Eräbloggari täyttää rinkkansa ravintorikkaalla ruualla, kuten kuivatuilla kananmunilla ja jogurtilla

Eräbloggari Minna Jakosuo viettää luonnossa noin sata päivää vuodessa ja haluaa syödä sielläkin hyvin.- Luonto maustaa ruuan ja jokainen suupala vie minut kauemmas arjesta, Jakosuo kertoo.

Minna Jakosuo

Minna Jakosuo menee luontoon kuin ruokakauppaan.-On hauska miettiä, että näinhän ennen elettiin.

Minna Jakosuo

Eräretkeilijän myslin pääraaka-aine on pähkinät. Niissä on paljon hyvää energiaa.

Minna Jakosuo

Suomi-piiraat lämpenevät nopeasti nuotiolla. Täytteessä juhlitaan kotimaisia raaka-aineita.

Minna Jakosuo

Pitaleipä on helppo napata matkaan ja paistaa mehevä täyte luonnonhelmassa.

Minna Jakosuo

Gummerus

RUOKA Minna Jakosuo vaeltaa aina kohti seuraavaa ateriaa, joten sen oltava odotuksen arvoinen.

– Terveisiä tunturituulista, viestittää eräopas ja suosittu retkeilyopettaja Minna Jakosuo. Tervehdys on hänelle tyypillinen; luonnon keskeltä lähetetty ja raikkaan huoleton.

Suuri yleisö oppi tuntemaan Minna Jakosuon vuonna 2015, jolloin hän vietti kuukauden yksin erämaassa Lapissa ja kirjoitti siitä suositun blogisarjan. Suosio ei ole sittemmin hiipunut: Jakosuo viettää vapaana vaeltajana ulkoilmaelämää, josta moni haaveilee.

Kesällä lahjakkaasta kirjoittajasta ja luontokuvaajasta tuli myös ruokakirjailija, kun hänen esikoisteoksensa Parempaa retkiruokaa julkaistiin.

Minna Jakosuo laskee yöpyvänsä teltassaan luonnonhelmassa noin sata vuorokautta vuodessa. Se tarkoittaa yhteensä 70 kiloa mukana kannettavaa retkiruokaa, 700 grammaa per päivä, jaettuna kolmeen ateriaan ja välipaloihin, kuten pähkinöihin ja kuivahedelmiin.

Vaeltaessaan päivisin 10–15 kilometrin matkoja Jakosuo napsii pientä purtavaa suunnilleen tunnin välein pitääkseen energiatasonsa tasaisena.

– Vaellan aina kohti seuraavaa ateriaa, joten sen pitää olla odotukseni arvoinen, Jakosuo sanoo ja tunnustautuu kulinaristiksi.

– Nyrkkisääntönä on, että ruoka on ravintorikasta, mutta nopeaa valmistaa ja kevyttä kantaa.

Aamiaiseksi hän syö yleensä itse tekemäänsä mysliä, mutta siitäkin eri versioita yksitoikkoisuuden välttämiseksi.

Kuivaan melkein kaikkea, myös juustoja, jogurttia ja kananmunia.

Lounaalla ja päivällisellä ruoka onkin jo herkkuateria, aina vähän erilainen. Sen mahdollistaa kasvikuivuri, joka hurisee eräretkeilijän kotona satokauden aikana lähes tauotta.

– Kuivaan melkein kaikkea, myös juustoja, jogurttia ja kananmunia, Jakosuo kertoo.

– Kuivurista nostan raaka-aineet tehosekoittimeen ja teen niistä jauhetta.

Varsinaisia epäonnistumisia hän ei muista kuivurin kanssa kohdanneensa, mitä nyt sinihomejuustoa kuivatessa koti haisi päivätolkulla.

Jakosuon mukaan tärkeintä on olla kuivaamatta ruokaa liikaa, muuten se ei enää palaudu, kun jauheeseen lisää nestettä.

Muutaman päivän retkillä kuivajauheet jäävät yleensä kotiin ja reppuun saattaa sujahtaa vaikkapa sisäfileetä.

Nuotion äärellä Jakosuo valmistaa kolmen ruokalajin aterioita, joita hän rikastaa marjoilla, villiyrteillä ja muilla luonnonantimilla, jos vain vuodenaika sallii.

– Olen luonnossa kuin ruokakaupassa ja nautin saadessani puhdasta ekologista ruokaa, Jakosuo sanoo.

– Kyse ei ole vain ruuan antamasta energiasta, vaan kokonaisvaltaisesta aistielämyksestä.

Raaka-aineiden ekologisuus on hänelle tärkeää, samoin ruokailutapahtuman.

Jakosuo ei jätä jälkeensä roskia edes niille varattuihin roska-asioihin, koska näkisi niiden tyhjentämiseen kulutetut resurssit mieluummin vaikka reittien rakenteissa.

Erähenkeen eivät kuulu myöskään kummoiset astiat, vain käytännöllisyys merkitsee.

– Peltinen lettupannu on älyttömän kätevä, sillä pääsee jo pitkälle. Lisäksi minulla on yleensä mukanani pieni kattila, Jakosuo kertoo.

– Mitä vähemmän keinotekoisia aistiärsykkeitä, sitä paremmin maut korostuvat.

Written by:

Crista Lassfolk-Feodoroff

Ota yhteyttä