Larppaaja käsittelee tosi-elämän mahdottomuuksia

Ropeconissa on mahdollista muuntautua oman elämänsä supersankariksi. Kuva viime vuoden tapahtumasta.

Marko Saari

Larppauksesta, eli live-roolipelaamisesta, tulee monelle mieleen suippokorvaisia haltijoita ja keijuja leikkivät aikuiset. Toki larppaus on sitäkin, mutta sen piiriin kuulu myös paljon muuta.

– Totta kai nuoremmille se on ehkä sellaista miekkaa ja magiaa, mutta mitä vanhemmaksi kasvaa, sitä enemmän vaatimukset peliltä muuttuvat, larppausta harrastava Maija Hannula selittää.

– Larppauksessa minua viehättää se, että saan olla joku muu ja kokea asioita, joita tosielämässä en ehkä haluakaan kokea. Olin esimerkiksi taannoin Tanskassa pelaamassa peliä, jossa olin tulevaisuuteen sijoittuvan keskitysleirin vanki.

 

Taannoisessa pelissä olin keskitysleirivanki.”

Live-roolipelaamista ja muuta asiaan kuuluvaa pääsee ihmettelemään ja harrastamaan heinäkuun lopussa Espoon Dipolissa järjestettävässä Ropecon-tapahtumassa, jonka järjestelytoimikuntaan Hannula kuuluu.

 

– Tänä vuonna meillä on oikeastaan kaksi teemaa: fantasia ja muut vaihtoehtotodellisuudet sekä rajat ja rajapinnat, jossa tutkitaan missä roolipelaamisen rajat menevät, Hannula tiivistää.

– Tapahtuman ohjelmaan kuuluu myös korttipelaamista, kunniavieraita, miniatyyrifiguurien maalausta sekä esimerkiksi Kivi, paperi, sakset -turnaus.

Ropecon saavuttaa tänä vuonna kunnioitettavan 19 vuoden iän. Vuosien varrella tapahtuman mittasuhteet ovat paisuneet.

– Ensimmäisiin tapahtumiin Paasitornissa osallistui muutamia satoja ihmisiä. Kasvavan suosion takia siirryimme 1998 Dipoliin. Sen jälkeen kävijöitä on ollut parhaimmillaan neljä tuhatta. Nykyään Ropecon muistuttaa jo melko lailla festareita, järjestystoimikuntaan kuuluva Heidi Westerlund pohtii.

– Suurin muutos alkuajoista on varmaankin tapahtuman kohderyhmän kasvaminen. Esimerkiksi lautapelit eivät alkuun olleet mukana ohjelmassa. Nykyään paikalla näkee myös enemmän lapsia vanhempiensa seurassa.

Yksi roolipelaamisen osa-alue Ropeconista puuttuu: tietokonepelit.

– Suurin syy, miksi tietokonepelit eivät ole meillä lyöneet läpi, on tilan puute. Siinä missä pienelle pöydälle saa helposti järjestettyä korttipelin, tietokoneet vaativat todella paljon tilaa. Pelit itsessään ovat olleet vieraiden keskuudessa suosittuja, Westerlund selventää.

– Ehkä sitä voisi joskus tulevaisuudessa miettiä uudestaan, Hannula sanoo.

Ropecon Espoon Dipolissa 27.–29. heinäkuuta.

Written by:

Toni Tervo

Ota yhteyttä