2012 13:28

Kommentissani oli kaksi tapausta monista monista, joita olen nähnyt. Tunnen myös kymmeniä, jos en jo satoja lapsiperheitä pk-seudulta. Bönden tilanteesta en tiedä mitään.
Esimerkit olivat Vantaan Myyrmannista. Päivämääriä tai kellonaikoja en enää muista.

Ei, en haukkunut yhtään ketään, vaikka täytyy myöntää että mieli teki. Varsinkin banaaniton lapsi nolon äitinsä kera tuotti kyyneleet silmiini. Lasten krokotiilinkyyneleet kyllä tunnistan, kolmen pojan äiti kun olen. Kun paikanpäällä tilanteen näkee, vaikuttaa tulkintaan myös henkilöiden ulkonäkö, turhan näkyvä laihuus, rikkinäiset likaiset vaatteet, otteiden rajuus jne.

Työni kautta taas olen nähnyt ja lukenut tolkuttoman määrän lasten huomattavasti pahempia heitteellejättöjä yms. Näistä ei sovi yleisillä palstoilla juoruilla.

On runsaasti erittäin hyvinhoidettuja (sekä sielu että ruumis) lapsia. On myös pelottavan paljon ja enenevässä määrin lapsia, joista ei välitä kukaan vaikka kulissit olisivat kuinka prameat hyvänsä. Hyvinhoidettujen lasten vanhempien ei pitäisi sulkea silmiään todellisuudelta, vaan pyrkiä ottamaan huomioon myös esim koulussa oireilevat lapset.

9.7.2012 15:18

Myy, otit esille myöskin nämä kouluissa oireilevat lapset. Kuinka moni (jos kukaan) opettajista edes ajattelee, kun luokalla on "häirikkö" oppilas, että takana voi olla kauheat kotiolot. Lapsi, vaan leimataan häiriköksi josta ei tarvitse välittääkään, tai hänet leimataan haluttomaksi, laiskaksi jopa tyhmäksi oppilaaksi, vaikka taustalla olisikin huonot kotiolot.
Opettajat jos ketkä voisivat huomata nämä oireilevat lapset.
Joskus tällaisen lapsen ollessa kyseessä auttaa aikuisen antama huomio ja kiiretön jaksaminen, kun kyseessä on lapsi joka ei ehkä koskaan ole tullut kuulluksi ja jonka perustarpeet eivät ole kunnossa. Hienoa MYY, että otit asian esille, näistä asioista ei koskaan puhuta liikaa.

6.7.2012 22:43

Minusta jeesustelu pahoista, huonoista, itsekkäistä vanhemmista ei auta lapsia ollenkaan. Monella vanhemmalla on itsellään ollut lasinen lapsuus, käsittelemättömiä traumoja, paljon ongelmia johtuen huolenpidon puutteesta. Ei se ole kostoa lapselle vaan kyvyttömyyttä. Ei siinä paheksunta auta vaan konkreettinen avun tarjoaminen. Jokainen voi aloittaa vaikka siitä, että käy hiekkalaatikolla kyselemässä kuulumisia sen sijaan, että kyräilee ja tulee palstoille haukkumaan niitä pahoja vanhempia.

7.7.2012 01:15

Muistan, että asuin lapsena slummissa. Osa asukkaista oli taloudellisesti köyhiä siksi, että heillä oli taloudellisesti köyhät vanhemmat eikä heillä ollut kunnon koulutusta. Mutta osalla taloudellisen köyhyyden syy oli henkinen köyhyys, joka heikensi heidän työkuntoaan: alkoholiongelmat, vaikea luonne jne.
Sitten tuli 1980 -luku ja Hyvinvoimti - Suomi. - Mutta 1990 -luvun alun suuri lama lakkautti Hyvinvointi - Suomen.

