Ostosparatiisien luunmurskaajat

Jonkin verran lääketiedettä opiskelleena olen vakuuttunut, että pystymme lähiaikoina virallisesti diagnosoimaan uuden naistentaudin.

Olen jo lähettänyt joitakin asiaa koskevia tieteellisiä artikkeleita alan arvostetuimpiin kansainvälisiin julkaisuihin, mutta jostain syystä niitä ei ole vielä julkaistu.

Yksi amerikkalainen lehti jopa palautti artikkelit takaisin ja väitti, etteivät Honolulun yliopistossa suorittamani naistentautien ja synnytysopin kirjekurssit ole riittävä näyttö tieteellisestä pätevyydestäni.

Ihmettelen palautetta, sillä päätelmissäni ei ole kyse niin sanotusti elimellisestä sairaudesta vaan diagnoosin voi näin joulun alla silmämääräisesti tehdä missä tahansa kauppakeskuksessa kauppojen aukioloaikoina.

Tarkoitan tietysti jouluhulluutta, joka iskee vain naisiin mutta kiertää miehet kaukaa.

Taudinkuva on selkeä. Kun nainen pääsee kauppaan, hänen aineenvaihduntansa pysähtyy ja kehon kaikki toiminnot keskittyvät ostamiseen.

Siksi nainen ei hikoile eikä hänelle tule jano – toisin kuin mies, joka läähättää pelkästä ajatuksesta joutua joulun alla kauppaan.

Kahden tai useamman jouluhullun keskustelu on äänekästä sylkemistä, koska ostamiseen liittyviä ajatuksia vaihdetaan niin nopeasti, ettei suu ehdi mukaan. Tämän vuoksi tautiin sairastuneiden lauseenmuodostus ei muistuta normaalia puhetta.

Tämä lääketieteestä. Käytännössä nämä transsissa olevat naiset ovat vaaraksi ympäristölle.

Esimerkiksi makkaralenkin ja olutkeissin kanssa kaupan käytävällä tupeksiva mies on heille kiusallinen jarru, josta on päästävä joko ohi tai läpi.

Tai yli – kuten hyvä ystäväni sai todeta pari päivää sitten, kun hän jäi lastenrattaiden ja ostoskärryjen kanssa liikkuneen naiskolmikon alle eksyttyään vahingossa kauppakeskukseen.

Ystävä ei ole katkera, vaikka ei pääsekään jouluksi sairaalasta kotiin.

”Kiitos kun jätitte minut henkiin”, hän lähettää näin lehden kautta luunmurskaajarouville terveisiä.