Nauru on lapselle parasta terapiaa. Sairaalaklovnit naurattavat joskus silloinkin, kun ei oikeastaan olisi naurun aihetta.
Svenska Teaternin näyttelijäkaartiin kuuluva Mikael Andersson kiertää teatterirooliensa ohella myös punainen nenä päässä yliopistollisten sairaaloiden lastenosastoilla. Hän on yksi kolmestakymmenestä sairaalaklovnista, jotka työkseen piristävät lasten päivää sairaalassa.
Lapset, jotka ovat pitkään sairaalassa, odottavat meitä hirveästi.”
– Lapset, jotka ovat pitkään sairaalassa, odottavat meitä hirveästi. Niillä voi olla meille jekkuja, tai he ovat piirtäneet jotakin. Jotkut tekevät itse taikatemppuja, Kauniaisissa asuva Andersson kertoo.
Klovnitohtorit liikkuvat sairaalassa pareittaan, ja heillä on takataskussaan liuta erilaisia taikatemppuja, vitsejä ja musiikkiesityksiä. Mitään valmista ohjelmistoa klovneilla ei kuitenkaan ole. Näyttelijät improvisoivat ja kohtaavat tilanteen ja lapsen kerrallaan.
– Kun olet tilanteessa ja aistit, tulee heti impulsseja ja ideoita. Jokainen huone, lapsi ja tilanne on erilainen.
Tilanteet vaihtelevat, ja joskus työ on kaikkea muuta kuin helppoa. Omaisten ja lapsen tuskastuminen voi olla käsin kosketeltavaa. Klovnien läsnäolo voi kuitenkin irrottaa hetkeksi huolista.
– Syöpäosastolla oli poika, jolla oli enää jokunen viikko elinaikaa jäljellä. Siinä olin vähän tutina jaloissa, että mitä mä sanon, mitä mä teen, Andersson muistelee.
Klovnit hassuttelivat, ja huumori alkoi kukkia. Tilanteen raadollisuudesta huolimatta omaiset nauroivat katketakseen klovnien hölmöilylle.
– Kun sieltä tuli ulos, oli pakko miettiä, että huh huh, millaista menoa, ja joku kuitenkin kuolee.
Andersson sai omaisilta kuitenkin vierailusta ainoastaan positiivista palautetta.
Perheiden kohtalot koskettavat näyttelijää myös siksi, että oma poika oli lähellä hukkua lapsena.
– On se aika raakaa, kun on pieni lapsi, joka on menossa pois. Oma poika on ollut hilkulla, joten se riipaisee, sellainen tilanne. Ehkä se kuitenkin auttaa, kun vähän ymmärrän, mistä on kysymys.
Klovnien on tarkoitus antaa lapsille iloa ja toivoa. Anderssonin roolihahmo on propellihattuinen, ukulelea soittava Tohtori Hoppson. Hän tekee keikkaa silloin, kun vakiotyöltään Svenska Teaternissa ehtii.
Klovnien tärkeimpiä periaatteita on se, että lapsen luo mennään ainoastaan lapsen luvalla. Klovnien tekemät toimenpiteet ovatkin niitä ainoita, joissa lapsen mielipidettä kysytään.
Klovnitohtorit ovat ammattiesiintyjiä, jotka ovat käyneet läpi sairaalaolosuhteet huomioivan koulutuksen. Heille klovnius on palkkatyötä, mutta sairaaloille klovnit eivät maksa mitään. Toiminta rahoitetaan yksityisten lahjoittajien ja muun muassa RAY:n avulla.