1990 -luvulta lähtien Suomi on kurjistunut. Osaksi syynä on Suomen kallis hintataso sekä Aasian ja Brasilian kilpailukyky. Toisena ongelmana on Suomen huonot taloudelliset päätökset.
* Keskituloisten työpaikat ovat vähenneet Suomesta, mikä on aiheuttanut köyhyyden lisääntymistä yksilötasolla sekä verotulojen vähenemistä kunta- ja valtiotasolla.
- Teollisuuden ja ohjelmistoalan työpaikat ovat paljolti kadonneet Suomesta etupäässä Aasiaan.
- Seuraavaksi tuotekehityksen ja taloushallinnon työpaikat uhkaavat häipyä Suomesta. Esim. Kiinassa nuorten aikuisten koulutustaso on noussut paljon, minkä takia se alkaa kilpailla tuotekehitystyöpaikoista. Yhä enemmän suomalaisia yhtiöitä siirtyy ulkomaalaisomistukseen, jolloin taloushallinto Suomen konttorista lakkautetaan tarpeettomana.
* Siirtolaisuus on lisännyt köyhyyttä:
- Matalapalkka-alojen työpaikoista kilpailu on kiristynyt Suomen siirtolaispolitiikan takia, joten siellä palkat pysyvät matalina ja työttömyys uhkaa.
- Suomeen tulee kielitaidottomia ja vähän tai olemattomasti koulutettuja ihmisiä. Kestää vuosia ennenkuin he saavat riittävän kielitaidon ja sen jälkeen ammattikoulutuksen. Mutta tänä odotusaikana moni heistä passivoituu pysyvästi työelämän ulkopuolelle. - On kyseenalaista, kattavatko heidän verotulonsa heidän koulutuksensa sekä sosiaalitukensa aikana, jolloin he ovat kielitaidottomina ja ammattitaidottomina työmarkkinoitten ulkopuolella. Ainakin heidän raihnaisuutensa aikakauden (tyypillisesti vanhuudessa) kustannukset muut joutuvat maksamaan. - Niinpä he heikentävät Suomen huoltosuhdetta.

7.7.2012 21:00

Kai toimit?
Lasta ei saa jättää siihen, sossuun ja poliisille soitto välittömästi.
Silläkin uhalla että maan tavan mukaan tulet rangaistuksi kun autat lasta ja pahimmassa tapauksessa olet sijaiskärsijänä vankiloissa tai mielisairaaloissa.
Ota valokuva lapsesta ja lähetä johtavalle sossulle paikkakunnassa. Ja odota kunnes sen ansioton äiti tulee ja otat siitäkin kuvan jotta saat todisteet, sillä takuuvarmasti sanovat että keksitty juttu - maan tavan mukaan.

Näin ja ihan pysähdyin Hyvinkäällä kun pikkuinen n 4 vuotias tyttölapsi itki kyyneleet virraten ja huusi nälkä nälkä nälkä. Seurassa oli ISÄ! JOKA NAUROI ÄÄNEEN!
Kun kysyin mikä on hätä, ISÄ JATKOI NAURAMISTAAN ETTÄ "SILLÄ ON NÄLKÄ" JA ...NAUROI..."VAIMO ON KAUPASSA JA TULEE KOHTA". JA JATKOI NAURAMISTAAN. Otin kuvan je kerroin eteenpäin.
LAPSEN NÄLKÄ JOKA ON LAPSELLE ELÄMÄN JA KUOLEMAN KYSYMYS KOSKA LAPSI ON AVUTON EIKÄ SAA ITSE RUOKAA JA SIITÄ JOHTUVA HÄTÄ OLI TÄLLE ISÄLLE NAURUN ASIA!!!!!! Kaikki ne pääsevätkin isäksi.

