Kokenut rikospaikkatutkija: Jos kotiisi on murtauduttu, älä tee tätä virhettä

Rikospaikkatutkijoilla Hannu Kampilla ja Annika Määtällä on kassikaupalla teknistä välineistöä mukanaan rikospaikalla. Kampin mukaan tekniseen tutkintaan uhrataan nykyisin resursseja, ja hän pitää sitä laadukkaana. Se taas antaa hyvät lähtökohdat sille, että rikoksentekijä tuomitaan.

Pia Herme

POLIISI Rikollisesta jää aina jokin jälki rikospaikalle, ja jo yksi solu voi viedä rikollisen jäljille. Murtotapauksissa uhrin onkin syytä jättää rikospaikka koskemattomaksi.

– TV:n rikossarjoissa tutkija pistää ensimmäisenä piipun huuleen ja istuu pohdiskelemaan, mitä rikospaikalla on voinut tapahtua. Siitä tutkinta lähtee oikeassa elämässäkin liikkeelle, sanoo rikospaikkatutkija, ylikonstaapeli Hannu Kamppi Hämeen poliisilaitokselta.

Kampin ja vanhemman rikoskonstaapelin Annika Määtän työskentelystä rikospaikalla saatiin tuntumaa keväällä Aamuposti-lehden toimituksessa, jonne oli tuolloin murtauduttu. Käynti oli samalla Kampille ensimmäinen teknikkona.

–  Ja tuli myös heti onnistuminen eli saimme irti jälkeä, jolla on todennäköisesti merkitystä oikeudessa.

Kampin mukaan niin ovelaa rikollista ei olekaan, ettei jotain jälkeä jäisi. Yksi solu ihmisestä riittää.

– Tutkijan tehtävä on löytää mahdollisimman paljon jälkiä, joista osa on näkymättömiä tai huonosti näkyviä, sanoo kokenut poliisi.

Kamppi ei arvatenkaan paljasta tutkinnan metodeja, mutta vakuuttaa, ettei rikollinen osaa ajatella ennalta joka asiaa, vaikka kuinka suojautuisi.

Yhä enemmän käräjillä tukeudutaan tekniseen näyttöön. Henkilöstä jäänyt dna-jälki on luotettava todiste siitä, että hän on ollut rikospaikalla. Kuulusteluissa ihmisten muistikuvat voivat inhimillisistä syistä heittää.

Kamppi ei ole katsellut tv:n CSI-sarjaa, mutta tietää, että rikossarjojen kuvaavan melko hyvin oikeaa tutkintaa: on pumpulipuikkoa, muovitaskua, sivellintä – kaiken kaikkiaan äärimmäisen pikkutarkkaa työtä.

– Mutta sarjojen glamour työstämme puuttuu, Kamppi naurahtaa.

Eikä oikeassa elämässä heittäydytä sherlockholmesiksi tekemällä pitkiä johtopäätösketjuja.

– Kokeneemmat varoittivat ihan aluksi, ettei mitään johtopäätöksiä tehdä tai ainakaan ääneen sanota – siinä piilee riski virhearvioinnista. Tehtävämme on etsiä kylmiä todisteita. Tuomioistuin tekee johtopäätökset.

Erityisesti vakavien henkirikosten rikospaikkatutkimuksiin uhrataan paljon aikaa, jopa päiviä. Tapausta ja siihen liittyviä havaintoja käydään läpi yhdessä oikeuslääkärin ja monesti myös taktisen tutkijan kanssa.

Epäillystä poliisilla on perusteet tehdä rekisteröinti, johon sisältyy myös dna-näytteen otto. Jos epäilty onkin syytön, tiedot dna-näytteineen poistetaan rekisteristä.

Hannu Kampin puhelimen soidessa ilmoille kajahtaa tuttu tunnari 1980-luvun poliisisarjasta Hill Street Blues.

– Olen henkeen ja vereen poliisi – tykkään työstäni, hän tuumaa.

Hän toimi 17 vuotta kenttäpoliisina pääosin Riihimäellä, mutta vuorotyö ja sen lisääntynyt hektisyys ajoivat ikänsä tekniikasta kiinnostuneen Kampin miettimään työnkuvan vaihtoa.

– Teknisessä tutkinnassa pääsee keskittymään tehtäväänsä rauhassa. Vaikka kenttähommia on ikävä, niiden miinus on, että nykyisten pienten resurssien vuoksi joudutaan säntäilemään keikalta toiselle.

Tutkijakaan ei pääse helpolla, sillä Hill Street Blues voi herättää keskellä yötä. Varallaolovuorossa voi niin käydä.

–  Kerran olin ehtinyt olla päivävuoron päätteeksi pari tuntia kotona, kun tuli kutsu lähteä tutkijan mukana Lahteen henkirikosta tutkimaan. Pääsin takaisin kotiin kello 3–4 välillä – ja siitä taas töihin seitsemäksi.

Written by:

Pia Herme

Ota yhteyttä