Piilota X Palauta

Keskustelut

Elokuva-arvio: Taistelu Näsilinnasta 1918 onnistuu ravistelemaan

Claes Olssonin ohjaama ruotsikielinen Taistelu Näsilinnasta 1918 on tositapahtumiin ja todellisiin historiallisiin henkilöihin perustuva draama Suomen sisällissodan ratkaisun hetkistä.

Taistelu Näsilinnasta 1918

(2012)

Lajityyppi: Kotimainen, draama, sota

Ohjaaja: Claes Olsson

Pääosassa: Nicke Lignell

Kesto: 1h 10 min

Ikäraja: 16

Lue koko juttu Teija Varis

48 kommenttia Kommentoi

Kommentit

25.3.2012 16:08

Punaisten puolella raivokkaimpia olivat kaupunkien ja teollisuuspaikkakuntien kurjien olojen tehdas- ja sekatyöläiset, valkoisten puolella Pohjanmaan maanomistajien perilliset, jotka eivät tehdastyöläisten ongelmista tienneet yhtään mitään eivätkä torpparien ja maattomien loiseläjien ahdingosta välittäneet.

Elokuvaa ei meikä tarvitse, mutta uusille sukupolville on aina hyvä muistuttaa siitä, minkä takia yhteiskuntarauha on yhteiskuntaeläimen onnen ydin.

26.3.2012 04:16

Kannasanmurha, johon syyllistyneitä ei koskaan rankaistu. Riihimäellä tapettiin yli tuhat viatonta "punaisina". Nuorin oli vastasyntynyt vauva.

26.3.2012 09:12

Elokuvan mainos antaa hieman harhaanjohtavan kuvan sillä Tampereella ei käyty suinkaan Sisällissodan ratkaisevaa taistelua vaan sitä oli saksalaisten maihinnousut ja eteneminen etelässä.

Toisaalta yksittäisten tapahtumien, suurten taistelujenkin, korottaminen ratkaisevaksi yleensäkin vie huomiota todella ratkaisevilta asioilta. Sellaisia oli vuonna 1918 m.m. punaisten kykenemättömyys toimia armeijana ja suunnata väkivaltaa hallitusti ja organisoidusti toista osapuolta kohti. Valkoiset taas pystyivät organisoimaan tappamisen tehokkaammin niin vihollisen eliminoimiseksi kuin terrorivaikutukseltaankin.

Elokuvan mahdolliset vahvuudet siis lienevät toisaalla kuin Sisällissodan ratkaisevien käänteiden kuvaamisessa ja se lienee myös tekijöiden tarkoitus.

28.3.2012 10:15

Emeritus professori historoitsija Heikki Ylikankaan kirja -Tie Tampereelle (Dokumentoitu kuvaus Tampereen antautumiseen johtaneista taisteluista Suomen sisällissodassa 1918 (1993) kirja esittää että vuoden 1918 sodan ratkaisu syntyi nimenomaan Tampereella ja tarkan paikakin hän määrittelee. Se on vanhan teurastamo/eläintarhan kohdalla lähellä nykyistä Tamperetaloa jossa punaisten vastarinta murtui ja valkoiset tunkeutuivat Kyttälän kaupunginosaan.
Erik Gunnar Melin otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla ja Tampereella, missä hän johti komppaniansa 3. huhtikuuta 1918 Tammerkosken alimman padon kautta vihollisen hallussa olevan kaupungin läpi Näsilinnaan, jota piti hallussaan koko päivän, ja murtautui pimeän tultua taas Näsijärven yli Lapinniemeen. (Edellä mainitun taistelun johdosta komppania sai ylipäällikön kiitoksen Tampereen valloitusjoukkojen edessä, koko miehistö ja alipäällystö sai vapaudenmitalin, upseerit Vapaudenristin 4. lk. miekan kera ja päällikkö Vapaudenristin 3. lk. miekan kera).

26.3.2012 13:39

Punaisten joukossa ei tainnut kovin monta upseeria olla organisoimaan taisteluita. Muutoinkin porukka oli hajanaista seurakuntaa. Jotkut kurjat ja köyhät lähtivät sotaan, kun uskoivat, että sotimisen palkkiona saavat leipää ja perunaa, ja että nälkä loppuisi jos proletariaatti voittaisi sodan. Toiset taistelivat tosissaan kuvitellen, että pääsisivät niin vaikuttamaan epäinhimillisiin työoloihinsa ja nälkäpalkkoihin. Jotkut halusivat kostaa kokemiaan vääryyksiä ja jotkut tavoittelivat valtaa. Ja tietenkin oli niitä - ehkä enemmän lukeneita - joilla oli jäsennetty mielikuva paremmasta yhteiskunnasta, utopiasta. Ja tietenkin äärivasemmistolaiset agitaattorit pyrkivät vaikuttamaan.

Niin tai näin. Jos torpparilait olisivat edenneet ja tulleet hyväksytyiksi heti itsenäisyyden alla 1915-1917, eivät maaseudun joutoväki ja maattomat olisi liittyneet tehdastyöläisiin. Pelkkä kaupunkilaisten ja teollisuustaajamien väennousu ei olisi riittänyt sytyttämään sisällissota. Jos...

28.3.2012 09:34

Olen jotakuinkin samaa mieltä Asiaihmisen kanssa, sekä Punaisten asemasta että jossittelusta. Se eli n.s. kontrafaktuaalinen historiankirjoitus on tietenkin mukavaa mutta oikeasti emme tiedä miten olisi käynyt jos toisin olisi käynyt. Jos syksyllä -17 ei olisi ollut elintarvikkeiden luovutuslakkoja niin ei olisi ollut ruokamellakoitakaan tai jos niitä ei olisi hajotettu kasakkavoimin, niin.... Entä jos porvarit eivät olisi keinotelleet valtalakia nurin, jos torpparivapautus ja oikea maauudistus olisi toteutettu, jos Valkoiset eivät olisi liittoutuneet saksalaisten kanssa, jos jo Venäjän väliaikainen hallitus olisi pyrkinyt rauhaan I Maailmansodassa, jos joku muu josskain jotakin muuta, niin... Maailma on todella täynnä vaihtoehtoja jotka olisivat sysänneet kehityksen ihan eri raiteille ja sen jälkeen emme voi tietää mitä olisi tapahtunut koska jatko ei olisi mennyt kuin nyt meni. Mutta nyt se perhosen siivenisku aiheutti tälläistä.

28.3.2012 09:52

Hieman lusikkaa tähänkin soppaan. Vähän löytyy tietoa esim. näistä pakojunista, jotka täyteen
lastattuina lähtivät saksalaisia pakoon Hangosta, Tammisaaresta, Karjaalta ja siitä eteenpäin.
Tavara kai omaa tai evakuoitua jostain. Suunta ensin pohjoiseen, tavoite kai itään Venäjälle.
Rata johti umpikujaan jossain ennen Kärkölää. Lahti jo saksalaisten käsissä ja rata poikki.
Erään tiedon mukaan radalla oli peräkkäin kymmeniä vetureita ja 400-500 vaunua. Melkoinen
ruuhka ja kaaos. Mistä saisi lisää tietoa tuosta tilanteesta?

