Emeritusprofessori: Keskiluokka ei välitä häviäjien lapsista

Mitä enemmän keskiluokka hakee lapsilleen menestystä, sitä todennäköisemmin se päätyy syrjäyttämään toisten lapsia, kirjoittaa sosiaalityön emeritusprofessori Jorma Sipilä Aikalainen-lehden blogissa.

Sipilä ruotii kirjoituksessaan lastensuojelutapausten rajua kasvua. Hänen mukaan näyttää pahasti siltä, että ilmiö jatkaa kasvuaan ja samalla lisääntyvät lastensuojelun menot.

Sipilä on tutkinut lasten syrjäytymisriskejä kansantaloustieteen professorin Eva Österbackan kanssa valtiovarainministeriön toimeksiannosta. Selvityksessä pureuduttiin pohtimaan muun muassa, ovatko lasten ja nuorten ongelmat todella entistä yleisempiä tai vaikeampia vai määritetäänkö ne vain aiempaa herkemmin lastensuojelulle kuuluviksi.

Sipilän mukaan vaikeuksissa olevien lasten määrä väheni Suomessa pitkään, kunnes 1990-luvulla suunta muuttui. 2000-luvulla trendi on voimistunut ja lastensuojelutapausten määrä sekä kustannukset ovat nousseet ”hillittömästi”.

Sipilän mukaan muotiselitys ilmiölle on 1990-luvun laman säästöt, mutta se ei todellisuudessa päde, koska 2010-luvulla ongelmien kasvu ei perustu enää 20 vuoden takaisiin puutteisiin.

Vaikka osa tutkijoista on sitä mieltä, että keskimäärin suomalaislapsilla menee nyt paremmin kuin koskaan, keskiarvot eivät Sipilän mukaan kerro huono-osaisten tilanteesta.

– Raporttimme perusviesti on aika pessimistinen. Näkyvissä ei ole prosessia, joka olisi uskottavasti pysäyttämässä lastensuojelun tehtävien kasvun. Elämme nyt yhteiskunnassa, jossa lasten syrjäytymisriskit kasvavat ja niiden hallinta heikkenee, Sipilä kiteyttää.

Sipilän mukaan ilmiön perimmäinen syy on ”solidaarisuusyhteiskunnan” muuttuminen ”kilpailuyhteiskunnaksi”, jota on voimistanut perheille suunnattujen peruspalvelujen voimakas karsiminen 1990-luvun laman jälkeen.

Hänen mukaansa syrjäyttäminen on nyt tavallaan yhteiskuntamme ydintoimintaa, sillä kilpailuyhteiskuntaa ei olisi ilman voittajia ja häviäjiä. Eniten tästä kärsivät häviäjien lapset: lastensuojelun asiakkaat.

– Kokeilemme valinnan yhteiskuntaa, jossa aikuiset saavat valita itselleen tärkeitä asioita, Sipilä kirjoittaa.

– Kilpailuyhteiskunta ei olisi niin verinen, jos tappioita voitaisiin paikata runsain julkisin resurssein. Jos meillä olisi toimiva yhteiskunta, jossa ihmisillä ja perheillä olisi kapasiteettia ratkaista omia ongelmiaan, meillä toimisi myös se, mitä sanotaan ehkäiseväksi lastensuojeluksi, hän jatkaa.

Sipilän mukaan vastuu lapsista jää väistämättä lastensuojelun laitoshuollolle, koska viranomaiskenttä on niin pirstaloitunut.

– Miten olisi mahdollista onnistua luomaan kestäviä ja turvallisia ihmissuhteita lastensuojelun keinoin, varsinkin kun poliisi, koulu, päiväkoti, terveydenhuolto, naapurit ja omaiset syytävät käsiteltäväksi satatuhatta ilmoitusta vuodessa, hän kysyy.

Oma osansa on myös hyvinvoivalla keskiluokalla, jota Sipilä pitää välinpitämättömänä. Hänen mukaansa tilannetta voitaisiin korjata lisäämällä perheiden tukipalveluja 1980-luvun malliin. Hän ei kuitenkaan usko, että arvot ja sitä myötä perhepolitiikan suunta muuttuisivat lähitulevaisuudessa.

– Ei valinnan yhteiskunnassa ole todennäköistä tehdä sellaisia valintoja, että hyväosaiset aikuiset ryhtyisivät välittämään toisten lapsista.

Oletko samaa mieltä kuin emeritusprofessori? Vai haukkuuko Sipilä väärää puuta? Kommentoi!

Written by:

Mikko Välimaa

Ota yhteyttä

Aiheesta muualla