Partioleiriläiset saivat matoja iltapalaksi

- En olisi tässä ilman partioharrastusta. Sieltä sai paljon hyviä frendejä sekä muistoja, mutta opin myös asioidenjärjestelykykyä. Tärkein ominaisuus, jonka partiosta opin, on rohkeus, arvioi Riku Rantala.

Tuomas Milonoff

Maiju Torkkeli

Huima-partioleirin vaeltajat eli 18-22-vuotiaat leiriläiset saivat varsin erikoisen iltapalan.

Madventures-ohjelmasta tuttu helsinkiläinen maailmanmatkaaja Riku Rantala vieraili lauantaina leirillä, jonka suojelijoina hän ja Madventuresin toinen puolisko Tuomas Milonoff toimivat. Vierailunsa Rantala päätti iltaspektaakkelissa isännöimäänsä ruokarastiin.

Pääosaa näyttelivät jauhomadot, jotka rastiin osallistujien piti paistaa, maustaa ja syödä.

Rohkeimmat uskalsivat maistaa matoja jopa elävinä ja tuomio kuului: ”Ei tää pahaa oo”.

Sademetsät ja savannit vaihtuivat perinteiseen suomalaiseen metsään ja syvänsininen meri järvimaisemaan, kun maailmalla maita ja mantuja kiertänyt Riku Rantala tutustui lauantaina Huima-partioleiriin Lopen Räyskälässä.

Partioleireillä on perinteisesti suojelija, joka on yleensä tunnettu henkilö jolla on mahdollisesti partiolaistaustaa.

Rantalalla on itsellään hyvät muistot partiosta. Kun hän sai Huiman järjestäjiltä kutsun suojelijaksi, ei asiaa tarvinnut kauaa miettiä.

– Minulle tuli kirje, jonka sisällä taisi olla sammalta, havunneulasia sekä käsin kirjoitettu kirje, jossa toivottiin meitä suojelijoiksi, Rantala muistelee nauraen.

 

Tärkein ominaisuus, jonka partiosta opin, on rohkeus.”

 

Rantalan sanoin molemmat ”diggaavat itse tekemisestä”. Hänestä on sääli, että partiolla on nörttimaine.

– En olisi tässä ilman partioharrastusta. Sieltä sai paljon hyviä frendejä sekä muistoja, mutta opin myös asioidenjärjestelykykyä. Tärkein ominaisuus, jonka partiosta opin, on rohkeus.

Käytännön partiotaitojakin Rantala on tarvinnut reissuillaan.

Kartanluku- ja tulentekotaidot ovat tulleet tarpeellisiksi varsinkin sademetsässä, jossa kaikki on märkää. Solmut eivät häneltä omien sanojensa mukaan suju.

Lauantaina Huima-leirille saapuivat sen nuorimmat osallistujat. Ihmismäärä kasvoi 2 100:aan, joka on leirin lopullinen kapasiteetti loppuun asti.

Lauantaina oli myös vierailupäivä, joten väkeä oli parhaimmillaan nelisentuhatta.

Leirillä näkyi teemana vahvasti kansainvälisyys, ja siihen liittyi myös Rantalan lauantai-illan ohjelmanumero eli Mad Cook -henkinen ruokarasti.

Madventures-duo on toteuttanut kulinaristisen Mad Cook -seikkailukirjan, joka nimettiin Vuoden matkakirjaksi vuonna 2011.

Huima-leirin ruokarastilla Rantala aikoi venyttää 18-22-vuotiaiden leiriläisten ruokakonseptia.

– Se haastaa miettimään, mitä ruoka oikeasti on. Hyönteisiä syödään eri puolilla maailmaa ihan normaalina proteiininlähteenä, koska ei ole rahaa ostaa muuta ruokaa.

 

Tulevaisuudessa hyönteisiä käytetään raaka-aineena McDonaldsin hampurilaisissa.”

Tulevaisuudessa väkeä on maailmassa niin paljon, että ruoka ei riitä kaikille. Silloin hyönteisiä käytetään raaka-aineena McDonaldsin hampurilaisissa, Rantala maalailee.

 

Hyönteiset olivat pääosassa ruokarastilla, sillä Huiman järjestäjäporukka huolehti paikalle kaksi kiloa jauhomatoja.

– Osallistujat nousevat lavalle, paistavat madot öljyssä, maustavat ja syövät ne, ei sen kummempaa!

– Se on sellainen fiksun miehen tai naisen Pelkokerroin, Rantala tokaisee.

Eksoottisin ja ehkä moraalisesti arveluttavin ruoka jota Rantala on päässyt maistamaan, ovat koiran keuhkot. Parhaimmaksi ruokaelämykseksi Rantala mainitsee juurikin hyönteiset ja varsinkin ampiaiset, joita hän maistoi Kambodzassa.

Written by:

Toimitus

Ota yhteyttä

Kommentit

Osallistu keskusteluun