28.3.2012 10:02

Eivät kaikki mukaan joutuneet olleet lainkaan halukkaita osallistumaan, pakko-ottoa joukkoihin oli molemmin puolin tyyliin "joko olet meidän puolella tai vihollinen". Vaihtoehtoa ei aina ollut, sattuma ratkaisi. Minunkin isoisäni kotoa punaiset veivät joukkoihinsa vastusteluista huolimatta käymässä olleen naapurin 15-vuotiaan pojan, joka pian kaatui saksalaisten luotiin.
Kyllä Venäjän vallankumous ja venäläisviha toivat molemmat oman mausteensa soppaan kotimaan ongelmien lisäksi.

28.3.2012 10:40

Jos jossittelulinjalle pitää lähteä niin jos Suomi olisi onnistuttu saamaan itsenäiseksi jo v 1905 kun Venäjä kävi sotaa Japania vastaan, olisi ehkä koko kansalaissodasta ja sitä edeltävältä 1. maailmansodasta johtuvasta kurjuudesta vältytty. 1905 yritti joukko suomenruotsalaisia älymystövaikuttajia salakuljettaa aseita kansannousua varten, mutta aseita kuljettanut laiva jota ohjasi juoppo kippari ajoi karille ja he jäivät kiinni.

28.3.2012 10:55

Tarkoittanet kuuluisaa aavelaiva»John Graftonia» josta kuuluisat Vetterli M 1869-kiväärit sai nimen. http://fi.wikipedia.org/wiki/SS_John_Grafton
Suomen aktivistipuolueen johtajan Konni Zilliacuksen suunnitelma oli uhkea ja uhkarohkea. Rahoittajalla oli rahaa. Se oli nimittäin Japanin keisarikunta. Tarkoitus oli horjuttaa ja kaataa Venäjän keisarikunta. Se yhtälössä oli suurin tekijä. Japanin Berliinin sotilasasiamies eversti Motojiro Akashi, joka oli aikaisemmin toiminut Pietarissa ja Tuhkolmassa, osti Sveitsistä 25 000 kivääriä, 3 500 000 patruunaa, revolvereita, räjähdysaineita ja 2 500 lujaa puulaatikkoa, joihin tuo kallisarvoinen ja raskas tavara pakattiin, myös vanhan englantilaisen rahtihöyryn ja huvipurren, oikeastaan kaksi, mutta vain toinen niistä seilasi Itämerelle.

Suurella vaivalla Konni Zilliacus oli saanut Venäjän vallankumoukselliset puolueet saman neuvottelupöydän ympärille Geneveen, Amsterdamiin ja Pariisiin. Mahtavin ja eniten aseita käyttävä oli niistä sosialistivallankumouksellinen puolue. Innokkaimpia olivat puolalaiset. He halusivat päästä asein venäläisten kimppuun. Siitä eivät venäläiset jaksaneet innostua.

28.3.2012 11:50

Juuri siitä oli kysymys.

28.3.2012 10:49

Missä ja milloin kansalaissodissa mitään lakia ja oikeutta on kunnioitettu? Eikä tämä ole miksikään entisestä ajoista muuttunut, olipa YK:n ja muiden maiden tahto mikä hyvänsä.

Tämä olisi kaikkien niiden syytä muistaa, jotka haluavat asiat profosoida äärimmilleen.

28.3.2012 10:54

Myös tämä kertomani pakojuna joka lähti Karjaalta oli tällaisen pakko-otetun kuljettama. Hän
ei ollut mitenkään mukana tässä kapinassa. Sukulaiseni joutui mukaan suuriin juttuihin ilman
omaa syytään. Tarinan loppu on hämärän peitossa. Kuka tietää?

28.3.2012 11:23

Äitini eno kuoli nälkään Tammisaaren vankileirillä 16-vuotiaana. Nimi löytyy Tammisaaren hautausmaan muistomerkistä. Taisi olla nuorin leirillä kuollut. Ei siinä mitään ideologiaa ollut. Sille puolelle mentiin "taistelemaan", missä kaverit ja sukukin taisteli. Yksi kriteeri lienee ollut myös paremmat ruoat.
Ei 16-vuotias voi olla niin "punainen", että nälkään täytyi tappaa!! Siinä meillä oli kuitenkin oikea sankari - väreistä riippumatta.

28.3.2012 23:35

Kommunistississa maissa meni aika hyvin 1900 luvulla. Eikö jo voitaisi hyväksyä, että kommusnismi olisi toiminut paremmin,

31.3.2012 21:31

Siis paskanmarjat! Kommunistiset järjestelmät päin helvettiä joka maassa/suhteessa. Todista-
pa toisin? Siitä ei nyt kysymys. Vaan missä nämä suurella rahalla? harhaan johdetut? Jotka
perheensä takia rahasta möivät ns. sielunsa tämän takia? Koko suku ja elämä meni tässä sa-malla.

1.4.2012 08:24

Kukaan tässä matoisessa maailmassa ei tiedä, mikä ismeistä on paras. Kapitalismi on paras kapitalisteille, mutta ei niille, joille ei riitä työtä, ei leipää eikä asuntoa. Kapitalismi kun ei ihmistä ajattele. Kommunismi on tähän saakka osoittautunut peitenimeksi yhden ihmisen ja perheen diktatuurille. Eipä tähän mennessä Marxin tarkoittamaa kommunismia ole maailmassa nähty. Näin ääripäissään, mutta samalla tavalla tökkii markkinatalous Kreikassa ym. Pohjoismainen hyvinvointivaltio saattaa olla hyvinkin säällisin, muttei koskaan sekään virheetön eikä valmis.

Sisällissodassa kovia kokenut ja kahtia jakautunut Tampere yhdistyi vasta talvisodassa ja sen jälkeisen aseveliakselin hallitsemana. Kokkareista ja demareista koostunut aseveliakseli järjesteli mieleisekseen Tampereen maankäytön, elinkeinoelämän, koulutus- ja asuntopolitiikan. Hyvi meni siihen asti, kunnes seuraavat sukupolvet alkoivat ihmetellä, minne katosi kunnasta demokratia :)

1.4.2012 09:55

Suomen sisällissota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja sitä vastustaneen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27.1. – 16.5.1918. Sisällissodan päätyttyä Helsingissä järjestettiin 16.5.1918 paraati suojeluskuntalaisten voiton kunniaksi.
*
Vuoden 1918 sodan sotasurmat kuolintavan ja osapuolen mukaan

Taulukossa on tietoja vuoden 1918 sodan sotasurmista eriteltyinä kuolintavan ja osapuolen perusteella.
Kuolintapa Punaiset Valkoiset Muut Yhteensä
Kaatunut 5 199 3 414 790 9 403
Teloitettu, ammuttu, murhattu 7 370 1 424 926 9 720
Kuollut vankileireillä 11 652 4 1 790 13 446
Kuollut vankileireiltä vapauduttuaan 607 - 6 613
Kadonnut 1 767 46 380 2 193
Muut kuolintavat 443 291 531 1 265
Kaikki yhteensä 27 038 5 179 4 423 36 640
*
Vaasan senaatti antoi tammikuussa 1918 valkoiselle armeijalle hyvin laajat valtuudet toimia sisällissodan punaista osapuolta vastaan. Senaatti ei kuitenkaan katsonut voivansa julistaa maahan sotatilaa.
Tosiasiallisesti vuoden 1918 teloitukset eivät perustuneet mihinkään lakiin. Nykyaikaisen käsityksen mukaan kyseessä olisi ollut "sotarikoksen, rikoksen ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhan" kriteerit täyttävä "summittainen murhaaminen".

