Nikolai Babitzin tekee uraa korusuunnittelijana

Kotkansiipi on tärkeä symboli Nikolai Babitzinille.

– Siipi on vapauden vertauskuva. Siipi iskostui mieleeni jo viisivuotiaana, kun meillä oli tarhassa intiaanileiri.

– Askartelimme inkkarien sulkakoruja, ja siitä se lähti, hän kertoo.

Edesmenneen Kirkan nuorin lapsi Nikolai, 26, kokeilee siipiään korusuunnittelijana.

Korujen maailmaan hän on perehtynyt äitipuolensa Paula Nummelan Korukaupassa.

– Olin siellä töissä monta vuotta. Asiakkaat kysyivät usein miesten koruja, ja kun niitä ei ole kovin paljon, aloin piirtää omaa mallistoa.

Kiinnostus koruihin on myös isän ja taiteellisen suvun perintöä.

– Isä käytti usein kaulariipuksia keikoilla ja kotona.

Ehkä osa vaikutteista on tullut ortodoksisuudesta, jossa symbolit ja monenlainen koristeellisuus ovat luonteva osa elämää.

– Slaavilaissukuna olemme ortodokseja. Olen tottunut näkemään ikoneita ja pappien kaularistejä.

– Jokainen ortodoksi saa lahjaksi syntymäristin. Olen käyttänyt sitä ja koruja muutenkin.

Suomalainen mies ei ole perinteisesti koruilla koreillut. Babitzinin mielestä kaikkien ei tarvitsekaan.

– Mutta totuus on, että miehet ovat käyttäneet koruja aikojen alusta eivätkä ne vie maskuliinisuutta.

Päinvastoin ne lisäävät karismaa, minkä monet esiintyvät taiteilijat ovat huomanneet.

– Esimerkiksi Tartu mikkiin -juontaja Sami Hintsanen on ostanut korujani ja käyttää niitä ahkerasti.

Nikolain mallistossa on tällä hetkellä 60 erilaista nuorekasta korua. Siipiaiheiden lisäksi niistä löytyy selkeitä graafisia muotoja, mutta myös esimerkiksi risti ja pääkallo.

– Koruja voi käyttää yhtä hyvin t-paidan kuin kauluspaidan kanssa. Mallistosta löytyy koruja myös naisille.

Materiaaleina Babitzin suosii hopeaa, kiveä ja nahkaa.

– Ne ovat minulle läheiset elementit. Isänkin koruissa oli paljon mustaa kiveä ja hopeaa.

Nikolai on perinyt sukunsa musiikkikorvan, mutta on toistaiseksi käyttänyt sitä kuunteluun.

– Käyn keikoilla ja kuuntelen muutenkin paljon musiikkia. Olen hankkinut kitaran ja aion ottaa laulutunteja, mutta ei ole todennäköistä, että minut nähtäisiin joskus esiintymässä.

Korusuunnittelun ohella Babitzin on pelannut aktiivisesti jalkapalloa. Kirkakin seurasi usein poikansa peliä kentän laidalla.

Kirkan kuolemasta on juuri kulunut viisi vuotta.

– Siihen on jo tottunut, mutta edelleen se riipaisee. Kuolinpäivänä menemme käymään isän haudalla, hän kertoo.

Lisätiedot kotisivultawww.nbcollection.fi