Pertti Jarla: Suomalainen huumorintaju on vaativa ja mauton

Pertti Jarla.

Seppo K. Niiranen / Arktinen Banaani

NÄKÖKULMA Tämän hetken suosituimman suomalaisen sarjakuvantekijän huumori on liian vaikeaa ulkomaille.

Fingerporia tekevä Pertti Jarla, 42, oppi piirtämään 6-vuotiaana – samoihin aikoihin kun oppi lukemaan. Ensimmäiset piirrokset sisälsivät seikkailuja ja väkivaltaa, mikä nyt sen ikäisenä pikkupoikana kiinnosti.

Huumori tuli kuvaan vasta ylä-asteella, kun luokkatovereita piti viihdyttää eri keinoin. Jarlan tapauksessa tämä tarkoitti sarjakuvia.

– Niistä seurasi useita jälki-istuntoja ja huomautuksia, Jarla muistelee virnuillen.

– Opiskelu siinä kärsi, mutta se valmensi tähän ammattiin hyvin.

Aku Ankka ja Nakke Nakuttaja tulivat Jarlalle tutuiksi tovereiksi jo varhain, kuten niin monille muillekin suomalaisille nuorille.

Jarla ei kuitenkaan ammentanut töihinsä vaikutteita pelkästään sarjakuvista – myös radio ja televisio näyttelivät merkittävää roolia. Hän haluaa erityisesti nostaa esiin Lapinlahden Linnut ja Alivaltiosihteerin sekä uraauurtavan kotimaisen Pahkasika -sarjakuvalehden (1975-2000).

– En tiedä, millaisia sarjakuvani olisivat ilman Pahkasikaa, hän tunnustaa.

En tiedä, millaisia sarjakuvani olisivat ilman Pahkasikaa.”

Pahkasika oli merkittävä koulu lahjakkaalle piirtäjälle, sillä sen avustajana hän oppi tiivistämisen jalon taidon, mitä hän on myöhemmin hyödyntänyt menestyksekkäästi sanomalehtipiirroksissaan.

Vuonna 2006 syntyi Karl Barks-Stadt , jonka Ilta-Sanomat valitsi sarjan marraskuun sarjakuvaksi 2006.

– Karl Barks-Stadt oli käytännössä Fingerpori eri nimellä, Jarla kertoo.

Marginaalista huomiota saanut sarja pääsi kuitenkin Helsingin Sanomien sarjakuvasivuille helmikuussa 2007 uudella nimellä.

– Nimi oli Hesarin kulttuuritoimituksen ehdotus, koska halusin sarjalle ytimekkäämmän nimen. Fingerpori tuntui riittävän hyvältä, Jarla paljastaa.

Sormustimen nimeä kantavasta sarjasta tuli hitti. Nyttemmin Fingerpori-kokoelmateoksia on myyty yhteensä yli 200 000 kappaletta ja Jarlan sarjakuvastrippejä julkaistaan 35 eri lehdessä.

– Kyllähän tällä oheistuotteiden ansiosta jo elää, mutta Helsingissä asuminen on myös kallista, Nastolasta parikymppisenä pääkaupunkiin muuttanut mies muistuttaa.

Jarla kuvailee suomalaisten huumorintajua hyväksi. Toimivia aiheita ovat historia, sotahistoria ja uskonnolliset teemat.

– Täällä tykätään vaativasta ja mauttomasta huumorista, jota ei kaikkialla ymmärretä.

Fingerpori ilmestyi jonkin aikaa myös Tanskassa, kunnes julkaisu lopetettiin liian outona.

– Eräissä maissa huumorisarjakuvien täytyy olla kevyttä viihdettä. Suomalaiset taas tulevat kehumaan, jos vitsi on ollut haastava, Jarla vertaa.

Miehen mukaan Fingerpori onkin suunnattu etupäässä suomalaisille.

– Eräällä ruotsalaisella verkkofoorumilla sarja listattiin maailman huonoimpien sarjakuvien joukkoon, hän naurahtaa.

Jarlan harrastus: naantalilaisen uusnatsin elämä ja jäämistö

Suomen monimerkityksellisyydellä leikittelevän Fingerporin vastapainoksi Pertti Jarla on tehnyt myös vakavampia töitä. Viime vuonna ilmestyi sotasarjakuva Kapteeni Tserep.

– Työstin sitä seitsemän vuotta, Jarla paljastaa.

Parhaillaan hän työstää löyhästi omaelämänkerrallista sarjakuvaa.

– Fingerporikin syntyi aluksi terapiaprojektina. Kun siitä on tullut työtä, täytyy keksiä muita kuvioita tasapainon löytämiseksi.

Suomalaiset kylähullut ovat tavattoman inspiroivia."

Jarlan mukaan Fingerpori voi jatkua niin kauan, kun hän keksii vitsejä. Ne saa kyllä istutettua tuohon hassuun kaupunkiin.

– Ei tästä ammatista eläköidytä niin kauan kun syntyy materiaalia.

Piirtäjä myöntää, että välillä hänellekin sattuu huteja, kun joku sanomalehtistrippi ei ole auennut lukijoille.

– Viikoittain. Mutta mokia ei pidä pelätä, ennemmin pelkään varman päälle pelaamista, Jarla linjaa.

Harvemmin ajatellaan, että myös sarjakuvien teko on kuluttavaa työtä, missä karpaalitunnelisyndroomat ja jännetupen tulehdukset ovat ammattitauteja.

– Itse olen onneksi välttynyt sairauksilta viime vuosina, jännetupen tulehduksen sairastin 2008, Jarla muistelee.

Kesästä 2011 lähtien Jarla on kirjoittanut Suomen Kuvalehden verkkosivuille Tähän on tultu -nimistä blogia.

– Kai he lehden toimituksessa odottivat huumoria, mutta itse halusin käyttää sitä kanavana yhteiskunnallisille mielipiteille työn vastapainoksi.

Kuvittajan harrastuksiin kuuluu myös naantalilaisen uusnatsin Pekka Siitoinin (1944–2003) elämä ja jäämistö.

Piirtäjä kertoo, että kaikenlainen järjetön toiminta ruokkii mielikuvitusta älyvapaudessaan.

– En tiedä miten, mutta Siitoin on varmasti vaikuttanut töihini, Jarla tunnustaa.

Hän kertoo juuri löytäneensä turkulaisen Einari Lankisen (1911–1997) romanttisen romaanin, jossa kirjailija kertoo kirjan viimeisellä 40 sivulla, kuinka häneltä varastetaan ideoita koko ajan aivojensa salakuvauksen myötä.

– Suomalaiset kylähullut ovat tavattoman inspiroivia, mies kehuu.

Written by:

Nalle Österman

Ota yhteyttä