Pimeää viinaa myydään Helsingissä lapsillekin

Kampin metroaseman ovensuu maanantaina kello 13. Epäsiisti keski-ikäinen mies myy kahdelle alaikäiselle pojalle kaksi puolen litran pulloa kahvilikööriä 20 eurolla.

Pojat avaavat heti pulloista toisen ja ryhtyvät juomaan ohikulkijoista piittaamatta. Ryyppyrinki kasvaa pian kahdella muulla pojalla. Pullo, joka on etiketin perusteella Virosta, on kohta tyhjä. Pojat jatkavat matkaansa entistäkin äänekkäämpinä.

Saman päivän ilta. Kaksi alaikäistä nuorukaista mekastaa Kampin Keskuksen ja Finnkinon välisellä aukiolla, hörppien suuresta lakkalikööripullosta. Tyhjän pullon he viskaavat lumihankeen.

Kenttäyksikön johtaja, ylikomisario Jaakko Wallenius Helsingin poliisista ei ole yllättynyt havainnoista.

– Alaikäisetkin saavat ostettua alkoholia katukaupasta, jos vain haluavat, hän myöntää.

Viinatrokareilla ei ole tapana kysellä asiakkaidensa henkilöpapereita.

Kampissa päiväsaikaan käyty alkoholin katukauppa on entistä avoimempaa, mutta kuitenkin pientä sen rinnalla, mitä tapahtuu samoilla kulmilla yöllä.

Itäturisteilla, lähinnä venäläisillä, on ollut jo vuosikymmenten ajan tapana kaupitella alkoholia Kampissa aamuöisin.

Itäviinan kohderyhmää ovat alkoholistit, mutta pimeä vodka kiinnostaa myös nuoria, jotka purkautuvat yökerhoista ja jäävät kaduille norkoilemaan.

– Myyjämiehet ja -naiset tietävät, että poliisin resurssit ovat aamuyöllä vähäiset, joten viinakauppaa saa käydä aika rauhassa, Wallenius sanoo.

– Kun poliisi ottaa alueen tehovalvontaan, pimeä kauppa siirtyy joksikin aikaa muualle, kuten Hietalahteen päin, tai huoltoasemalle, kuten aikoinaan Leppävaaran Essolle.

Ilmiantoja Kampin viinatrokareista Helsingin poliisi saa aiempaa vähemmän. Tämän vuoden aikana niitä on tullut toistaiseksi vasta yksi.

Se merkitsee sitä, että kauppaa todella käydään entistä vähemmän, tai sitä, että tarjonta ja kysyntä ovat siirtyneet osin jonnekin muualle – kuten lähiöiden ostoskeskuksiin.

Se, että nuorille ja lapsillekin myydään alkoholia, ei Suomessa ole sinänsä ihmeellistä. Päinvastoin, se on pikemmin sääntö kuin poikkeus.

Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton viime kesänä julkistama tutkimus osoittaa, että kaksi kolmesta suomalaisesta hyväksyy alkoholin ostamisen alaikäiselle.

Saman tutkimuksen mukaan viidesosa suomalaisista ei ainoastaan hyväksy, vaan myös ostaa alkoholia alaikäisille.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton ehkäisevän päihdetyön päällikkö Seppo Soine-Rajanummi ei hänkään ole yllättynyt kuullessaan alkoholin trokaamisesta nuorille ja jopa lapsille.

– Vanhemmat luulevat, että alaikäisten on vaikeampaa hankkia alkoholia kuin se todellisuudessa on.

– Aina löytyy joku, joka hakee, eikä kaupasta ostaminenkaan ole vaikeaa. Nuorten enemmistö pitää alkoholin hankkimista vähittäismyyntipisteestä helppona.

Itäkeskuksen Tallinnanaukio maanantaina kello 14. Rähjääntyneen oloinen mies myy poikaporukalle kaksi pulloa virolaista yrttilikööriä 20 eurolla.

Pullojen tyhjentäminen alkaa heti, ohikulkijoista piittaamatta.

Viinakauppaa saa käydä aika rauhassa.”

Myös Myllypuron metroaseman liepeillä käydystä pimeästä alkoholikaupasta on vinkattu Helsingin Uutisten toimitukseen.

Pääkaupunkiseudun rakennustyömailla puolestaan kerrotaan virolaisista työmiehistä, jotka tuovat maanantaisin Virosta lastin alkoholia ja myyvät sen ”ystävänhintaan” työtovereilleen.

Virolaisia työskentelee Suomessa kymmeniä tuhansia. Jo yhdellä vajaalla peräkontillisella alkoholia virolainen voi tienata saman verran kuin viikon työrupeamalla työmaalla.

Kesää kohti alkoholin katukauppa Helsingissä taas vilkastuu.

– Poliisi tekee voitavansa, mutta tärkeysjärjestyksessä pimeän viinan edelle menevät huumekauppa ja yöaikaan katuväkivallan ehkäiseminen, sanoo ylikomisario Wallenius.

Salakapakoiden uusi aalto?

Helsingin yöelämässä kiertää huhuja salakapakoiden uudesta aallosta. ”Varmojen” tietojen mukaan yksi laiton baari toimii Sörnäisissä ja toinen Kalliossa.

Ne ovat niin salaisia, etteivät edes taksikuskit – jotka yleensä ovat perillä kaikesta kaupungin yössä tapahtuvasta – tunnu tietävän niistä mitään.

– En ole minäkään kuullut viime vuosina salakapakoista, kenttäyksikön johtaja, ylikomisario Jaakko Wallenius toteaa.

Wallenius muistaa 26-vuotisen uransa ajalta kaksi laitonta ravintolaa Helsingissä.

– Yksi oli gayhenkinen yökerho rautatieaseman lähellä noin 10 vuotta sitten ja toinenkin sijaitsi samoilla kulmilla, noin 15 vuotta sitten.