17.7.2012 18:32

OIKEALEENALLE.
Mietin vain että koskahan nämä parempi osaiset ja hyvin toimeen tulevat päättäjämme keksivät laittaa lain ettei tietyn varallisuuden alle jäävät vanhemmat saa hankkia lapsia,koska niistä tulee yhteiskunnalle paljon kuluja eikä heistä toden näköisesti heti aikuistuttuaankaan tule tuottavia kansalaisia.Minä en ole tätä mieltä,mutta joskus tulee pahamieli niitten lasten puolesta joitten vanhemmilla ei ole rahaa elättää lapsiaan niinkuin he haluaisivat,eikä se sossu tai huostaan otto ole aina sekään lapselle parasta.Eilisessä tv-ohjelmassa huostaan otettu sanoi "olihan meillä sitten ruokaa ja sänky mutta ei sitä läheistä jonka puute oli todella raastavaa" Ei sitä nyt yhden näkemisen jälkeen voida heti sinne sossuun soittaa ja ei niitä kuvia ainakaan tuntemattomista pidä lähteä levittelemään.Toivottavasti kirjoittaja ei ole meidän päättäjä porukkaa,sillä sitten ei voi tietää mitä seuraavaksi.Koko yhteiskunnassamme tuijotetaan vain niihin tuottavuuteen,pörssiin ja pelkkään rahan tekemiseen vain muutamille toimijoille ja ihminen ja etenkin lapsi ja lapsiperheet unohdetaan rahanmahtia toijotettaessa.Kuitenkin lapsuus on hyvin pieni osa ihmisen elämästä,ehkä ne tämän päivän äidit ja isät ovat itsekin eläneet samoin.

8.7.2012 14:36

Jos vanhemmalla on käsittelemättömiä traumoja omasta lapsuudestaan, on ne käsiteltävä ammattiauttajan kanssa ENNEN lapsentekoa. Yhdelläkään aikuisella ei ole oikeutta kostaa lapselleen omaa lapsuuttaan. Kaikki eivät totisesti vanhemmiksi sovellu. Sitten kannattaa vaan ihan tietoisesti jättää lapset tekemättä. Lemmikkieläinten korvikkeita tai "jotain ikiomaa" ei lapset vanhemmilleen ole.

Minusta juoruilu ja jauhaminen hiekkalaatikkolla ei auta sen enempää, kuin lehtien palstoillakaan. Otin kantaa Armi Suojasen mainioon kolumniin ja sitä seuranneeseen keskusteluun. En henkilökohtaisesti, vaan yleisesti. Yleinen ilmiö on se, että edes vanhempia eivät omat lapset kiinnosta. Tunneköyhää ja suoritusjohteista elämää.

Täälläistä näkee ja kokee maassa, jossa vain nuori tai keski-ikäinen hyvän tilipussin ansaitseva ihminen on jotenkin noteeraamisen arvoinen.

8.7.2012 15:49

Ystäväni joutui myymään asuntonsa (maan tapa) ja muuttamaan kodistaan, koska hän rohkeni puuttua erään naapurin lapsiperheen vanhempien tapaan huudattaa ja retuuttaa lastaan (maan tapa). Lohdutonta lapsen itkua aikansa kuunneltuaan (päivittäin toistuvaa, tuntikausia kestävää) hän päätti, senkin uhalla, että tulee syytetyksi heikkohermoiseksi, lapsia vihaavaksi (!), kateelliseksi naapuriksi (maan tapa), käydä naapurin ovella kysymässä, onko lapsella jokin hätä, kun se itkee lohduttomasti päivästä toiseen. "Uhmaikä", oli lapsen äidin tyly vastaus. Siis lapsen vai äidin uhmaikä? (Heh). Tästä visiitistä alkoi ystävääni kohdistuva pitkäaikainen vainoaminen ja kiusanteko, jonka seurauksena hän joutui muuttamaan kodistaan. Mutta lapsen huudattaminen ja lohduton itku, jollei nyt kuitenkaan loppunut, niin ainakin väheni vierailun ansiosta. Tästä ystäväni oli vilpittömän iloinen ja sanoikin myöhemmin, että lapsen takia kannatti puuttua asiaan, vaikka seuraukset hänelle itselleen tästä olivatkin kohtuuttomat. Hän sanoi, ettei olisi voinut elää omatuntonsa kanssa, ellei hän olisi tehnyt jotain lapsen hyväksi. Kunpa tällaisesta puuttumisesta tulisi maan tapa. Ja vielä kiitos nimimerkille Myy hyvästä kirjoituksesta!

8.7.2012 16:36

Kiitän ylen sankia Prihaa. En malta olla vielä posauttamasta ilmoille kauan sitten kuulemaani kansan totuutta: "Ajokorttiinkin tarvitaan poliisin lupa, mutta lapsia saa tehdä ihan minkälainen ****pää hyvänsä!"