Yksikään murhiin ja terroritekoihin syyllistynyt valkoinen Suomessa ei joutunut loppuun saakka kantamaan oikeudellista vastuuta teoistaan. Monet katsovat, että "[p]ohjan tälle armeliaisuudelle antoi valtionhoitaja [P.E.] Svinhufvudin viisi päivää ennen virasta luopumistaan joulukuussa 1918 [7.12.1918] antama asetus, jossa (...) todettiin, että jos kapinan kukistajat ja järjestyksen palauttajat 'ovat teoissaan menneet yli sen, mitä mainittujen tarkoitusten saavuttamiseksi olisi ollut tarpeen, jätettäkööt niistä syytteeseen panematta ja rankaisematta'.

Kysymyksessä ei kuitenkaan ollut edes 'asetus' vaan 'korkeimman vallan haltijan päätös' (Korkeimman vallan haltijan päätös valtiorikoksiin syyllisten henkilöiden armahtamisesta. Annettu Helsingissä, 7 päivänä joulukuuta 1918 (AsK 165/1918). Sanottu päätös annettiin siis vajaat seitsemän kuukautta sodan päättymisen jälkeen. Svinhufvudin päätöksen olennainen kohta kuuluu - nyt esillä olevan kysymyksen osalta - seuraavasti: "5) Henkilöt, jotka maan laillista järjestystä vastaan nostetun kapinan kukistamisen tarkoituksessa tahi estääkseen kapinan levenemistä taikka palauttaakseen järjestystä ovat teoissaan menneet yli sen, mitä mainittujen tarkoitusten saavuttamiseksi olisi ollut tarpeen, jätättäkööt niistä syytteeseen panematta ja rankaisematta."

Kun otetaan huomioon päätöksen sanamuodot, on perusteltua syytä katsoa, ettei tuo päätös oikeuttanut expressis verbis jättämään valkoisten sisällissodan päättymisen 16.5.1918 jälkeen suorittamia punaisiksi leimattujen 'teloituksia', tappoja ja murhia selvittämättä ja niiden tekijöitä syyttämättä ja rankaisematta (Kapinahan oli 16.5.1918 jo kukistettu).

Se, mitä Svinhufvudin 'asetuksesta' eli itse asiassa päätöksestä historiankirjoittajien taholta Suomen kansalle on kerrottu, ei näytä kovinkaan kunniakkaalta. Onkin perustellusti väitettävissä, että suomalainen historiankirjoitus on ollut voittopuolisesti varsin 'valkoista' (samalla tavoin kuin poliittinen johto, virkamiehet ja oikeuslaitos 'valkoista' oli).

Kaiken kaikkiaan on valitettavaa, ettei 1918 sodan johdosta koskaan saatu aikaan suomalaista 'totuuskomissiota', jossa kansakunta olisi saanut sanoa sanottavansa. Sisällissodan trauma on vammauttanut jo vähintään kolme sukupolvea, osin jopa neljää. Ja trauma jatkaa elämäänsä niin kuan kuin laittomat 'teloitukset', tapot ja murhat pysyvät selvittämättöminä.

1.4.2012 13:05

Yhdyn S.M:ään. Jos miettii vaikkapa Syyriaa ja sen armeijan käyttäytymistä kansannousua vastaan, niin ei Suomen virallinen taho mitenkään sivistyneemmin käyttäytynyt. Tampereen Hennalan joukkohaudat ovat muiden ohessa kostonhimosta oivallinen näyttö. Oikeusvaltiosta ei ollut tietoakaan, sillä oikeusvaltiossa rangaistus ei ole koskaan kosto.

1.4.2012 10:08

Silloin taisteltiin Suomalaisten oikeuksien puolesta ja nykyään muukalaisten puolesta. Onneksi meillä ei säilytetä aseita kotona niin kuin Sveitsissä vois pikku maistissa viimeistään tulla väärinkäsityksiä.

2.4.2012 15:50

Kiitos nimimerkki S.M.:lle kirjoituksesta.
Kelpaisi sellaisenaan historian oppikirjaan, vai kelpaisiko vieläkään?

2.4.2012 17:29

Ehkäpä nyt sadan vuoden jälkeen historiankirjoittajat pystyvät tarkastelemaan sisällissotaamme vapaana voittajien tai hävinneiden intresseistä. Niin kauan kuin esitykset liittyvät "totuuskomissioihin" puolin tai toisin, katsanto tuppaa rajoittumaan Suomen suuriruhtinaskunnan rajojen sisälle inhimillisiin tragedioihin. Sota täällä oli kuitenkin vain ensimmäisen maailmansodan pieni sivujuonne, jossa suomalaisten tekemiset eivät olleet kovinkaan "ratkaisevia".

2.4.2012 18:50

Kovin on vähän kommentteja itse elokuvasta. Kiinnostaisi lukea näkemyksiä ja arviointia leffasta, kannattaako mennä katsomaan.

2.4.2012 22:10

Suomen sisällissota ei ollut erillissota, vaan osa isompia kokonaisuuksia:
- I maailmansota
- Saksan ja Venäjän valtakamppailu I maailmansodan aikana
- Venäjän imperiumin sisäinen valtataistelu. - Venäjällä bolshevikit kamppailivat vallasta muita osapuolia vastaan: valkoiset, maaseudun viljelijät, muut sosialistipuolueet paitsi bolshevikit, reuna-alueitten kansallismieliset (Suomi, Baltian maat, Puola, Kaukasuksen valtiot).

