"Paniikki laivalla on täydellinen" – TK-mies esitteli Suomen sotaylpeyden liian taitavasti – kolme tekstiä juuttui sensuuriin

Panssarilaiva Ilmarinen upposi merimiinaan ajettuaan tasan 76 vuotta sitten. Suomen merivoimien ylpeys vei mukanaan 271 miestä.

SA-kuva

Tänään keskiviikkona tuli kuluneeksi tasan 76 vuotta sitten panssarilaiva Ilmarisen tuhoutumisesta. Vuonna 1933 valmistunut Ilmarinen oli 1930-luvulla Suomen merivoimien lippulaiva ja suoranainen kansallisylpeys, jonka tuhoutuminen jatkosodan alussa oli puolustusvoimille hirmuinen takaisku.

Puna-armeijan merimiinaan 13. syyskuuta 1941 ajaneen Ilmarisen tuho surmasi peräti 271 laivalla matkustanutta suomalaista. Katastrofi peiteltiin kuitenkin sotasensuurin avulla hyvin tehokkaasti.

Kyse ei ollut siitä, että tiedotuskomppanioissa palvelevat TK-miehet olisivat olleet haluttomia kertomaan turmasta ja sen laajuudesta. Esimerkiksi Vilho Heinämies (1900–1953) kirjoitti onnettomuudesta peräti kolmekin laadukasta TK-artikkelia, jotka kaikki juuttuivat sotasensuurin hampaisiin.

Merimiina räjähti laivan peräpuolella."

Heinämies julkaisi kuitenkin sodan jälkeen teoksen Seitsemän minuuttia merellä – kuvaus panssarilaiva Ilmarisen tuhosta. Hän on myös kirjoittanut TK-raportin arjesta panssarilaiva Väinämöisellä, joka oli Ilmarisen sisaralus.

Yksi Heinämiehen kirjoituksista on ilmestynyt myös vuosikymmeniä myöhemmin teoksessa Tuntematon jatkosota, jonka Gummerus julkaisi vuonna 2015.

Heinämiehen kertomus on silminnäkijäkuvaus merimatkasta, joka keskeytyi karmealla tavalla.

Illan ja yön taitekohdassa Ilmarisen matka katkesi Utön eteläpuolella täysin yllättäen, sillä miinavaaraa ei kukaan laivalla oleva osannut pelätä. Merimiina räjähti laivan peräpuolella, ja laiva hypähti ylös samanverran kuin raskaan tykistön täyshalssiammunnassa. 

Virta katkeaa laivalta, eikä se ole enää ohjauskykyinen. Ilmarinen alkaa myös kallistua nopeasti. 

Paniikki laivalla on täydellinen."

Paniikki laivalla on täydellinen, sillä panssarilaiva on ajanut miinaan täysin yllättäen. Myös aluksen äärimmäisen nopea uppoaminen aiheutti merimiehissä kauhua. Jokainen yritti pelastautua miten suinkin osasi.

Heinämies kuvaa tapahtumia laivalla koskettavasti. Kun alus on kallistunut, kannella olleet miehet huuhtoutuvat mereen. (Kursivoitu teksti on Heinämiehen tekstiä teoksesta Tuntematon jatkosota.)

Veden pinta on täynnä miehenpäitä. Huudetaan avuksi vartiomoottoriveneitä. Riisutaan takkeja, yritetään kiskoa jaloista kenkiä, etsitään pelastusrenkaita, korkkivöitä tai edes pientä laudanpätkää, jonka varassa voisi pysyä kunnes apu ennättää tulla.

Toiset löytävät jotakin, toiset eivät. Joukko harvenee.

Ilmarinen oli 1930-luvulla Suomen merivoimien lippulaiva, jonka tuhoutumisesta jatkosodan alussa ei kansalle kerrottu paljoakaan. TK-miesten silminnäkijäkuvaukset jäivät sotasensuurin seulaan. (Kuva: SA-kuva) 

Ilmarisen upotessa apuun riensi joukko moottorivartioveneitä, jotka laskivat soutuveneitä vesille. Ne kiertelivät lähistöllä, keräsivät miehiä merestä ja toivat veneen täytyttyä pelastuneet moottoriveneeseen.

Miehistä ei ole enää auttajiksi. He ovat kaikki nieleskelleet merenpinnalla ollutta naftaa, joka annattaa ylen. Hirveä päänsärky on kaikilla. Maataan yhtenä rykelmänä skanssin permannolla.

Älkää tuhlatko voimianne huutamiseen. Meidät kyllä haetaan."

Pimeyden tultua pelastustoimet muuttuvat epätoivoisiksi. Valtava määrä miehiä on jo hukkunut ja myös elossaolevien voimat alkavat lopultakin vähetä.

Kaikilta suunnilta kuuluu huutoja. Miehet yrittävät pimeässä ilmoittaa pelastusmiehistölle sijaitsemispaikkansa, sillä pimeys on miltei täydellinen.

– Älkää tuhlatko voimianne huutamiseen. Meidät kyllä haetaan, joku neuvoo voimakkaalla äänellä.

Mutta se ei auta kuin hetkeksi.

Ilmarisen viimeiset hetket olivat karuja, sillä uppoamiseen kului vain seitsemän minuuttia.

Laiva lepää nyt sadan metrin syvyydessä."

Aamun valjettua käyvät veneet vielä uuden kerran paikalla, missä Ilmarinen, laivastomme komea lippulaiva nyt lepää runneltuna sadan metrin syvyydessä.

Pinnalla on vielä laajalti naftaa. Mutta muuten ei Ilmarisesta ole enää merkkiäkään jäljellä.

Ilmarinen ei kuitenkaan ole unohtunut: espoolaisessa Viherkallion koulussa paljastettiin 12. syyskuuta Ilmarisen pienoismalli, jonka oppilaat valmistivat viime talven aikana itse. Paikalla oli myös yksi Ilmarisella palvellut mies.

Lue tästä, miten pienoismalli julkistettiin kaikkien merihistoriasta kiinnostuneiden ihailtavaksi

Written by:

Jari Pietiläinen

Ota yhteyttä

Lisää aiheesta

13.9.1941 loppui 271 suomalaissotilaan elämä – koululaisten hieno ele koskettaa nyt veteraania