Kansa innostui Haavistosta Hakaniemessä

Helakanvihreä katos näkyy Hakaniemen torilla kauas.

– Hyvää päivää, nuori mies sanoo ja ojentaa Pekka Haaviston (vihr) vaalimainosta.

Koska en ole varma kannastani, nuori mies alkaa kehua Haaviston aloitteellisuutta ja ansioita tasa-arvo- ja ympäristöasioissa.

– Eikös ole päivänselvää, kuka valitaan presidentiksi, gallupien mukaanhan Sauli Niinistön kannatus on 65 prosenttia?

Eilenkin jaoimme 100000 flyeria eri puolilla Suomea.”

Nuori mies ei lannistu. Hän muistuttaa, kuinka huimasti Haaviston kannatus nousi ensimmäisen kierroksen loppumetreillä.

– Eilenkin me jaoimme 100 000 flyeria eri puolilla Suomea, hän kehuu.

– Ottakaa karkkia, Pekka tulee ihan kohta, toinen nuori mies huutelee katoksen alta.

Karkkikulhon vieressä olevat rintanapit ovat tehneet niin hyvin kauppansa, että niitä on jäljellä kaksi. Saan toiseksi viimeisen.

– Piti tulla ensin tänne kuuntelemaan, kun illalla on se tv-väittely, nuori nainen selittää toiselle.

Kampanjaväki aprikoi, paljonko väkeä mahtaa tulla, kun torin seudulla on yleensä tähän aikaan iltapäivästä hiljaista. Koska ehdokas ei itse ole vielä paikalla, moni kuvauttaa itsensä Haaviston mainoksen kanssa.

Paikalla on yleisöä juuri äänestysikään tulleista nuorista kahdeksankymppisiin eläkeläisiin. Presidenttiehdokas Pekka Haavisto harppoo paikalle jostain takaoikealta. Ruskeassa takissaan ja mustassa pipossaan hän sulautuu tavallisiin ihmisiin ja pääsee paikalle ikään kuin varkain.

Haavisto ottaa pipon päästään ja sujauttaa sen taskuunsa. Sitten hän tervehtii torilla olevaa väkeä. Hän aloittaa kertomalla kampanjamatkastaan Pohjois-Suomeen. Vastaanotto on ollut hyvä, ja Haavisto näyttää innostuneelta ja hyväntuuliselta.

– Tämä on sellaista Kupla vastaan Mersu -taistelua, Haavisto kuvaa ja yleisö nauraa.

Ihmiset ovat tiiviinä rinkinä Haaviston ympärillä. Tv-kamerat käyvät. Paikalla on muun muassa Ruotsin television suomenkielinen uutislähetys. Yleisö ottaa kuvia. Kännykkäkamerat tallentavat videoita.

Haavisto alkaa puhua vakavammista asioista. Hän on huolissaan kansakunnan ilmapiiristä.

Tunnelma pitää saada toisenlaiseksi.”

– Eduskuntavaalien jälkeen aloin entistä useammin miettiä sitä, että suomalaiset ovat tylyjä toisilleen. Jos kaveri on kaltevalla pinnalla, sitten mielellään vähän vielä tönäistään ja katsotaan, miten käy. Tunnelma pitää saada toisenlaiseksi. Presidentti voi vaikuttaa virittämällä keskustelua tällaisista asioista.

Yleisö kuuntelee vakavana. Ensimmäinen yleisökysymyksen esittäjä, keski-ikäinen nainen, alkaa puhua Raamatusta ja nostaa esille Haaviston seksuaalisen suuntautumisen. Haavisto ei provosoidu, vaan vastaa rauhallisesti. Hänelle uskon perusasia on ihmisarvo.

Keskustelu jatkuu. Sitten puhutaan armeijasta ja siitä, olisiko Haaviston presidenttiys uhka Suomen mahdollisuudelle päästä YK:n turvaneuvoston jäseneksi.

Tunti hupenee nopeasti. Metron ovien luona Haaviston mainoksia jakava Johanna Hautakorpi kertoo olleensa lukuisia kertoja vaalityössä Hakaniemen torilla, mutta hän ei ole ennen nähnyt samanlaista yleisöryntäystä.

Rauni Franski kantaa kauluksessaan Haavisto-nappia.

– Olen käyttänyt tätä viikkoja, hän sanoo ylpeänä.

– Ja kirjoita siihen, että ei Haavisto ole pelkästään nuorten ehdokas, meitä yli seitsemän- ja kahdeksankymppisiä kannattajia on paljon, Franski sanoo.

– Armeijan käymätön homo Suomen presidentiksi? Ei! Ei ikinä, nuori mies puhelee yksinään ja nousee Jakomäen bussiin.