Eläkejärjestelmä kasinotalouden armoilla

Nobelisti Bengt Holmström varoitteli eläkejärjestelmän kestävyydestä. Hänen mukaansa ongelma ei ole eläkevarojen määrä, vaan niille saatava sijoitustuotto, jolle laskelmien kestävyys perustuu. Arviosta on helppoa olla samaa mieltä, vaikka hymy meinaa hyytyä.

Esimerkiksi Saksan lainan tuotto on valahtanut jo minimaaliseen 0,4 prosenttiin. Vuosien mittaan Euroopan keskuspankki pyrkii vajaan kahden prosentin inflaatioon. Nyt korkosäästäjä, joka sitoutuu vuosikymmeneksi Saksan lainaan – luottaessaan EKP:hen – hyväksyy häviävänsä vuosittain toista prosenttia ostovoimastaan.

Uudessa ja hienossa vakavaraisuussääntelyssä valtionvelasta ei aina rangaista finanssijättien riskiarvioissa. Velkakirjat kelpaavatkin sijoittajille taas minituotolla myös maista, joiden tileille epäilijä vaatisi Vatikaanin suojelusta. Myös keskuspankin starttiapu on luonut keinotekoista kysyntää ja osaltaan laskenut korkoja lisää.

Eläkevarojemme hoitajat ovat jo selkä seinää vasten. Koska salkun tuottoa ohjaa korko- ja osakesijoitusten keskiarvo, on tuotto vivutettava osakemarkkinoilta. Riskiä otetaan nyt sielläkin, missä kriteerinä pitäisi olla varojen turvaaminen. On syntynyt uusi kasinotalous, jossa joka arpa ei ole voittavaa lajia. Nykynuorisolla on arvoista käsissään ”puoli viuhkallista”.

Tavallisen tallaajan eteen piirtyvän eläkekriisin kanssa samanaikaiset johtajien eläkepalkkiot herättävät suuria tunteita. Valitettavasti paitsi palkkion suuruuden myös sen maksutavan osalta suosittu metodi on saanut vallan järkevästä.

Jos lisäeläkkeen rahasumma maksettaisiin johtajan peruspalkan päälle tänään, saisi valtio heti edes komean siivun veroja. Lopulta on mahdollista, että ”eläkebonusta” aikanaan nostettaessa johtajan hyväksi on ehditty keksiä uudet ”Portugalin porsaanreiät”. Silloin veroprosentiksi voi muodostua hyvinkin vaatimaton lukema ja eläkebonukset voi kruunata ahneuden symboleiksi.

Nykyongelmana on johdon palkkioiden sitominen osakekurssin lyhyen aikavälin kehitykseen. Palkitsemiseen on kuitenkin olemassa hyviäkin ratkaisuja, joissa tarkastelu kestää myös moraalisen puolen. Pitkäjänteinen omistaja palkitsisi mieluiten yhtiön arjessa syntyvän pitkän aikavälin taloudellisen lisäarvon ja kestävien uusien työpaikkojen luomisen vuosien tähtäimellä. Näin vältyttäisiin kumartamasta pörssikurssia orjallisesti. Samalla tarjoutuisi mahdollisuus keskittyä olennaiseen eli asiakkaiden palvelemiseen.

Jukka Oksaharju

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Kommentit (1)

Kommentit

Jukka Oksaharju

Jukka Oksaharju on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija. Hänen omassa sijoitussalkussaan on osakkeita runsaan puolen miljoonan arvosta ja kaksi asuntoa. Oksaharju kommentoi tässä blogissa talouden menoa piensijoittajan näkökulmasta.


Tervetuloa Helsingin Uutisten blogeihin!

Helsingin Uutiset tarjoaa kaikille mahdollisuuden pitää omaa blogia. Blogistit ovat pääosin aktiivisia helsinkiläisiä, mutta joukkoon mahtuu myös kirjoittajia muualta. Lue tältä sivulta uusimmat blogikirjoitukset tai klikkaa oikeasta palstasta tiettyyn blogiin.

Haluatko blogistiksi? Oletko aktiivinen kansalainen, joka haluaa tuoda mielipiteensä julki laajalle yleisölle? Ota yhteyttä toimitukseen.