Piilota X Palauta

Paluu luokkayhteiskuntaan?

Kommentoi

Kun kymmenisen vuotta sitten menin yliopistoon, oli luokkatutkimus passé. Jos joku harmaantuva dosentti kirjoittikin vielä työväenluokasta, häntä pidettiin vähän hassahtaneena: ”Muuten mukava heppu, mutta jäänyt nuoruutensa 70-luvulle. Hyvänen aika, miksi kukaan tutkisi luokkaeroja, kun me kaikki olemme yhtä suurta keskiluokkaa?”

Vaan eipä olla enää. 1990-luvun alusta lähtien Suomi on kasvattanut tuloerojaan niin hurjaa vauhtia, että siinä on Margaret Thatcherilläkin ihmettelemistä.

Vaikka vanhat tasa-arvon rakenteet vielä vähän jarruttavat, on tuloerojen uskollisia seuralaisia nähty täällä taas – pitkäaikaistyöttömien, toimeentulotukiasiakkaiden, lastensuojelun tarpeen ja alkoholikuolemien määrät kasvavat tasaisesti. Suuriin tuloeroihin kytkeytyy yleensä muutakin eriarvoisuutta, esimerkiksi terveys- ja koulutuseroja.

Joidenkin tutkimusten mukaan pienet tuloerot ovat paras yhteiskuntien onnellisuusmittari. Bruttokansantuotteeltaan köyhissä maissa voi elää tyytyväisiä ihmisiä, jos varallisuus jakautuu verrattain tasaisesti. Toisaalta suurten tuloerojen maissa kärsivät lopulta myös hyvätuloiset, sillä sosiaalisten ongelmien lisääntyminen ja yhteisöllisyyden hajoaminen laskevat kaikkien elintasoa.

Kun luokat palasivat, tuli luokkatutkimuksestakin jälleen trendikästä. Nykyään ilmestyy joka kuukausi selvitys, jonka mukaan väestön jakaantuminen on syvempää ja monimuotoisempaa kuin on osattu ajatella.

Enää ei ole kyse vain tuloeroista, vaan niiden ympärille on selkiintynyt eriytyneitä kulttuureja, uutta työväenkulttuuria ja toisaalta eliittien elämäntapoja.

Niinpä yhteiskuntaluokkasi ohjaa, paljonko painat, millaisia vaatteita käytät ja mitä musiikkia kuuntelet. Tutkimusten mukaan se myös määrittelee päihteiden käyttöä, seksielämää, ruokavaliota, elinikää ja harrastuksia.

Tietenkään kyse ei ole ehdottamasta laista, vain tilastollisista keskiarvoista. Kulttuurin ja tuloerojen kytkös näyttää kuitenkin koko ajan vahvistuvan. Luokka-asema siirtyy jälleen myös sukupolvelta toiselle.

Aikanaan Suomi halusi päästä eroon yhteiskuntaluokista, jotka asettivat ihmiset jo syntymästä lähtien keskenään eriarvoiseen asemaan. Nyt kun luokat ovat tutkitusti täällä taas, olemme palanneet samojen kysymysten äärelle: Minkä verran eriarvoisuutta pitää ja saa sietää? Ja kun raja tulee vastaan, millä keinoin siihen ollaan valmiita puuttumaan?