10.7.2012 01:22

1990 -luvun alkupuolella - kun internet oli nuori ja keskustelupalstoja oli vähän eikä nimimerkillä voinut kirjoittaa - keskusteltiin mm. siitä, miten aikuiset saisivat valmennusta lasten kasvatukseen ennenkuin perheen ensimmäiset lapset syntyvät. Silloin tekstailivat 1950 - 1970 -luvun puolivälin suuren maaltamuuton vanhempien lapset, jotka kasvoivat aikuisuuteen ilman suvun tukea.
Silloin ihmeteltiin, miksi ajokorttia varten tarvitaan koulutus, mutta lasten kasvattamista varten ei ollut minkäänlaista valmennusta.
Joku riittävän vaikutusvaltainen sen ajan nettikeskustelija käynnisti lastenkasvatuksen valmennusta. - Mutta silloinen mediaeliitti ei kiinnostunut asiasta.
Mutta viime vuosina tv:ssä on ollut englanninkielinen ohjelma, jossa kokenut lastenhoitaja laittaa kuntoon ongelmaperheitten lastenkasvatuksen.

8.7.2012 18:51

Eräs natsien keskitysleirin hirveyksistä selvinnyt vanha mies oli muuttanut heti sodan jälkeen itävaltalaiseen kaupunkiin. Kerran, ollessaan kävelyllä kaupungilla tyttäriensä kanssa, hän näki, kuinka erään pikkulapsen äiti kuritti lastaan kovakouraisesti, soimaten tätä myös sanallisesti erittäin rumasti. Vanha mies meni tuon lapsen äidin eteen ja sanoi: "Lopeta heti! Tämähän on vasta pieni lapsi!" Nainen sanoi: "Täälläpäin ei ole tapana puuttua toisten kasvatusongelmiin!" Tähän mies vastasi: "Vai niin. Sielläpäin mistä minä tänne tulin, on kylläkin tapana puuttua tarvittaessa hyvinkin." Naisen suu loksahti auki, ja on se auki vieläkin, ellei ole jo sitä sulkenut;)

9.7.2012 10:58

Psykiatri Martti Paloheimo Ihmisensuojelu. Kirja julkaistu 1972.
Lainaus kirja-arvostelusta.
Keskustelu ihmisen elinympäristön saastumisesta ja luonnonsuojelusta on ollut viimeaikoina voimakkaasti esillä.

Martti Paloheimo lähestyy kysymystä uudelta, omaperäisesltä taholta. Hän tarkastelee ihmis-suojelua luonnonsuojelun osana.
Samaan aikaan, kun luonto saastuu ympärillämme, vahingoittuu myös ihminen ei vain ruumiillisesti, vaan yhä laajemmassa mitassa myös henkisesti. Tämä kuvastuu erityisen näkyvästi psykiatrin käytännössä, ja on saanut tri Paloheimon kaavailemaan ihmisensuojelun kokonaisohjelmaa.

Hänen kirjansa on haaste yhteisöllemme edessä olevan tuhon estämiseksi. Se on debatti ja protestikirja, jossa myös lämpimällä tunteella ja avoimella itsetilityksellä on osansa.

Ihmissuojelun ohjelmaan kuuluvat mm. sellaiset päivänpolttavat kysymykset, kuin mentaalihygienia, psykosomaattisten sairauksien ennakkotorjunta, lasten päiväkotikysymys, perheen ja aviosuhteen ongelmat nyky-yhteiskunnassa, nuorten erityisvaikeudet, ihmissuhteet työpaikalla. Alkuluvuissa on samalla ensimmäinen suomenkielinen
yleisesitys psykosomatiikan periaatteista.
****

9.7.2012 11:04

Psykiatri Martti Paloheimolta (1915-2002) ilmestyi vuonna 1999 laajennettu painos kirjasta "Kotivammaisuuden synty- Suomalaisen lapsuuden haavat".

Lainaus kirja-arvostelusta.

"Raju kannaotto lasten ja nuorten pahoinvointiin. Jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään lapsuuteen, mutta luonnollinen välittämisen ja huolenpidon ketju saattaa häiriintyä. Kotien suljettujen ovien takaa voi löytyä hätkähdyttävän paljon välinpitämättömyyttä, jopa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Jokainen isä ja äiti ei rakastakaan lastaan".

