Sikariportaan kynnyksellä

Töölönkatu 32:ssa savu leijailee rauhallisesti. Savun lisäksi ilmassa on vanhan ajan tunnelmaa.

Asiaan vihkiytymättömän silmissä sikarien polttaminen voi vaikuttaa elitistiseltä puuhalta. Töölön sikarikaupan kauppias Markku Uotila peri liikkeen 1970-luvun saunakaveriltaan, ja on asiasta osittain samaa mieltä.

– Sikarin poltto on myös elitismiä, sillä niitä on kallista valmistaa. Tupakan viljelystä tuotteen valmistumiseen voi mennä viisikin vuotta, se on artesaanityötä. Yleisesti ottaen hinnat ovat tulleet alas ja elintaso on noussut, mutta harvalla on varaa ostaa sadan euron sikari. Näitäkin toki löytyy, Uotila kertoo.

Halvemmallakin pääsee tupruttelemaan. Käsintehtyjä sikareita saa jopa kolmella eurolla.

Ensikertalaiselle Uotila tarjoaa perinteikkään kuubalaisen, pienemmästä päästä olevan H. Upmannin Epicuros -sikarin. Hän leikkaa sikarin toisesta päästä noin millimetrin siivun ja sytyttää sikarin kuumalla liekillä.

– Tehokasta, mutta ei kovin tyylikästä. Tyylikkäästi sikari sytytetään seetripuisella lastulla, Uotila opastaa.

Kauppias pitää pikakurssin sikareista. Selväksi tulee, ettei sikarin savua vedetä missään tapauksessa henkeen eikä polttamisesta haeta nikotiinia, vaan nautintoa monille aisteille. Leijaileva savu, sikarin maku ja tuoksu kuuluvat kaikki kokemukseen.

Olennaista on varata sopivasti aikaa ja rauhoittua. Parhaimmat olosuhteet polttamiselle ovat lämpimät sisätilat, mutta kesäisin sikarista voi nauttia ulkonakin.

– Alan kirjallisuus antaa hyvät pohjatiedot, mutta oikeita tai vääriä tapoja polttaa ei ole. Jokaisella on henkilökohtaiset mieltymyksensä, kauppias toteaa.

Viisi vuotta kauppaa luotsannut Uotila kertoo, että sikarin palamisessa on kolme vaihetta. Mieto alkusoitto, tiettyjä aromeja syventävä keskivaihe, sekä hänen mielestään paras loppuvaihe. Asiantuntija on perehtynyt myös sikarin historiaan. Käy ilmi, että se on jo satoja vuosia vanha osa Euroopan kulttuuria.

– Tupakka tuli Eurooppaan noin 1500-luvun alkupuolella, eli pian vietetään eurooppalaisen tupakkakulttuurin 500-vuotisjuhlaa. Tupakkakulttuuri itsessään on kuitenkin tuhansia vuosia vanha, Uotila luennoi.

Vaikka toisin voisi kuvitella, ei sikarikauppias nauti päivittäin omia tuotteitaan. Sikareita Uotila polttaa vain yhden tai kaksi viikossa, piippua hiukan enemmän, mutta ei päivittäin. Tällä tavalla säännösteltynä nautinto polttamisesta säilyy. Sikarikaupasta löytyy myös laaja valikoima piippuja ja itämaisia vesipiippuja.

Sikarit ja niihin liittyvät oheistuotteet ovat suosittuja lahjatavaroita. Joulu ja kesä ovat kaupan sesonkiaikaa.

– Kerran kun tulisi rikas venäläinen liikemies asiakkaaksi, kauppias Uotila naurahtaa.

Sikarin käsittely

Sikarin savua ei kuulu vetää henkeen.

Sikareita tulisi säilyttää oikeassa lämpötilassa ja kosteudessa, noin 18-22 asteessa ja 65–72 prosentin ilmankosteudessa.

Säilytyspaikkaa sanotaan humidoriksi.

Käsintehdyissä sikareissa suljettua päätä kutsutaan lakiksi.

Ennen polttamista lakista poistetaan pieni pala erityisellä sikarileikkurilla tai sikariporalla.

Sikaria ei ole hyvä sytyttää bensasytyttimellä, tulitikulla tai kynttilällä, sillä niistä voi tulla makuhaittoja

Onko sikarintupruttelu kulttuuria? Ota kantaa!