3.4.2012 07:44

Toisaalta ja toisaalta. Venäjällä vallankumous ja sekasorto loi otollisen tilanteen Suomelle irtautua. Joku osa Suomen proletariaatista oli myös kuullut ja tullut tuntemaan kommunismin, ja olisi moisen itsenäiseen Suomeenkin halunnut. Haluja oli monenlaisia, ja ennätettiinhän meille valita saksalainen kuningaskin - jonka perillinen nyt kauppaa Suomeen laatuviinejä :)

Silti nimenomaan sisällissodassa oli kyse torppareista, maattomista, työttömistä ja asunnottomista sekä nälkäpalkalla 12x6 tuntia viikossa työstävistä maa-, tehdas- ja sekatyöläisistä. Proletariaatin osaa on nykyisin vaikea ymmärtää, jos ei ole lukenut historiaa eikä aikalaiskertomuksia, huutokaupattujen lasten ja vammaisten osaa, nälkää, sairautta ja kurjuutta. Silloin köyhyys oli tosiaan absoluuttista ja kanssaihmisten kovuus herätti katkeruutta ja vihaa.

Siis katkeruutta ja vihaa.

3.4.2012 21:18

Tuossa esiteltiin punaisen rahvaan tilanne silloisessa Suomessa. Se oli myös punaisen rahvaan motivaatio - myös sisällissodassa.
Mutta mitä tavoitteli punainen päällystö? Mikä oli sen suhde Venäjän eri sosialistipuolueisiin - ja niitten keskinäiseen valtakamppailuun?

3.4.2012 22:16

Asiaihmisen kirjoitus tuo olennaisen esiin. Rahvaalla ei ollut hirveästi vaihtoehtoja. Huhut
kulkivat ja edes tieto paremmasta aikaan sai ylilyöntejä. Siis koko tämän homman.
Punainen päällystö oli aivan samaa porukkaa. Sanoisin, että itsensä joutuneet ylentämään.
Kuten Koskelan Akseli. Kun ei kukaan muu, mulle jättävät pakolaisetkin. Velvollisuudentunto
ennen kaikkea. Tässä samassa porukassa luikerteli monenlaista muutakin. Suutaria, timpuria
ja muuta käsityöläistä.
Akseli ei todellisesti halunnut Venäjälle. Hän vaan suoritti tehtävänsä. Loppuun asti. Loppu
onkin tarinaa joka ei kuulu tähän. Vaan osa ylläolevaa artikkelia.

5.4.2012 04:19

Demokratia on enin, minkä rahvas voi saada.
Mutta eliitillä on mahdollisuuksia enempään - niin punaisella, valkoisella kuin muullakin eliitillä.

Suomen sisällissodan yhtenä tärkeänä syynä oli, että kansa oli äänestänyt väärin (ks. Wikipedia/Eduskuntavaalit 1917 ja Wikipedia/Eduskuntavaalit 1916):
- Äänestysprosentti nousi: 55,5% vuonna 1916 ja 69,2% vuonna 1917.
- Suomen Sosiaalidemokraattisen Puolueen (SDP) eduskuntapaikkojen määrä: 103 vuonna 1916 ja 92 vuonna 1917.
- Suomen Sosiaalidemokraattisen Puolueen osuus äänistä: 47,29% vuonna 1916 ja 44,79% vuonna 1917.

Myös koko Venäjän väestö äänesti väärin, kun se valitsi perustuslakia säätävän kokouksen (ks. Wikipedia/Russian Constituent Assembly) marraskuussa 1917:
Bolshevikit:
- Sosialistivallankumouksellinen puolue: 370 paikkaa ja 17,490,000 ääntä.
- Bolshevikit: 175 paikkaa ja 9,844,000 ääntä.
- Yhteensä: 703 paikkaa ja 41,700,000 ääntä.
Niinpä bolshevikit sosialistivallankumouksellisen puolueen vasemmistosiiven tuella lakkauttivat peruslakia säätävän kokouksen, joka oli ehtinyt olla koolla vain 13 tuntia.

Bolshevikit erottivat hallituksesta sosialistivallankumouksellisen puolueen vasemmistosiiven jäsenet heinäkuussa 1918. (Ks. Wikipedia/Sosialistivallankumouksellinen puolue)

5.4.2012 08:33

Mikä äänestyskäyttäytymistä ohjaa? Väittäisin, että sitä ohjaa odotukset paremmasta. Kellään ei ole tietoa koskaan siitä, tuleeko parempia aikoja. On vain ilmaan viskattuja lupauksia ja niiden virittämä Toivo ;)

Vakavasti kirjoittaen Venäjän aroilla ihmisiä kuoli nälkään, pakkaseen ja joutaviin tauteihin kuin russakoita. Vaikka maaorjuus oli lopetettu 1800-luvun alkuvuosina, eivät orjien jälkeläiset päässeet jaloilleen eivätkä saaneet asuinsijoja alituisten katovuosien seurauksena. Siihen saumaan upposi puolueagitaattorien propaganda kuin veitsi voisulaan.

Jos lehmät lentäis... jos tsaari olisi ollut viisas ja kansansa parasta ajatteleva mies, hän olisi pannut toimeen sellaiset uudistukset ja olojen kohennukset, että vallankumous olisi jäänyt vain muutamien harvojen unelmaksi. Täydellä vatsalla lämpimässä kodissa ei vallankumouksia suunnitella.

Tsaarin viisaus ja kiinnostuksen kohde oli enämpi Fabergén kulta- ja timanttimunissa, loisteliaissa juhlissa ja Falklandin sotaan verrattavien lapsellisten taistojen käymisessä.

5.4.2012 09:14

Tänä päivänä pitäisi tulla kansan nousu ay liikkeiden ylivaltaa vastaan ja sosialitukien ylimaksattamista vastaan.Kyllä kapitalismi on menneiden aikojen ajatus,nyt on sosialisti suomi joka ryöstää koko kansan omaisuuden jakaamalla vielä rahaa muihin sosisalisti pohjaisiin maihin.Minun mielestä kun sosialismi ja demokratia on sama asia mutta lopputulos on että entinen kapitalisti Suomi velkantuu yli äyräiden ja muuttunee ehkä jo kapina Suomeksi kun konkurssi tulee.

5.4.2012 10:19

Kansainvälisissä hyvinvointimittauksissa Suomi - siis suomalaiset - tuli kunniakkaasti maailman toiseksi onnellisimpana maana ja kansakuntana. Tanska vei voiton, mutta Suomen kakkossija ounastelee, että itseään "yrittäjäksi" kutsuva saa puuhastella yksin vallankumoustaan.

Hyvinvoiva, onnellinen kansakunta ei vallankumousta tee.

Kunnon kansalainen auttaa lähimmäistään saavuttamaan optimaalisen onnellisuustasonsa. Me olemme aika hyviä, ja niin vauraita, että voimme hyvin tarjota hopealautasella Wahlroosille viljelytukiaisensa, vehviläisille bonuksensa, eläkevakuutusyhtiöille hynää kiinteistökeinotteluun jne. jne. Ja tieteskin kyöstikakkosille voittomarginaalinsa, jonka voipi sitten käyttää vaikka kepun rahoittamiseen, jos haluaa. Jees!

5.4.2012 10:36

Komppaan Asiaihmistä.