Kirjasta ilmestyi vuonna 1992 suppeampi painos. Eräs kirjan lukenut henkilö kirjoitti Paloheimolle." Kiitos kirjastasi, luin ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkaukseen etteivät vanhemmat tuottaisi enään lisää kotivammaisia lapsia.".

Ehkä tuo ajatus olisi pitänyt toteuttaa. Emme ehkä olisi samassa ja vielä pahemmassa tilanteessa, kuin tämän päivän lapset ja nuoret elävät.

Paloheimon kirja perustuu hänen psykiatriselle vastaanotolle hakeutuneiden keski-ikäisten aikuisten lapsuuden kokemuksista, jotka saattoivat olla erittäin järkyttäviä ja tarumaattisia, jotka olivat jättäneet pysyvät psyykkiset vammat.

Paloheimon kirja käsittelee aikakautta Tsaarin vallan, talvisodan, jakosodan aikakausia, sekä 90- luvun laman vaikutuksia kyseiseen sukupolveen, joilla on myös ollut vaikutusta perheisiin,, sekä lapsiin, jotka ovat tämän päivän vanhempia, isejä, äitejä, mummoja vaareja, sukulaisia, ystäviä ja utttavia.

Paloheimo käytti ilmaisua Suomalainen kansanneuroosi, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Hän totesi, myös, että tämä kierre olisi saatava katkaistua.
----------

9.7.2012 14:20

Yksittäisen tapauksen johdosta ei voi luoda kokonaista kuvaa. Vaatii ihan hirveän läheltä ja kauan asian tutkimista, ennen kuin voi sanoa, että vanhemmat on paskoja vanhempia. Paskoja vanhempia on ja tulee olemaan, ei niitä kukaan voi koskaan karsia pois. Komennan lapsiani ja kovasti. Se ei ole monenkaan kukkahattusen mamman mieleen, mutta minulle on tärkeämpää se, että lapset eivät vaaranna itseään tai muita tai tahallisesti tai tahattomasti typeryyttään aiheuta vahinkoa millekkään, kellekkään. Meillä huudetaan, kiukutaan, lauletaan, rakastetaan, syödään hyvin ja shoppaillaan kirppikseltä vaatteet, jotta syödään hyvin. Joidenkin mielestä kova komennus, tiukat säännöt ja meteli on sitä huonoa vanhemmuutta. Kuitenkin meillä aikuiset on aina saatavilla, ruokaa on säännöllisesti ja se on myös kunnollista eikä vain saarioisten äitien valmistamaa.

Tietyssä määrin on elettävä lasten ehdoilla, mutta mennään harhaan todella pahasti jos kaikki tapahtuu vain lasten ehdoilla. Joskus voi tulla nälkä, se vaan on ikävää. Lasten tempperamentitkin on kovin erillaisia, toidet laittaa porun kaikesta, toiset ei näytä mitään tunteita ties kuinka kauas. Ja se, että lapsi on kieltätynyt syömästä ennen lähtöä johonkin ja nostaa metelin, kohtauksen jossakin, etenkin jos jokin ei mene niinkuin suunniteltiin (terveisiä viimetalven kolarisumasta, seisoin siellä lumimyrskyssä auton raatojen keskellä vauvan ja leikki-ikäisen kanssa 3h! ja tajusin, ettemme tule pääsemään kotiin koko päivänä) voi se nälkä päästä yllättämään ja aiheuttamaan paheksuntaa vanhempaa kohtaan joka mahdollisesti on kaiken tehnyt kuitenkin "oikein", mutta tilanne vaan muuttui radikaalisti kokonaan. Sellaisista lapsista ei tule kertakaikkiaan yhtään mitään, jotka saa kaiken jokaisesta älähdyksestä, joiden ei tarvitse noudattaa mitään sääntöjä. Ja sitten joidenkin lapset on niin saakelin allergisia, että ei voi vaan mennä lähimpään mäkkäriin ja ottaa vaan jotain kun hätä iskee.

