Veitsenheitto ei ole tulisielulle oikea laji

Tim Malmsten on itseoppinut veitsenheittäjä. Hän muistuttaa, että veistä heitetään koko kropalla eikä vain kädellä. Hän asettelee vuoroaan odottavat veitset toiseen käteen niin, että ne on helppo ottaa käyttöön.

Sirpa Repo

Jo vuosia sitten Tim Malmsten osti itselleen heittoveitsen. Yhden ainoan. Hän arveli, että se on oikea tapa aloittaa veitsenheitto.

Veitsenheitto oli jo pidempään kiehtonut ammuntaa harrastanutta miestä. Mistä lie innostus tullut, sitä Malmsten ei osaa kertoa.

– Heittelin kotona lankkuun ja styroksiin. Heitin veitsen ja hain sen, heitin toisen heiton ja taas hain. Totesin, ettei veitsenheitto olekaan mun juttuni, muistelee Malmsten.

Varsinainen potku eteenpäin tuli Tapanilan urheilukeskuksessa, jossa Malmsten oli työkeikalla asentamassa viihde-elektroniikkaa. Siellä tuli puheeksi veitsenheitto, joka oli kuitenkin ollut miehen mielessä taustalla koko ajan.

– Kiinnostus ja innostus iski kunnolla. Jäin koukkuun. Tämä varmaan seuraa minua läpi elämän. Tosin leipätyö haittaa tätä harrastusta, naurahtaa Malmsten, joka opettaa nykyään urheilukeskuksessa veitsenheittoa esimerkiksi yritysten ryhmille.

Malmsten on itseoppinut veitsenheittäjä. Tietoa ja oppia hän on hakenut netistä ja heittoveitsiä myyvästä liikkeestä. Ja kokeillut ja kokeillut eli heittänyt. Jotkut ovat sanoneet, että tarvitsisi heittää noin 20 000 heittoa, jotta saisi suuren onnistumisprosentin.

– Olen siinä ehkä noin puolivälissä.

Perehtyessään lajiin hänelle selvisi, että pitäisi ostaa useampi veitsi. Muutama samanlainen veitsi toiseen käteen ja sitten voi peräjälkeen heittää veitsen kerrallaan. Näin saa tuntumaa heittoon ja pääsee paremmin jyvälle heittämisestä.

Vaikka jokaisella on oma tyylinsä heittää, on muutama perusasia hyvä pitää alkuun mielessä.

Pitää pyrkiä heittämään samanlaisia heittoja ja aina samanlaisella otteella. Kun saa heitot samanlaisiksi, voi sen jälkeen yrittää viedä heittoja parempaa suuntaan.

Veistä ei pidä puristaa kuin viimeistä päivää. Siitä ei tule päästää irti vaan sen tulee liukua pois kädestä.

– Veitsi lähtee kädestä vasta silloin, kun olet kurottanut mahdollisimman pitkälle. Silloin veitsi on hallinnassa mahdollisimman pitkälle. Veistä ei heitetä vain kädellä ja ranteella vaan koko keholla.

– Tämä vaatii kehon ja hermojen hallintaa. Veitsenheitto on minulle tapa rentoutua. Se ottaa irti arjesta. Aggressioiden purkuun tämä ei sovi eikä tulisieluille. Vihaisena heittävä ei yleensä saa aikaan onnistuneita heittoja, tietää kirkkonummelainen.

Hän kuvailee veitsenheittoa tarkkuutta ja keskittymistä vaativa lajiksi. Jos on harrastanut jotain lajia, jossa niitä taitoja tarvitaan, onnistuu todennäköisesti tässäkin paremmin.

Tarvitaan myös rohkeutta heittää tarpeeksi lujaa.

– En ole riittävän hyvä. Sitä ei saavuta ikinä, että veitsi menisi sata prosenttisesti sinne minne pitää ja jäisi pystyyn.

Sen verran paljon Malmsten on heittänyt, että tuntee veitsen irrotessa kädestä, että se tulee jäämään pystyyn tauluun.

Rento, rohkea ja räväkkä. Sellainen tuo useimmin parhaan heiton.

– Joskus heitto ei millään suju. Ei vain ole minun päiväni. Tämä on silti kivempaa kuin tikanheitto, miehisempää.

Keittiöveitsiä ei kannata heittää, varsinkaan hyviä veitsiä. Ruoanlaittoon tarkoitetuista veitsistä yleensä irtoaa kahva hyvin pian, jos niitä heittelee.

– Heittoveitset eivät ole kalliita. Niitä on eri painoisia, eri tyylisiä ja kokoisia. Pidempi veitsi on rauhallisempi ja pienempi on äkäisempi. Alkuun kannattaa lähteä niin, ettei heitä hirveän erilaisia, jotta saa sen hyvän tuntuman heittoihinsa.

Malmstenin ohjauksessa ei tehdä sirkustemppuja. Maalitauluna ovat kertakäyttölautaset.

Ota kantaa: Onko veitsenheitto urheilua?

Written by:

Sirpa Repo

Ota yhteyttä