Olen ollut yli 34 vuotta yrittäjä mutta mielestäni on parempi että maksetaan ennemmin liikaa kuin liian vähän sosiaalitukia.
Ilman kunnollisia toimeentulotukia osa kansasta alkaisi pian muistuttaa romanikerjäläisiä. Meillä ei omat kansalaiset joudu istumaan kadunkulmilla kerjäämässä ja siitä kuuluu ansio Suomen kattavalle sosiaaliturvajärjestelmälle.

5.4.2012 17:01

Minun mielestä se on päivän vitsi että Suomalaiset olisi toiseksi onnellisin maa.Suomi on johtava maa itsemurhissa nyt kohta koulumurhissakin,valtavat masennus ongelmat yli 500000 Suomalaista syö psyykelääkkeitä ellikkä keinotekoisia onnellisuus pillereitä,Suomalaisten alkohooli ongelmat niin valtavat että Suomi toimii erikoisehdoilla alkohooli politiikkassa Eu:uun, erikois luvalla,yli miljoona Suomalaista alittaa köyhyysrajan tilastojen mukaan,Suomen aikuiset yksi maailman eniten sairastavia kansalaisia,valtavat ylipaino ongelmat jotka lisää diabetesta verenpainetauteja ja niin edelleen.Siitä huolimatta joku on ehkä onnellinen kun on humalassa tai pilleri korkeuksissa mutta muuten on kyllä kaukaa haettu totuus että olisi mitenkään johtava onnellisuus maa.Päinvastoin sellaista onnettomuutta kun on Suomessa saa kyllä hakea ihan etsimällä ettäs sellainen tutkimus.Rafio taitaa itse saada sosiaalitukia koska yrittäjät ei puhu noin.

5.4.2012 19:55

Käypäs "yrittäjä" pyytämässä soskusta rahat ja hanki paremmat brillit :)

6.4.2012 09:11

Miljoona omaisuuksilla tuskin saa avustuksia.

6.4.2012 09:51

Moniarvoisessa suomalaisessa yhteiskunnassa on hienoa se, että on Rafion kaltaisia yrittäjiä. Itsekin tunnen monta yrittäjää, jotka ovat aktiivisia demareita ja kohtelevat työntekijöitään ihmisinä. Viisaat yrittäjät ymmärtävät, että yrittämisen vapaus kukkii yhteiskuntarauhassa. Arabikevät alkoi siitä, että diktatuurissa korruptoituneet poliisit estivät torikauppiaan yrittämisen ja elannon hankkimisen.

Esimerkiksi valtionpolitiikassa tasaveron ja sosiaalipolitiikassa armeliaisuuden ja hyväntekeväisyyden valinneet Viro ja Latvia tonkivat pohjamutia. Sikäläinen yritteliäisyys näkyy Suomeen suuntautuvana rikollisuutena, mikä taasen kumpuaa siitä, ettei siellä kansalaisilla ole minkäänmoista työttömyys- eikä sosiaaliturvaa. Jottas mm. Suomen valitsevat rikosiskujensa kohteeksi johtuu monilta osin siitä, että ovat sisäistäneet suomalaisten anteliaisuuden. Suomalaisethan kantavat näiden tasaveron ihannemaiden köyhille ja kurjille rahaa, vaatetta ja rakennustavaraa niska väärällänsä. Mikä ettei synny kuvitelma, että täältä pesee, täällä on mitä jakaa paikkaamaan tasaverolla aikaansaadut Viron ja Latvian sosiaaliset ongelmat.

6.4.2012 10:29

Väärinkäsityksen välttämiseksi olen yrittäjä mutta en demari.

Asiaihmisen kanssa olen täsmälleen samaa mieltä. Suomalainen pohjoismainen hyvinvointivaltiojärjestelmä pitäisi ennemmin ulottaa myös niihin maihin joilla sellaista ei ole ennemmin kuin että purkaisimme oman järjestelmämme sellaiseksi joissa sosiaaliset ongelmat pakottaa ihmisiä hakeutumaan ns. "paremman sosiaaliturvan" maihin.

Kumpi on parempi, se että Suomesta joutuu lähtemään ihmisiä kerjäämään sellaisiin maihin, kuten vaikka Ruotsi, joissa olisi meitä parempi sosiaaliturva, jos purkaisimme omamme, vai että heikon sosiaaliturvan maista on painetta muuttaa hyvinvointivaltio Suomeen ?

6.4.2012 12:56

Joku ei ole ajan tasalla Ruotsissa ei todellakaan ole tänä päivänä parempi sosiaaliturva kuin Suomessa.Ruotsalaiset huomasivat jo yli kymmenen vuotta sitten että hyvinvointivaltio ei ole taloudellisesti mahdollista.Ruotsissa ei todellakaan annetta vastiiketonta rahaa ihmisille tai yrityselämälle.Kun on kokenut Ericssonin,Volvon,Saabin alas ajon niin on viisastuttu taloudessa ja reippaasti.Ruotsin talous perustuu valtavaan kilpailuun ei ole edes maaviljelijä tukia ja sillä on saatu huippu talouslukuja jossa silti piilee paljon ongelmia esimerkiksi vanhuushoidon ja terveyspalvelujen ulkoistamisessa lieve ilmiöineen.Rafio kyllä se olisi parempi meille yrittäville Suomalaisille jolle on langenut maksajan osa että Suomalaiset sossu asiakkaat lähtisi muualle mutta kun se ei ole mahdollista kun Suomessa on korkeampi sosiaaliturva kun muualla.Mutta lupaan että tällä menolla missä suurinpiirtein kaikki teollisuus on lähtenyt ja Nokiakin on rapakunnossa niin tulee kyllä sellaiset leikkauslistat sosiaaliturvassa tulee että oksat pois puhumatta kuin Eu takaukset muttuu maksettavaksi.Ei tarvii kerjätä kadulla vaan työnteko parempi vaihtoehto tai oma yrittäminen,Suomessa toistaiseksi hyvät mahdollisuudet työllistyä tavalla tai toisella .Kyse ei ole enään että haluammeko purkaa hyvinvointivaltioita vaan se tapahtuu joka päivä eikä parempaa suuntaa ole näkökenttässä ,tyhjästä kun on vaikeaa nyhjästä.Viro ja Latvia niin nuoria maita kansvälisyydessä ja bisneksessä että aivan mahdotonta sanoa tasaverosta mitään mutta ainakinViron ennuste hyvä koska valtionvelkoja ei juuri ollenkaan.Suomesta lyön vetoa alas ajosta ja suurista säästöohjelmista ja vaan tekevä pärjää koska mitään nousua ei ole taloudessa näkyvissä vuosiin vaan erittäin verkkaista menoa talouspuolella ehkä vähän dramatiikkaakin odotettavissa.

7.4.2012 10:24

Nyt "yrittäjä" yrittää hämätä sotkemalla asioita. Maataloustuki ei todellakaan ole sosiaalitukea, tuskin sitä muutoin herlineille ja wahlrooseille tyrkytettäisiin. Kansallinen maataloustuki on EU:n sääntöjen vastainen ennestään rikkaitten feikki-viljelijöiden tienesti. Ja ken Ruotsin "hallittuja alasajoja" ihailee niin voisi miettiä paperiteollisuuden, Perloksen ja monen muun työvoimavaltaisen alan alasajoa Suomessa.

