Lada-fanit eivät hyydy paukkupakkasillakaan

Kun lämpömittarin elohopea laskee alle kahdenkymmenen pakkasasteen, itäautojen omistajat alkavat vasta lämmetä. Muiden automerkkien hyytyessä hankeen Ladat, Molgat ja Moskovitsit lähtevät käyntiin kuin unelmat.

Vuosaaren sataman Abc-huoltoasemalla kävi torstai iltana iloinen puheensorina: Ladojen ystävät autoineen olivat kokoontuneet yhteen vaihtamaan kuulumisia. Neukkuautojen kuljettajilla riittää jutunjuurta.

– Näitä kokoontumisajoja on järjestetty nyt viitisentoista vuotta ja aina on porukkaa paikalla ollut. Eihän tällainen pikkupakkanen ladalaisia haittaa mitenkään, arvioi kokoontumisajoja pitkään järjestänyt Jussi Kulonen ja vetää pipoa syvemmälle.

Vuosaaressa asuva Tapani Moilanen puolestaan on aitiopaikalla, sillä kokoontumispaikalle on kotoa matkaa vain kivenheiton verran. Ladoja hän on harrastanut jo neljännesvuosisadan verran.

– Minulla on ollut vuosien aikana kolme Ladaa. Ensimmäinen oli pyöreälamppuinen 1200L, sitä seurasi Samara ja sen jälkeen tuli Lada 110. Erinomaisia autoja kaikki, vahvistaa Moilanen.

Vaikka hän saapui tähän tapaamiseen Audilla, pätevä selityskin löytyy.

– Meillä kerhossa ollaan tässä suhteessa vapaamielisiä. On sanottu, että mukaan pääsee, vaikkei edes omista Ladaa – riittää, kunhan vain tuntee ajavansa Ladalla, naurahtaa Moilanen.

Lada-kerhossa on mukana myös muutamia naisia. Hanna-äiti on tällä kertaa mukana kahden tyttärensä kanssa: Tinka ja Aliisa ovat miltei syntyneetkin Ladassa.

– Kuusi vuotta olen ollut Ladan omistaja. Yhtenä aamuna havahduin siihen, että naapuri tuli pihaan valkoisella Ladalla ja ajattelin heti, että tullaisen minäkin haluan. Pian sellainen tuli meillekin, tosin oranssinpunainen nappisilmä vuosimallia -76, muistelee Hanna.

– Yhtään eivät nämä itäautot häviä laadussa nykyisille länsiautoille. Pari kertaa olen pakkasella antanut vanhasta Ladasta virtaa uudenkarhealle Audille. Silloin melkein hymyilytti, tunnustaa Hanna.

Jussi Kulonen muistuttaa, että viikolla kuultu ilmoitus Ladojen maahantuonnin lopettamisesta kokonaan ei muuta harrastajien elämää juuri mitenkään.

– Käytännössä näitä ei ole tuotu Suomeen enää pariin vuoteen, mutta nyt tilanne on sitten pysyvä. Luulen tässä käyvän niin, että Ladojen arvo vain kasvaa ja yhä useammasta tulee auto, jolla ajellaan vain kesäisin, arvioi Kulonen.

– Hinnalla ei Lada ole koskaan pilattu. Alle tuhat euroa on erittäin hyvän auton hinta, ja onpa eräs kaverini saanut katalysaattori-Ladan jopa kolmellakympillä.

Ladojen kokoontumisajot olivat alunperin televisiosarja Kummelissa esitetty sketsimurjaisu. Ladojen ystävät kuitenkin tekivät pilasta totta. Nyt ladaistit kulkevat pitkin maailmaa ansaitun ylpeinä kestävistä menopeleistään.

Pystyssä on seitsemänsadan jäsenen Lada-kerho, joka lukee omaa lehteään nimeltä Lada-Pravda.

– Hurtti huumori on Ladan omistajille tyypillistä. On sanottu, että Lada on tilava auto – mutta kaikkien pää ei sinne mahdu, naurahtaa Tapani Moilanen.

Kymmenen Ladan autoletka lähtee kohta kruisailemaan. Vuosaaren satamassa puhaltaa arktinen tuuli.