Asiantuntija: Luomu myy luuloja

Jussi Tammisalon mukaan luomukeskustelussa unohdetaan, että huono kasvinsuojelu heikentää tuotelaatua. Tästä konkreettinen esimerkki on Tammisolan mukaan tässä: tavallinen bataatti painaa 700 grammaa, mutta kitukasvuiset luomubataatit vain 100 grammaa.

Jussi Tammisola

Viikonlopun Näkökulma-tekstin kirjoittaja Jussi Tammisola on maatalous- ja metsätieteiden tohtori, kasvinjalostuksen dosentti (HY) ja erikoistutkija emeritus (VTT ja MMM), joka on opettanut jalostusgenetiikkaa 44 vuotta.

.

NÄKÖKULMA Luomu ei ole sen terveellisempää kuin muukaan ruoka, kasvinjalostuksen dosentti kirjoittaa viikonvaihteen Näkökulma-vieraana.

Haastattelussa ”Luomulla vältät vaarallisen cocktailin” Luomuliiton toiminnanjohtaja Elisa Niemi heittelee katteettomia myyntiväitteitä.

Luomuruoka ei ole sen terveellisempää kuin muukaan ruoka. Sen osoittavat laajat, kriittiset tiedeselvitykset Suomessa (KTL 2003) ja maailmalla (AJCN 2009).

Huono kasvinsuojelu päinvastoin heikentää tuotelaatua, ja kärsinyt kasvi voi olla haitaksi terveydelle.

Nälkiintynyt luomukasvis on usein kuivakkaampi, mutta ei se terveellisyyttä tuo.

”Pesupähkinähygienia” sekä viehtymys ulosteisiin ja teurasjätteisiin ruokakasvien kasvatuksessa päinvastoin lisäävät luomun vaaroja.

Luomuiduista saatu veriripuli tappoi 50 ja vahingoitti 4 000 ihmistä Euroopassa vuonna 2011.

Aatteen väki ajaa myös vaarallista raakamaitoa luomuvaatimuksiin, mutta sen lääkärit saivat torjutuksi – vielä.

Luomu on kieltänyt myös tarpeellisen seleenin kasvintuotannossa.

Seleeni on tärkeää sydämen ja aivojen terveydelle.

Suomi on ollut maailman pahinta seleenin puutosaluetta, mutta terveytemme pelastettiin lisäämällä seleeniä keinolannoitteisiin. Nykyisissä luomukasviksissa ei seleeniä ole ollenkaan, joten niistä varoitetaan nyt ruokasuosituksissa. Myös luomuvasikoita halvaantuu joka vuosi seleenin puutteeseen.

Lähiluomu ei vähennä päästöjä, vaan lisää niitä.”

Myös luomun maukkaus on luuloa, osoitti Marieke Saherin väitöstyö (HY 2006). Kun koehenkilöt luulivat syövänsä luomua, he kehuivat ruoan ”selvästi paremmaksi” kuin vertailuannoksessa – vaikka molemmat olivat samaa, tavallista ruokaa.

Ruotsalaisväitös taas osoitti, että jopa luomuväki hylkää ”karvaat” luomuporkkanat ja valitsee ”oikean makuisia”, tavallisia porkkanoita kaksoissokkokokeessa, jossa tutkijakaan ei tiedä, mitä syödään.

Kasvisten kallistuessa niitä myös syödään yhä vähemmän, kertovat tutkimukset. Luomukasvikset maksavat 2–6-kertaisesti, joten ne olisivat kansanterveydelle katastrofi.

Lähiluomu ei myöskään vähennä päästöjä, vaan lisää niitä. Luomusika saastuttaa ympäristöä neljä kertaa enemmän kuin tavallinen. Kuljetukset eivät paljon paina – avainsana on turha hävikki.

Luomu haaskaa luonnonvaroja: sato putoaa puoleen ja ruoka pilaantuu nopeammin. Kitujuureksissa on kuorta tuplasti enemmän.

Kun säilöntäaineilla säikytellään, syömme usein piilopilaantunutta, vahingoksemme.

Homeopatia on EY-säädöksissä luomueläimen ensisijainen ”hoito”. Kansanmagian mukaan: Jos ei vasikka parane, niin kuolkoon (Lönnrot 1832).

Jos eläin ei ehdi homeopatialla kuolla, saa sitä pelastaa oikeilla, muuntogeenisillä lääkkeillä. Tämän ajoivat läpi eläinlääkärit.

Ennaltaehkäisevät hoidotkin ovat kiellettyjä, Niemi kehuu. Luomueläintä ei saa edes madottaa, kuten sentään lemmikkejäkin, vaan sen täytyy ensin ehtiä riutua kärsivään kuntoon.

Kemian pelko on humpuukin alku.”

Eläimen etu ei paljoa paina, kun myyntivaltteja haetaan taikauskosta ja tiedepelkojen lietsonnasta.

Ulkona tarhatun luomusian trikiiniriski on jopa 28 000 kertaa isompi kuin normaalipossulla, ja ”luonnonläheisyys” luo uhkia muillakin tuotantoeläimillä.

Huuhaa-palkittua huhutyötä (Skeptikko 4/2013) on Niemen vihjailu geeniruoan vaaroista.

Geeniruoka on ainakin yhtä turvallista kuin perinteinen, osoittavat laajat tutkimukset EU:ssakin.

Uusi täsmämuuntelu on miljardeja kertoja tarkempaa ja tuhansin verroin puhtaampaa kuin vanha jalostus.

Sen avulla osaisimme jalostaa parempia hyötykasveja ekotalouden tarpeisiin: terveellisempiä, maukkaampia ja kestävämpiä kasvilajikkeita – nopeasti, luotettavasti ja hienovaraisemmin kuin koskaan ennen.

Jos vain tieteen sabotointia voitaisiin hiukan hillitä...

Jussi Tammisola

Kirjoittaja on maatalous- ja metsätieteiden tohtori, kasvinjalostuksen dosentti (HY) ja erikoistutkija emeritus (VTT ja MMM), joka on opettanut jalostusgenetiikkaa 44 vuotta.

Written by:

Ota yhteyttä