Suomi on muuten subventoinut hyvin yrittäjyyttä. Rakentaa yrityksille infran ja kouluttaa työntekijät viimosen päälle. Entisaikaan työnantaja koulutti työntekijät omiin tehtäviinsä. Nyt työnantaja saa kuoria hyvinvointivaltion kouluttamista ihmisistä kermat päältä. Löytyy tukea vientiin, keksimiseen ja kehitykseen.

Vaan en pane pahakseni edellä mainittua suuntausta, joskin paheksun sitä, etteivät suuryritykset johtajineen Suomelle kunnioitusta ja arvostusta anna. Viedään hynää verottajan ohi veroparatiiseihin ja tehdään kaikki konnankoukut omien bonusten ja palkkioiden parantamiseksi.

Suo siellä ja vetelä täällä - mutta Suomi on onneksi vielä hyvinvointivaltio ja yhteiskuntarauha kondiksessa.

7.4.2012 10:42

Sosiaaliturvan alentaminen ja hyvinvointivaltiota vajentaminen on kuin omaa oksaansa sahaisi. Sama jos hyvistä oppimistuloksista hyvän maineen saanut koulu alkaisi heikentää omaa tasoaan sen johdosta että kouluun haluaa niin paljon toisten kuntien opiskelijoita tai vähempi lahjaisia oppilaita. Minä rahoitan mielelläni järjestelmää joka pyrkii maksimoimaan hyvää kuin heikentämään palveluita. Vaikka en ole varustettu "miljoona omaisuuksilla" en kadehdi niitä jotka joutuvat turvautumaan sellaiseen yhteiskunnalliseen tukeen jota minun ei tarvitse käyttää.

Ikäväkykkä monilta suuyrityksiltä on kadonnut yhteiskuntavastuu, se jonka he kyllä myöntävät julkisissa tiedotteissa kantavansa ja ikäväkyllä veroparatiisien ilot ovat pysyvästi tarjolla niille voitonmaksimoijille, jotka haluavat kiertää verojenmaksua ja sen johdosta vuorenvarmasti lisääntyvää sääntelyä. Edelleenkin löytyy runsaasti maita ja niiden alueita, joita ei voida saada noudattamaan mitään kansainvälisiä standardeja rehellisten ihmisten ja yhteisen moraalin suojaksi. Kapitalismista poiketen markkinatalouden perimmäinen tavoite ei kuitenkaan ole yksityinen rikastuminen sinänsä, vaan yhteisen hyvän edistyminen oman edun tavoittelun kautta. Kapitalismin tavoitteena ei ole kansojen vaurastuminen vaan yksityinen rikastuminen. Se on markkinataloudelle puolestaan vain keino. Kapitalismin kannalta kaikki reunaehdot, jotka voivat rajoittaa yksityistä rikastumista millä syyllä tahansa ovat vastutettavia ja kierrettäviä. Niinpä kapitalismi voidaankin määritellä täksi ahneuden asenteeksi sinänsä ja sen mukaiseksi toiminnaksi. Minä haluan elää Markkinataloudessa en kapitalismissa !

7.4.2012 11:24

Ennen 90luvun lamaa Suomi oli oikeasti hyvinvointivaltio,mutta sitten tuli lama joka vei korkovähennyksiä asuntolainoista,lapsivähennyksiä alenettiin verotuksessa,toimentulotukia ruvettiin tulkitsemaan monenlla eri tavalla monessa kunnassa jopa toiset menittävät puolet tukimääristä,verotusta kiristettiin tuntuvasti ja niin edelleen.Mutta sitten tuli nousu ja NOKIA joka veti Suomen aivan uusiin svääreihin ja etuja ruvettiin taas jakamaan kansalaisille tosin ei niin hyvin kuin ennen 90luvun lamaa.Mutta mitä tapahtuu taas valtion verotulot ei riitä menojen kattetavaksi vaikka veroja kerätty 3miljaardia enemmän kuin 2008 ellikkä 2011 veronkeräys oli 82,2miljaardia euroa kunnallisverot mukaan laskettuna.Mitää tapahtuu säästölistat on otettu esiin ja veroja korotetaan ja takausmaksut on jo ovella ja vienti ei vedää eikä ole mahtavaa Nokia ja lopputkin pääomat ja teollisuus valuu jatkuvasti ulkomaille ja nousua ei näy missään.Suomi ei ole hyvinvointivaltio viiden vuoden sisällä ellei muutoksia tule ja valtavia sellaisia.Lamaan päin ollaan menossa ja Eurokriisi kaikkea muuta kun ratkaistu.Ideologialla ei nyt pärjätä vaan tarvitaan huippuluokkan tekoja ja siihen ei meistä taida enään olla kun kaikki ajattelevat että paha tilanne mutta toivottavasti joku muu hoitaa tilanteen kuntoon ja sitähän ne muut ei tee.

17.4.2012 22:43

Olemmeko oppineet mitään sisällissodastamme; ihmisen eläimellisyyden esiin noususta väestön epätasa-arvon seurauksena

