(PÄÄKIRJOITUS) Presidentinvaalien toinen kierros nosti pintaan suuret erot maan eri osien asenneilmapiirissä. Se näkyi ehdokkaiden välisessä ääntenjaossa, mutta myös äänestysprosentissa.
Helsingin seutu kokonaisuutena nousi äänestysaktiivisuudessa selvästi muun maan yläpuolelle. Kun espoolaisista lähes 80 prosenttia kävi ottamassa kantaa presidenttiin, Pohjois- ja Itä-Suomessa jäätiin jälkeen jopa 16 prosenttiyksikköä.
Se on suuri ero!
Helsinkiläiset ja jopa vantaalaisetkin olivat nyt selvästi aktiivisempia kuin maassa keskimäärin.
Asenneilmaston maantieteelliset erot näkyvät paitsi äänestysaktiivisuudessa, niin erityisesti Pekka Haaviston kannatusluvuissa. Helsingin seudulla Haavisto sai selvästi suuremman tuen kuin muualla Suomessa.
Pääkaupunkiseudulla Haavisto sai yhteenlaskien yli seitsemän prosenttiyksikköä enemmän ääniä kuin maassa keskimäärin. Seudun sisällä Helsinki puolestaan erottui omaksi Haavisto-vyöhykkeekseen, kun hän ylsi kannatuksessa Niinistön tasolle.
Vantaallakin Haavisto sai selvästi keskimääräistä enemmän tukea, mutta Espoo oli Niinistön vyöhykettä. Siellä Haavisto sai vain reilun kolmanneksen äänisaaliin.
Presidentinvaali paljasti suuret asenneilmapiirin erot maan eri osien välillä. Niiden syyt ovat paljon syvemmällä kuin suhtautumisessa seksuaaliseen suuntautumiseen.
Ennen kuin ne puhkeavat uusiksi ”aluepoliittisiksi” taisteluiksi, syyt on syytä tutkia tarkasti.