Mistä suunta muutokselle?

Ilmastonmuutokseen vastaamiseen ja ympäristön kannalta kestävällä tavalla toimivaan yhteiskuntaan ei ole yhtä kikka kolmosta, jonka keksittyämme me poliitikot voisimme ylpeinä todeta: ”Näin tämä homma hoidetaan”. Sen sijaan tarvitsemme koko yhteiskuntaa läpileikkaavaa asenteiden ja toimintatapojen muutosta.

Homma ei siis ole helppo, mutta uskon meidän kuitenkin onnistuvan. Uskoa nimittäin luo jo tapahtunut muutos ilmasto- ja ympäristöasioiden noustua länsimaiden asukkaiden laajalti jakamaksi huoleksi viime vuosina. Lähes kaikki ymmärtävät, että tarvitsemme muutosta.

Nyt meidän tuleekin miettiä, miten oikein suuntaamme tälle muutoksen tielle?

Voimme tietenkin lähteä etsimään vastauksia kielteisen kautta asettaen tiukkoja kieltoja ja määräyksiä kaikelle ympäristöä kuormittavalle toiminnalle ja kuluttamiselle. Voimme siis esimerkiksi rajoittaa päästöjä aiheuttavaa teollista toimintaa tai kieltää yksityisautoilun kaupunkialueilla. Kieltoja, jotka johtavat hyvinvointimme vähenemiseen ja ihmisten pienenevään vapauteen tehdä valintoja voimme perustella ihan oikeutetusti uhkakuvilla synkästä tulevaisuudesta.

Toinen vaihtoehtomme on etsiä vastauksia positiivisen kautta. Voimme kannustaa ihmisiä ja yrityksiä toimimaan ympäristöfiksusti niin, että lopputulos on sekä ympäristön että yksilön tai yrityksen itsensä kannalta parempi kuin aikaisemmin.

Voimme siis esimerkiksi kannustaa rakentamisessa ja teollisessa toiminnassa energiatehokkuuteen sekä ihmisten liikkumisessa julkiseen liikenteeseen ja vähäpäästöisiin autoihin. Näin toimimalla asioiden perustelutkin ovat selvät, sillä on joka tapauksessa järkevää säästää energiaa ja aikaa. Lisäksi myös ympäristön kannalta tämä johtaa toivottuihin lopputuloksiin.

Olen sitä mieltä, että meidän kannattaa tukeutua työssä ympäristön ja ilmaston puolesta ennen kaikkea jälkimmäiseen polkuun. Tarvitsemme varmasti jossain kohdin myös tiukkoja kieltoja ja esteitä, mutta ensisijaisen suuntamme tulisi perustua kannustimiin ja mahdollisuuksiin aina kuin mahdollista.

Kannustimet voivat sisältää sekä keppiä että porkkanaa, mutta tärkeintä on se, että ne ohjaavat yksilöitä tekemään ympäristön kannalta fiksuja valintoja omassa elämässään.

Koko Suomen näkökulmasta ilmastonmuutos on paitsi uhka myös mahdollisuus sen avaamien liiketoimintamahdollisuuksien johdosta. Sekä yrityksille että yksilöille lähettämiemme viestien tulisikin keskittyä ilmastotalkoiden positiivisiin mahdollisuuksiin ja ympäristöfiksun elämän hyötyihin pelkkien ilmastonmuutoksen negatiivisten uhkien ja haittojen sijaan.

Liika pelottelu ja uhkien korostaminen johtaa helposti vain masentuneeseen tappiomielialaan valtavan globaalin asian edessä, ja muutos jää tapahtumatta. Tarttukaamme siis aikamme suurimpaan haasteeseen positiivisella asenteella.

Lasse Männistö

Kirjoittaja on 28-vuotias kauppatieteiden maisteri ja helsinkiläinen ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettu. Kaupunginvaltuuston lisäksi Männistö tekee aktiivista työtä Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunnassa ja Helsingin Kokoomuksen valtuustoryhmän luottamusmiessihteerinä. Hän harrastaa spinningiä, ruoanlaittoa, kirjoittamista sekä talvisin lumilautailua.