Sisällissotamme vuonna 1918 on vieläkin meissä vaikuttava trauma, joka saa aikaan tunnekuohuja.
Nykyään kiinnitetään huomiota terapiaan ihmisten kohdalla, jotka ovat kokeneet väkivaltaa tai ovat olleet mukana luonnonkatastrofissa tai onnettomuudessa.
Sisällissotamme oli silloisille aikalaisille traumatisoiva koko kansakuntaa koskettava murhenäytelmä. Mitään totuuskomiteoita ei perustettu sodan jälkeen, joiden avulla olisi pyritty purkamaan kahden kansanryhmän vihaa toisiaan kohtaan.
Voittaja osapuoli piti huolen siitä, että hävinnyt osapuoli mustamaalattiin yksinomaan syyllisiksi tähän traagiseen murhenäytelmään. Varsinkin 20- ja 30-luvuilla tätä valkoisen osapuolen propagandaa levitettiin kansan keskuudessa. Punaisen osapuolen kannanotot tapahtumiin eivät juurikaan päässeet esille. Vasta viisikymmenluvulta lähtien myöskin punaisen osapuolen näkemykset ovat päässeet jonkin verran esille, mm. kirjailijoiden teksteissä.
Keskusteluista saa vieläkin sen käsityksen, että monet ovat sukkeroituneet siihen käsitykseen, jota hävinneestä osapuolesta levitettiin sisällissodan jälkeen. Valkoisen osapuolen väkivaltaiset kostotoimet punaisia kohtaan sodan jälkiselvittelyssä jäivät sodan jälkeen pimentoon.
Nykyisten tutkimusten valossa näitä käsityksiä on alettu kyseenalaistamaan.
Kun näitä tutkimuksia on lukenut, alkaa selvitä, että punaiset eivät olleet juurikaan vallankumouksellisia aatteellisessa mielessä. Vallankumouksellisiksi heitä voi nimittää siinä mielessä, että he sorrettuna kansanosana ryhtyivät kapinaan sortajiensa, valtaeliitin sortotoimenpiteitä vastaan ja ryhtyivät taistelemaan demokraattisten oikeuksien puolesta. Sodan syttymisen syyt eivät olleet vain punaisten syytä. Valtataeliitin välinpitämättömyys kurjassa asemassa olevan kansanosan sosiaalisen aseman parantamiseksi, suorastaan parannuskeinojen estäminen oli suuresti syynä taisteluiden alkamiselle. Valkoisen osapuolen propaganda sodan jälkeen syyllisti vain punaisen osapuolen ja julisti valkoiset Suomen pelastajiksi vallankumouksen kourista.
Punaiset oli helppo leimata ateisteiksi. Tämä argumentti upposi hyvin kansaan. Kuitenkin työläisten ja torpparien keskuudessa oli enemmän hartaita kristittyjä kuin valtaeliitin keskuudessa.
Punaisia syytettiin pöyristyttävistä väkivallanteoista. Monista selvityksistä on kuitenkin selvinnyt, että karkeata väkivaltaa punaisten keskuudessa oli vain pienessä määrin yksittäisten henkilöiden taholta. Punaiset jopa itse rankaisivat väkivallantekijöitä keskuudessaan.
Valkoisen osapuolen kosto punaisia kohtaan sodan jälkiselvittelyissä oli joukkomuotoista teurastusta ja punaisten murhaamista. Punaisten väkivalta ei pääse lähellekään tätä valkoisten kostoa.
Punaisia surmattiin osittain, jopa suuressa määrin ilman minkäänlaisia oikeudenkäyntejä sodan kiihkeissä jälkitunnelmissa. Vankileireillä punaisia kuoli varsin runsaasti tauteihin ja nälkään.
Punaiset eivät saaneet järjestää mitään muistotilaisuuksia surmatuille omaisilleen. He eivät useinkaan tienneet minne heidän omaisensa oli haudattu. Joukkohaudoilta poistettiin sinne ilmestyneet kukat ja ristit.
Vasta 50-luvulla tällaiset muistotilaisuudet sallittiin punaisille. Tällöin alettiin myöskin pystyttää muistomerkkejä punaisille hautausmaille. Ei kuitenkaan kirkkojen eteen kuten valkoisten muistomerkit sijaitsevat. Vieläkin vasemmistopiireissä suhtaudutaan kansankirkkoomme valtaeliitin linnakkeena.

Traumatisoivista tapahtumista voi ajan myötä vapautua kohtaamalla ne ja käsittelemällä niitä terapeuttien avulla.
Kansalaissotamme on jäänyt vuosisadan taakse. Nykyään ei enää elä sodassa mukana olleita. Meidän ei tarvitse käsitellä omia kokemuksiamme.
Vielä meidänkin sukupolvessamme suhtaudutaan sisällissotaamme kovin tunneperäisesti asennoituen joku valkoisten tai punaisten puolelle.
Tämän sisällissotamme tapahtumia ei ole juurikaan ollenkaan käsitelty sovinnonteon kannalta. Mieluumminkin keskinäistä vihanpitoa ylläpitäen ja omaa totuutta esiin tuoden. Vasta viime aikoina sodan tapahtumia on alettu tuoda esiin totuuteen pyrkien, ei vääristäen jommankumman osapuolen näkemysten mukaan.
Totuuden esiin tuominen on ensimmäinen ehto sovulle. Näiden vaikeasti kohdattavien asioiden käsittely ja työstäminen on toinen ehto sovulle. Vielä vuosisadan jälkeenkin vaaditaan pitkää prosessia sovun löytämiseksi tässä kansakuntamme traumassa. Kokoontuminen yhteiseen tilaisuuteen sovinnon merkeissä on liian kevyt tapa suhtautua tähän vuosikymmenet kestäneeseen vihanpitoon. Jos halutaan jättää sisällissotamme pois mielessämme kummittelemasta, siihen vaaditaan ehkä pitkääkin työtä sovinnon hyväksi.
Toinen vaihtoehto on se, että annetaan sodan jäädä historiaan, eikä sitä enää käsitellä. Tässä tapauksessa sisällissotamme kummittelee mielessämme vielä pitkään. Ehkä vuosisadan tai vielä pidemmän ajan.
Silloin, kun sisällissodastamme puhutaan ja kirjoitetaan neutraalisti historiaamme kuuluvana ajanjaksona asettumatta kummankaan osapuolen kannattajiksi, voidaan puhua sovusta kansalaisten keskuudessa tämän itsenäisyytemme alkuun liittyvän murhenäytelmän suhteen.
Vihan tunteet voidaan voittaa veljeyden asennetta vahvistamalla keskuudessamme. Ilman henkistä kasvuamme tässä ei juurikaan edistytä.
Tämä onkin jo koko elämämme kestävä kasvuprosessi.

20.4.2012 02:29

"Kun näitä tutkimuksia on lukenut, alkaa selvitä, että punaiset eivät olleet juurikaan vallankumouksellisia aatteellisessa mielessä. Vallankumouksellisiksi heitä voi nimittää siinä mielessä, että he sorrettuna kansanosana ryhtyivät kapinaan sortajiensa, valtaeliitin sortotoimenpiteitä vastaan ja ryhtyivät taistelemaan demokraattisten oikeuksien puolesta. "
Paradoksi on siinä, että punainen rahvas ryhtyi taisteluun demokraattisten oikeuksien puolesta siinä vaiheessä, kun he jo olivat ne vihdoin ja viimein saaneet.

Kerrataanpa historiaa:
* 1906 Suomen rahvas sai äänioikeuden ja oikeuden asettua ehdokkaaksi edustavaaleissa. - Mutta Venäjän keisarilla oli edelleen vahva valta Suomessa.
- Ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin 15.–16. maaliskuuta 1907.
- Eduskunta hyväksyi 1908 lain, jossa myös rahvas olisi saanut tasa-arvoisesti äänestää ja olla ehdokkaana kuntatasolla. Mutta amiraalisenaati viivytteli lain esittelyä keisarin vahvistettavaksi vuoteen 1914 saakka. Ja keisari ei vahvistanut lakia.
- Eduskunta hyväksyi heinäkuussa 1917 lain, jossa myös rahvas olisi saanut tasa-arvoisesti äänestää ja olla ehdokkaana kuntatasolla. - Venäjän väliaikainen hallitus ei vahvistanut tätäkään lakia, vaan hajoitti eduskunnan valtalain vuoksi.
* Julistauduttuaan 15. marraskuuta korkeimman vallan haltijaksi Suomessa uusi eduskunta vahvisti välittömästi heinäkuun 1917 lain kuntavaaleista.
* Suomi julistautui itsenäiseksi 1917.12.06 ja Neuvosto - Venäjä tunnusti Suomen itsenäisyyden 1918.01.04. - Enää eduskunnan valtaa ei rajoittanut Venäjän eliitti.