Joten, yksinkertaisesti, ei aleta sättimään ihan yksittäisten juttujen kautta ja lasten tarinoiden perusteella tuntemattomia ihmisiä. Meilläkin on joka viikko tulossa uusi vauva tai on juuri synttärit, eikun koulunalku, eikun eskari, eikun kaverisynttärit, jos lapsi pääsee itsekseen runoilemaan.

"Älä levitä huhuja tai valheita" sanotaan ohjeessa. Näin siis.

9.7.2012 15:01

Äiti myös, teillä se onkin oikea meininki, vanhemmat aina lasten saatavilla ja kunnon komento, sekin on sitä suurta rakkautta lastaan kohtaan, että on rajat ja niistä pidetään kiinni. Ei aikuiset voi toimia kaikessa lasten säännöillä, koska ei lapsi ymmärrä aina parastaan, aikuinen se on joka säännöt määrää ja lasten on toteltava aikuisia.
Rakkautta ei voi kuitenkaan koskaan olla liikaa hyvä kurikin on rakkautta ja varmasti noilla periaatteilla kasvaa tasapainoinen ja vahva aikuinen.
Sitten on toisin on paljon lapsia jotka, ovat suorastaan heitteillä, vanhemmat kelvottomia kasvattamaan ja huolta pitämään, niitä lapsia on sääli ja heitä olisikin autettava sekä silmä tarkkana aikuisten huomattava, koska lapsella on oikea hätä.
Mutta usein lapsi joka on hätää kärsimässä, onkin hyvin vetäytyvä ellei suorastaan hiljainen ja lapsi aina myöskin "suojelee" vanhempiansa, ei kerro mitä kotona tapahtuu, koska lapsi häpeilee ja luulee aikuisten huonon kohtelun olevan hänen itsensä syytä.
On myös lapsia, jotka ovat ulkoisesti hyvin puettuja ja syötettyjä, mutta kaltoin henkisesti tai jopa ruumillisesti kohdeltuja ja tällainen lapsi ei herkästi huuda ja kiukuttele "yleisön" edessä. Tämän olen elämässä nähnyt.

14.7.2012 15:24

Eiköhän peli ole jo siinä vaiheessa menetetty, kun täytyy ruveta lapsilleen karjumaan ja heitä komentamaan. Jotenkin näytösluontoiselta vaikuttaa usein julkisuudessa, kun vanhempi komentelee lapsirukkaa... Tuottaneeko se jotain mielihyvää kyseiselle henkilölle? Kasvatusneuvolat ovat sellaisia perheitä varten, joissa normaali keskustelu lapsen kanssa ei onnistu. Supernanny-tyyliset rankat metodit ovat sellaisille, jotka ovat jo nostaneet kädet pystyyn. Kuten sanottu, kaikista ei tule hyviä vanhempia, edes kurssittamalla, joten sosiaaliviranomaisten työllisyys ainakin on taattu, kun nämä kaltoinkohdellut ja/tai laiminlyödyt hieman tuosta varttuvat.

9.7.2012 14:35

Ei pidä ihmetellä, että miksi me aikuiset olemme tulleet "tämmöisiksi."

Ei saatu mekään "oikeaa" kasvualustaa - ei kotona, ei päiväkodissa, ei koulussa - töihin päästyämme aloitamme "kostamisen", syyttömille ihmisille.

Olen facebookiin perustanut ryhmän, jonka nimesin Ihmissuhdekoulutus pakolliseksi oppiaineeksi! (kaikkialle, siis näinhin mainittuihinkin).

No, joka tapauksessa - itsestä se kiinni on - aikuisella - miten käyttäytyy...

10.7.2012 09:03

"Äiti myös". Aiheesta keskusteleminen ei ole vieraiden ihmisten haukkumista. Ulkopuolinen näkee tilanteen parin minuutin ajan, eikä tiedä taustoja. Joo. Kyseessä voi olla vain kovaääninen perhe ja lapsen kiukuttelu. Tai sitten ei. Tuskin siellä kolarisumassa kukaan kävi kommentoimassa nälkää parkuvia lapsia?

