Maahanmuuttajien kotouttaminen on miljoonabisnes – kulut vain kasvavat

Suomea voi opiskella myös työväenopistoissa. Irakilainen Akram Hamalaw Shadiar (vas.) ja guinealainen Kadiaton Keita harjoittelivat sanojen taivutusta opettaja Monica Osvàthin johdolla Helsingin työväenopistossa keväällä 2011.

Päivi Tuovinen

MAAHANMUUTTAJAT Kunnat ovat pitkälle ulkoistaneet suomen opetuksen ja kotouttamiskoulutuksen. Kulut vain kasvavat.

”Tule suomi toisena kielenä -kouluttajaksi, osaksi menestystarinaamme”, hehkuttaa Spring House Oy.

Yhtiö on haistanut trendin. Se satsaa maahanmuuttajien koulutuksiin niin kuin moni muukin yritys ja oppilaitos.

Suomen opettamisesta ja kotouttamisvalmennuksesta on tullut miljoonabisnes, josta kynnelle kykenevät haluavat päästä osingoille.

Pelkästään Uudenmaan Ely-keskus ostaa tänä vuonna kieli- ja kotoutumiskoulutusta 22 miljoonalla eurolla. Summa on nouseva, sillä vielä toissa vuonna pärjättiin alle 19 miljoonalla eurolla.

Lisäksi esimerkiksi Helsinki järjestää itse peruskoulun jälkeistä kieli- ja kotoutuskoulutusta vuosittain reilulla kahdella miljoonalla eurolla. Vielä sen päälle kaupunki ostaa suomen kursseja ulkopuolelta 310 000 eurolla.

Käytäntö vaatisi mitattavaa tulosta, kuten työllistymistä tai yhteiskuntaan integroitumista.”

Koulutusten tuottajat jakautuvat konsultti- ja valmennusyrityksiin sekä oppilaitoksiin.

Ely-keskuksen tuoreimmassa kilpailutuksessa pääkaupunkiseudulle valittiin näitä palveluja tuottamaan Spring Housen ohella Arffman Consulting Oy ja Galimatias Concept Oy.

Oppilaitoksista valituiksi tulivat Espoon seudun Omnia, Länsi-Uudenmaan Luksia, Helsingin Aikuisopisto, Itä-Uudenmaan Edupoli ja ruotsinkielisten Axxell Utbildning.

Maahanmuutosta väitöskirjaa valmisteleva tutkija Riikka Purra on seurannut tilannetta kriittisesti.

Hän uskoo, että kunnat säästävät sillä, että ne ovat ulkoistaneet koulutukset.

– Jos yksittäisen kunnan täytyisi luoda virkoja jokaiselle erilaiselle kotouttamis- ja valmennuskategorialle, se räjähtäisi.

Toisaalta kotouttamisbisneksessä vallitsee villin lännen meininki.

– Kotouttamisesta puhutaan epämääräisesti. Puuttuu standardi siitä, milloin maahanmuuttaja on kotoutunut tai mitä oikeastaan halutaan.

– Käytäntö vaatisi mitattavaa tulosta, kuten työllistymistä tai yhteiskuntaan integroitumista.

Purra huomauttaa, että kaikki koulutuksen tarjoajat eivät edellytä kouluttajilta opettajan pätevyyttä.

Esimerkiksi Spring Housen suomi toisena kielenä -kouluttajaksi pääsee ylemmällä korkeakoulututkinnolla ja vuoden kokemuksella maahanmuuttajakoulutuksessa.

Pedagoginen pätevyys ja suomen opettamisen pätevyys luetaan vain eduksi.

Arffman Consulting taas antaa opiskelijalle läppärin ja opiskelu tapahtuu valtaosin itsenäisesti verkossa.

Viranomaisten vastuu kieli- ja kotouttamiskoulutuksesta on Purran mielestä jäänyt hämäräksi.

Eikä ihme, sillä komentoketju kulkee työ- ja elinkeinoministeriöstä ely-keskusten kautta te-keskuksiin, jotka ostavat koulutuspalvelut.

– Virallisella tasolla yrityksiä ei juuri edes mainita. Puhutaan vain hallinnosta ja kansalaisjärjestöistä, Purra ihmettelee.

Joukko suomen opettajia moitti Helsingin Sanomissa (29.4.) nykyistä ostopalvelukäytäntöä muinaisjäänteeksi ja vaati, että koulutus siirretään muiden Pohjoismaiden tapaan kuntien järjestettäväksi.

– Suomi elää yhä olettamuksessa, että maahanmuutto on väliaikainen ilmiö, jonka hoitamiseksi riittävät summittaiset järjestelyt, opettajat totesivat.

Written by:

Jukka Hämäläinen

Ota yhteyttä