Ski crossin ykköspyssyn harkat menivät uusiksi

MM-hopeamitalisti viime talvelta ja maailmancupin kolmas? Helsinkiläinen Jouni Pellinen on lajissaan maailman huipulla.

Hän vähän naureskellen toteaa olevansa huippu-urheilija. Siltä ei ole viime aikoina tuntunut, koska hän loukkasi uudestaan viime keväänä ensimmäisen kerran satuttamansa olkapään. Syksyllä se leikattiin.

– Lääkäri totesi nyt, että vamma on sama. Se ei kuitenkaan estä osallistumista loppukauden kilpailuihin, vaikka kipeä se voi olla, selvittää mies.

Hän myöntää, että loukkaantuminen ottaa ammattilaisella koville. Viime kausi oli kolme vuotta lajia harjoitelleen miehen paras. Sitä ennen Imatralta lähtöisin olevaa kiehtoivat alppihiihdon vauhtilajit. Hän pääsi maajoukkueeseen ja kiertämään Euroopan cupin kisoja.

Tällä kaudella on mentävä täysillä, jotta kehityn edelleen.”

Hän pärjäsi heti yllättävän hyvin, koska laskemisessa ei ollut välivuotta. Nykyään Pellinen yrittää kehittyä lajissa tosissaan.

Pellinen kokee lajin arvostuksen nousseen olympialaisten myötä.

– Tällä kaudella on mentävä täysillä, jotta kehityn edelleen. MM-kisat ovat ensi vuonna ja Sotsin olympialaisista on tavoitteena mitali. Ehkä sen voittamisen jälkeen laji tulisi tutummaksi suomalaisille, 28-vuotias miettii.

Olkapää voi parantua itsestään. Jos se on leikattava, tehdään se heti kauden päätteeksi. On päästävä mahdollisimman pian treenaamaan, jottei anna muille tasoitusta.

Matkapäivien määrää mies ei ole laskenut. Niitä kertyy paljon, koska kotimaassa lumilla voi harjoitella vain pohjoisessa.

– Vedän yleensä treeniä toukokuun alkuun asti lumilla, jotta peruslaskutuntuma säilyy. Kesällä huilaan. Reissaaminen alkaa syyskuussa, kolmisen kuukautta on leiritystä parin viikon pätkissä. Joulukuussa käynnistyy maailmancup.

Kotimaassa Pellinen kertoo harjoittelevansa mahdollisimman monipuolisesti. Se pitää sisällään heilumista pilateksesta painonnostoon. Peruskuntoa hän hankkii uimalla, fillaroimalla, juoksemalla.

Hesalaisen laji vaatii räjähtävää voimaa varsinkin lähdössä mutta myös kykyä pitää yllä laskuvauhtia. Lähtö on lajissa tosi tärkeä, koska ohittaminen ei ole helppoa.

On osattava kuljettaa suksea ja käännöstekniikat. Pelkillä hyvillä fyysisillä omaisuuksilla ei pääse korkeimmalle huipulle. Tarvitaan taktista silmää, jota Pellinen uskoo pystyvänsä parantamaan. Petrattava olisi myös pehmeyttä jaloissa, jotta hyppyreistä ja kumpareista selviää kovalla vauhdilla.

– Kukaan ei halua antaa periksi. On omattava valtavasti voitontahtoa ja itseluottamusta, koska siinä taistellaan mies miestä vastaan.

Nykyään otetaan enemmän riskejä kuin ennen.

– Radalla on ahdasta, kun neljä laskee yhtäaikaa. Töniminen ja tahallinen fyysinen kontakti on kielletty. Ennen kirjoittamattomia herrasmiessääntöjä noudatettiin paremmin, kokee Pellinen.