Suomalainen todellakin vain jähmettyy, surustelee yksinään, ei puhu mitään lapsen huonoa kohtelua nähdessään. Tässä olisi muutoksen paikka. Ei vanhemmankaan tarvitse otsasuonet pullistellen kiljua lapsilleen, tai sille kysymään tulleelle vieraalle. Jos kaikki kerran on hyvin ja tilanne kaikinpuolin hallinnassa, niin mistä sitten se raivo?

Koomisinta on se, kun aikuinen kiljuu lapselleen täysin palkein, että "älä huuda!". Mistäköhän malli? Tämä ei siis ollut esimerkki kaltoinkohtelusta, ei tarvitse olla niin herkkähipiäinen jos kerran tietää lapsensa hyvin hoitavansa.

10.7.2012 15:42

Tämä Armi Suojasen kolumni ja kolumni "Suomessa on rankkaa olla vanhempi" lyövät toisiaan poskelle. Tosin Jonna Hovi-Horkka levitti kritiikkinsä koko maata ja maan ongelmia syleileväksi. Tosin kyseessä on väkevästi emootioita kuohuttava seikka, jolle lehdeltä ei selkää linjaa odoteta.

Tämmöisenä pitkän henkilöhistorian omaavana olen nähnyt sen, miten äitejä syyllistetään. Ja syyllistetään ihan turhaan. Eiköhän se ole nimenomaan äitien ansiota, että 5,5 miljoonaisesta kansakunnastamme valtaosa on kunnon kansalaisia, jotka jättävät jälkeensä kunnon kansalaisia.

Itse tykönäni pelastaisin edes äidit.

14.7.2012 14:27

Julkisessa tilassa kuvaaminen sallittu ilman asianomaisten lupaa?

Niin, miten lienee lakipykälissä kirjoitettu?

14.7.2012 14:31

Annan hyvin yksinkertaisen neuvon kaikille vanhemmille, jota kuitenkin on useimmilla erityisen vaikea noudattaa.

Tässä: "Muutu itse lapseksi, mitä sinä tahdot, mitä sinä tunnet."

14.7.2012 19:26

Timo K, Annoit, kyllä surkean neuvon, kun tämänpäivän vanhemmat ovat suurin osa itsekin lapsia tai lapsellisia.
Ei vanhemmuus voi olla pelkästään lapsen ehdoilla elämistä.
Nyky vanhemmat eivät aina tiedä mitä tehdä, kun alkavat itse lapseksi.
Äiti ja Isä ovat vanhempia eivät lapsensa pääasiallisia leikkikavereita.
Ja jos alkaa lapsia pelkästään kuunnella niin aamusta iltaan syötäisiin karkkia ja kaupasta ostettaisiin mitä lapsen mieleen juolahtaa, eihän lapsi voi ymmärtää, että rahaa on rajallisesti ja sitä saadaan työnteolla.
Kyllä vanhemman tehtävä on ensisijaisesti olla lapsen huoltaja ja hyvinvoinnista vastaava ja se vaatiikin aikuisen roolin.

14.7.2012 23:21

Ellinoora hyvä, käsititköhän hiukan eritavalla sanomani kuin itse olin tarkoittanut?
Aikuisen on oltava ennen kaikkea vanhempi, isä tai äiti, jolla on vastuu omista lapsistaan.
Se, että asennoituu lapsen asemaan, ei tarkoita, että muuttuu itse lapseksi.
Lapsena on ajoittain hyvä käydä, ei siihen lapsuuteen jämähtää pidä, saati, että oma lapsuus on jatkuvasti mukana...
Empatiankyky on yksi isän ja äidin hyvistä luonteenpiirteistä.
Kaveri lapselleen ei ole vääryys.
Vastuu lapsesta on velvollisuus.
Aikuisen leikkimieli ei saa kadota isän ja äidin rooliin astuttaessa.
Isän, ei äidin rooliin ole kasvatusta, ei koulutusta - vain esimerkkien voimalla luodaan omat kasvatusmetoodit.
Paineet ovat nykyisille vanhemmille liian ankarat.
Ihmissuhteet - pakolliseksi oppiaineeksi, pienestä pitäen, aina vanhuuteen asti.