Suomen rahvas oli siis saanut itsellensä demokratian. - Mutta pian tämän jälkeen punainen rahvas nousi kapinaan demokraattista hallintoa vastaan eli itse asiassa rahvaan valtaa vastaan.
Onkin mielenkiintoinen kysymys, miten punainen eliitti (erityisesti punakaarti) sai punaisen rahvaan mukaan kapinaan.
Mitä punainen eliitti tavoitteli kapinalla? Oliko esikuvana ammattivallankumouksellisten vallankaappaus marraskuun 7:ntenä? Silloin bolshevikit syrjäyttivät Kerenskin, menshevikit ja sosialistivallankumoukselliset, jotka kaikki olivat vasemmistolaisia ja enemmän tai vähemmän sosialisteja.

Bolshevikit hajoittivat perustuslakia säätävän kansalliskokouksen tammikuun 19. päivänä 1918, kun se oli toiminut vain 13 tuntia. (Ks. Wikipedia/Russian Constituent Assembly)
Siinä sosialistivallankumouksellisilla oli 370 edustajaa ja bolshevikeilla oli 175 edustajaa. Yhteensä edustajia oli 703.

Suomessa sosiaalidemokraattien maltillinen enemmistö kannatti demokratiaa ja vastusti kapinaa eduskunnan valtaa vastaan. Mutta se joutui antamaan periksi punakaartille, joka halusi valtaa. (Ks. Wikipedia/Suomen sisällissota)
Tilannetta kärjisti suojeluskuntien ja punakaartin kilpavarustelu.
Kahakat punakaartien ja suojeluskuntien välillä alkoivat Karjalassa 17. - 20. tammikuuta.
Tilanne kärjistyi lopullisesti, kun suojeluskunnat julistettiin senaatin armeijaksi tammikuun 25. päivänä.
Kyse ei ollut niinkään punaisten ja valkoisten välien kiristymistä, vaan suojeluskuntien ja punakaartien välien kiristymisestä.
Bolshevikit halusivat, että punakaartit hallitsisivat Suomea. Mutta he eivät juurikaan kyenneet tukemaan (poikkeuksena aseapu) punaisia, koska heidän valtansa Venäjällä oli heikko tuohon aikaan.

17.4.2012 23:12

Voisit Samurai hieman tiivistää. Sanomasi ei siitä juuri huononisi.

18.4.2012 09:21

Samurai on kirjoittanut sydänverellään. Tosi on kuitenkin, että esim. Etelä-Afrikassa totuuskomissiolla oli arvonsa kansan eheytymisessä. Sisällissodasta ja sitä seuranneesta 1930-luvun äärioikeiston pullistelusta vaikeneminen loi otollisen maaperän kommunistien aikaansaamille "vaaran vuosille" sotien jälkeen.

Jos traumat pyritään pyyhkimään maton alle, ei anteeksi pyytämsielle eikä antamiselle löydy sijaa, vaan katkeruus ja kosto jäävät kytemään aina ja ikuisesti.

Sydän syrjällään voi seurata vaikka Espanjan tapahtumia. Diktaattori Francon regiimin aikaansaannoksia ei siellä ole vieläkään avattu. Nyt kun siellä on yhteiskuntarauha uhattuna talousasioiden ja nuorten työttömyyden takia, saavat levottomat sytykettä joukkohaudoista.

18.4.2012 09:36

Sisällis sodassa oli lähinnä kysymys torppan saamiseksi itselleen koska Suomi oli maanviljelysmaa siihen aikaan.No torppat saatiin mutta loppupeleissä pikkutilat ajautui ahdinkoon ja suurtilaliset jäi ja Suomi teollistui.Työväen olojen parantuminen tuli vasta 70 luvulla teollisuuden kanssa ja siitä alkoi duunarin hyvinvointi jota voidaan taas kysenalaistaa kun teollisuus on lähtemässä tai lähtenyt.Perusduunari ei hyötynyt sisällis sodasta yhtään sen aika tuli yli 50vuotta myöhemmin.

19.4.2012 11:04

Alla on osoite, jossa on Svinhufvudin lukema itsenäisyysjulistus marraskuussa 1917.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/suomen_itsenaisyysjulistus_26094.html#media=26096

Yhteiskunnalliset ja sosiaaliset ristiriitaisuudet puhkesivat seuraavana vuonna sisällissodaksi.
Jos vallassa olevat yhteiskuntaryhmät eivät olisi pitäneet etuoikeuksistaan kovapintaisesti kiinni, tuskin olisi puhjennut aseellista selkkausta.
Koskapa missään maassa minään aikakautena valtaeliitti on vapaaehtoisesti luopunut vallastaan ja etuoikeuksistaan koko kansan hyväksi.
Tämä on ihmismielen raadollinen puoli.
Tästä on NU:n nettikeskustelusta puhuttu. (http://www.nokianuutiset.fi/Uutiset/1194734186175/artikkeli/siuron+kirkkoa+ei+saatu+punaisten+uhrien... ). Hyvä, että keskustellaan!
Koskaan Suomessa ei ole tosissaan pyritty sovintoon valkoisten tai punaisten taakse ryhmittyvien kansanosien kesken.
Nykyään puhutaan sovintotilaisuuksista. Saattavathan tällaiset tilaisuudet edistää sovinnollisuutta. Kuitenkin täytyy todeta, että sovinnon saavuttaminen on pitkä prosessi.
Totuus vuoden 1918 tapahtumista on tuotava puolueettomasti esiin, jotta vuosikymmenten jähmettyneistä asenteista päästäisiin eroon.
Vaikeat asiat on kohdattava ja niistä on kyettävä keskustelemaan. Tämä on pitkäaikainen sovintoprosessi.
Jos asiat jätetään maton alle, eikä totuutta kohdata, mitään sovintoa yhteiskuntaryhmien välille ei synny.
Epäilen, että kansankirkkomme ei rehellisesti toimi tässä sovintoprosessissa, koska kirkollamme on paljon asioita piilossa vuoden 1918 tapahtumien suhteen. Papithan ovat esittäneet, että heillä ei ole mitään anteeksi pyydettävää.
Kuitenkin täytyy todeta, että vapaa keskustelu sisällissodastamme on pieni askel sovinnon suuntaan.

5.6.2013 18:24

Ei ole,vaan nämä ja vastaavanlaiset ilmoitukset ovat noita sekopäiden hommia.
Näitä oli enemmänkin,mutta on poistettu ja jotakin on varmaankin vielä jäänyt roikkumaan.
Eipä se aina noi poistotkaan auta,jonkun poistaa,niin uutta p****aa tulee tilalle.

Osallistu keskusteluun

Keskustelut on toistaiseksi suljettu