Kyllä pinkki tytön tekee

Olen sattuneista syistä haahuillut viime vuosina aiempaa enemmän lastenvaateliikkeissä ja markettien lastenosastoilla. Kiitos neljän, ah niin virkistävän, erilaisen vuodenaikamme, jälkikasvun garderobia täytyy väistämättä täydentää vähintään kaksi kertaa vuodessa. Kevään korvilla ostoslistalla on välikausipuku ja pitkä liuta vesieristeitä kumisaappaista kurarukkasiin. Nyt, kun kesäsateet vaihtuvat syyssateisiin, alkaa pikku hiljaa talvivarusteiden metsästys.

Ehkä siksi, että lapsia tupsahti maailmaan kerralla kaksi, en voi väittää olleeni koskaan turhan tarkka siitä, mitä puen heille. Pääasia on ollut, että lapsilla on vaatteet – mielellään ehjät, siistit ja sään mukaiset. Valintakriteereitä on näiden lisäksi kaksi: ei vaaleanpunaista eikä sinistä.

Vaatteiden oston luulisi näin ollen olevan helppoa, vaan eipä ole. Kaupoissa on hyllymetritolkulla lastenvaatteita ja kenkiä, mutta valtaosa on –yllätys, yllätys – vaaleanpunaista ja sinistä. Erityisen selvästi ilmiö näkyy aivan pienten lasten vaatteiden kohdalla. Jos haluaa pukea alle kolmivuotiaansa muihin väreihin, joutuu väistämättä näkemään vähän vaivaa – ja käyttämään rutkasti enemmän rahaa.

Viime vuosina on aika ajoin väännetty peistä niin sanotusta sukupuolineutraalista tai -sensitiivisestä kasvatuksesta. Sitä kannattavat näkevät sukupuolet keinotekoisina rakennelmina ja haluavat vapauttaa lapset stereotyyppisistä sukupuolioletuksista. Vastustajat taas uskovat tyttöjen ja poikien, naisten ja miesten olevan luonnostaan perustavalla tavalla erilaisia.

Jos tytöt ja pojat ovat luonnostaan erilaisia, miksi heidät pitää värikoodata pienestä pitäen sukupuolen mukaan.”

Vaateteollisuuden tuotokset tuntuvat tukevan kannattajien näkemystä. Jos tytöt ja pojat kerran ovat luonnostaan niin kovin erilaisia, miksi ihmeessä heidät pitää värikoodata pienestä pitäen sukupuolen mukaan. Siksikö, että tädit puistossa osaisivat päivitellä hiekkalaatikolla kyhjöttävän pojan reippautta ja vilkkautta tai kiipeilytornin huipulla räkä poskella roikkuvan tytön kiltteyttä ja suloisuutta.

En kiellä, etteikö sukupuolilla olisi oikeasti eroja. On kuitenkin liikuttavaa, että leijonanosa ihmisistä uskoo vilpittömästi myös eroihin, joilla ei ole mitään tekemistä ”luonnollisen” sukupuolen kanssa. Aivan kuin olisi jonkin mystisen luonnonjärjestyksen sanelemaa, että toiset kipsuttelevat korkokengissä ja tykkäävät pukeutua hameeseen ja toiset hiihtävät tennareissa ja housuissa.