15.7.2012 13:53

Hei Timo, sanoit, että aikuisten muututtava itse lapseksi...
Tämä oli vähän harhaanjohtava sanonta huomasin, että tarkoitit, vahemmat menkää lapsen asemaan jne.
Tätä varmaan tarkoititkin ja näin se onkin. On mentävä lapsen asemaan ja ajateltava lapsen kannalta asiaa miltä lapsesta tuntuu jne. Hyvä heips.

14.7.2012 21:34

Ellei kirjoitus ollut pakina niin siihen on hyvä vastata TOISELLA tämän lehden kolumnilla:

"Voisikohan pikkulasten vanhempien erobuumin syynä olla se, että Suomessa on niin hemmetin vaikeaa olla vanhempi. Aina on joku besserwisser kertomassa, kuinka kasvatus menee pieleen, ellet nukuta lasta perhepedissä tai täysimetä häntä viisivuotiaaksi. Uudet vanhemmat ovat epävarmoja ja ryntäävät jokaisen uuden tutkimuksen perässä, ettei lapsi vaan jää vaille jotakin.

.............

Tilannetta ei helpota se, että Suomessa on joukko ihmisiä, joilla on hallussaan jonkinlainen mystinen oikeanlaisen vanhemmuuden kaava. Kaikki heidän näkökulmastaan poikkeavat kasvatusmallit ovat vääriä.

Tällainen oikean vanhemmuuden puolestapuhuja voisi hetkeksi mennä itseensä ja miettiä, miten on mahdollista, että muissa maissa, joissa on varsin vaihtelevia kasvatuskäytäntöjä, lapsista kasvaa lainkaan kunnollisia ihmisiä?"

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/117259-suomessa-on-rankkaa-olla-vanhempi

15.7.2012 13:05

Elämähän on nykyään kaikin puolin helpompaa kuin ennen, myös lasten ns. kasvatus. Itse asiassa, lapsethan kasvattavat vanhemmistaan aikuisia. Niin se vaan on. Tämä nykyinen kädetön ja avuton sukupolvi pystyy kyllä ns. ryssimään ihan kaiken, jopa lasten hoivan ja huolenpidon.

15.7.2012 21:26

Jaa sitä kuuluisaa talvisodan henkeä, vai? Kyllähän säiden puolesta ainakin lumipalloja voisi heitellä nytkin, mutta asiaan. Suomi vuonna 1939 oli hieman erilainen ja rikkirevitty yhä kansalaissodan jäljiltä. Kyllä, vaikka 21 vuotta oli siitä kulunut. Kyräily, luokkaviha ym. selvittämättömät väkivaltaisuudet ja kuolemat olivat 30-luvun arkipäivää. Yhteinen vihollinen sitten yhdisti työmiehen ja herran. Mikähän meitä nyt yhdistäisi, kun tuloerot ovat revenneet käsittämättömän suuriksi pitkän rauhallisen kauden jälkeen? Yhteinen uhka... mikähän se olisi?

18.7.2012 18:04

SAIRASTA!
On se niin outoa, että kun lapsi joutuu pahoinpitelyn kohteeksi - yksikin on liikaa - joku umpi-kahjo keksii puhua vain yksittäistäistapauksesta. Eihän siitä ole kyse, puupäät!!!!! Kyse on lapsesta. Jokainen on yksi lapsi, jokainen on se tärkein.
Yksittäistapauksesta puhuttaessa väistetään velvollisuus ja sitä tekee vain järjettömät. Täysin järjettömät!
Esimerkki jotta tulee ymmärretyksi: Suomessa on vähän yli viisi miljoona yksittäistapausta, siis ihmistä: kaikki ovat yksittäistapauksia.

Huostaanotto on joskus aivan oikein, mutta valehtelevat isät pilaavat lapset ja saavat ne jopa tapettaviksi uuden akkansa kanssa vai miten siinäkin yhdessä tapauksessa median mukaan kävi. Yksittäistapauksessa.

Osallistu keskusteluun

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
  • Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi.
  • Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistettuja asiattomuuksia.
  • Älä levitä huhuja tai valheita.
  • Käytä asiallista ja hyvää kieltä, älä kiroile.
  • Älä yllytä rikokseen tai väkivaltaan.
  • Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan tai epäasialliseen materiaaliin.
  • Älä mainosta.
  • Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde.