Annika virkkaa turvalonkeroita keskosille – "Myös surutyötä ja terapiaa itselle"

-Minulle on tärkeätä, että mustekaloissa käytettävien lankojen värit sopivat yhteen ja että ne näyttävät hyvältä, sanoo Annika Pakkanen. Nämäkin mustekalat päätyvät lahjoituksena Lastenklinikalle.

Johanna Erjonsalo

Kerttu sai ensimmäisen mustekalan kuukauden ikäisenä. Se on yhä vanhemmilla tallessa.

Jyri Pakkanen

LAHJOITUS Annika Pakkanen teki pikkutyttärelleen mustekalan. Nyt ne leviävät ympäri maata.

Laajasalossa asuva Annika Pakkanen on virkannut Lastenklinikan keskosille ja heidän perheilleen yli 110 värikästä mustekalaa.

Ensimmäisen mustekalan sai hänen oma tyttärensä Kerttu, kun hän oli hoidettavana vastasyntyneiden teho-osastolla.

Kerttu syntyi vuosi sitten maaliskuussa, kun raskausviikkoja oli kulunut vasta 24. Hän painoi syntyessään 640 grammaa.

Mustekalan hän sai kuukauden ikäisenä.

Kerttu piti lonkeroista kiinni ja hypisteli niitä."

– Kerttu piti lonkeroista kiinni, hypisteli ja imeskeli niitä. Minusta tuntui, että hän haki niistä turvaa, kertoo Annika Pakkanen.

Tehohoidossa käytetyt letkut saivat olla paremmin rauhassa, kun Kerttu tarttui mustekalan lonkeroihin.

Myös tutin saattoi tukea vauvan suuhun sen avulla. Käsityö on niin kevyt, että hän pystyi työntämään sen halutessaan pois.

– Käytän mustekaloihin puuvillalankaa, -sekoitetta tai tekokuituja. Ei villaa, koska se voi allergisoida. Käytän näissä vain materiaaleja, jotka voi pestä tarpeeksi kuumassa. Osastolla on ohjeena, että kaikki lahjoitukset pestään ennen käyttöä.

Idea mustekaloihin on peräisin Tanskasta. Kertun omahoitaja oli nähnyt sellaisen keskoskaapissa Kööpenhaminassa ja vinkkasi ideasta Annikalle.

– Olin sairaalassa usein aamusta iltaan ja tein samalla käsitöitä.

Virkkausohjetta mustekaloille ei löytynyt, joten Annika laati sellaisen itse.

– Olen aina ollut kova tekemään käsitöitä, hän kertoo.

Annika virkkasi Kertulle kaksi mustekalaa, vihreän ja oranssin. Ne saivat nimet Simo ja Timo.

Se toi hänet lähemmäs."

– Hoidon alkuvaiheessa ei ole paljon asioita, joihin vanhemmat voivat itse vaikuttaa. Hoitajat valitsevat vauvalle esimerkiksi lakanat. Oli ihanaa, että sain hänelle keskoskaappiin jotain omaa. Se toi hänet lähemmäs.

Virkatut mustekalat levisivät pian myös muille osaston pikkukeskosille.

– Tutustuimme muihin perheisiin ja yksi äiti kysyi minulta, että mistä noita saa.

– Joku on joskus kysynyt, että voiko noita ostaa. Minusta tästä menisi silloin idea. Haluan tehdä näitä lahjoituksena.

Pakkanen kertoo olevansa itse kiitollinen niistä käsitöistä, joita muut olivat sairaalan keskosille lahjoittaneet. Sellainen oli esimerkiksi Kertun ensimmäinen pipo.

Kerttu menehtyi viime vuoden toukokuussa, vain kahden kuukauden iässä.

Tämän jälkeen käsitöiden tekemisestä on tullut Annikalle myös surutyötä ja terapiaa.

Pikkukeskosten mustekalat ovat lähteneet leviämään laajemmalle Suomeen.

Annika perusti Facebookiin käsityöryhmän nimeltä Turvalonkeroita keskosille. Sivuilta löytyy virkkausohje, ja ryhmään on liittynyt jo yli 400 jäsentä.

– Minusta on tosi hienoa, että tämä on lähtenyt leviämään. Muutkin saavat näistä iloa, sanoo Annika Pakkanen.

Aiheesta kertoi ensin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) henkilöstölehti Husari.

Written by:

Arja-Riikka Nikkilä

Ota yhteyttä

Lisää aiheesta

Keskosvauvojen kalenteri tarvitsee rahoittajia – "Tehdään tästä joululahja Naistenklinikalle"Vauvat pääsivät Vantaalla museoon – suosio yllätti järjestäjätSynnyttäjät ikääntyvät Helsingissä – lapsia hankitaan vielä 50-vuotiaanaVauvan peitto pois äitiyspakkauksesta? – "Hämmentävä asia"Tämän takia isät kokevat jäävänsä vauvan varjoonSynnytyssairaala siirtyi uuteen käytäntöön – tuleva isä kummastelee