Ikoninmaalauksen lumoissa

Ikonia on tehty jo muutama kuukausi ja loppusuora häämöttää.

"They say, this is the magic touch". Sanoo Ivanka Kortzanova kädessään pieni sivellin. Sivellin alkaa maalata kuvan kasvoja vaaleammaksi. Kortzanovan käsi on vakaa, kun hän lisää vaaleaa väriä ikoniin. Paikalla on kolme opiskelijaa ja Kortzanova itse. Viime kerralla osa kurssilaisista sai jo ikoninsa valmiiksi, joten he eivät ole tänään paikalla. Pöydät ovat täynnä eri kokoisia siveltimiä, värituubeja ja pipettejä. Jokaisella kurssilaisella on edessään oma ikoni, joka alkaa jo näyttää valmiilta. Ikonia on tehty jo muutama kuukausi ja loppusuora häämöttää.         

"Tähän jää koukkuun", sanoo Tatjana Tsempoi. Tsempoi esittelee jo valmista ikoniaan, joka makaa sivupöydällä kuvapuoli pöytää vasten. Hänen mukaan parasta on se, että kurssilla saa vapaat kädet kokeilla, eikä pelkoa epäonnistumisesta ole. "Kyllä hän sitten korjaa", sanoo Tsempoi viitaten Kortzanovaan. Kortzanova on vetänyt ikoninmaalauskursseja kolme vuotta ja työskennellyt 16 vuotta ikoneiden parissa. Hän on opiskellut ikonografiaa ja restaurointia, mutta ehtinyt välissä hankkia myös kaupallisen koulutuksen. Kortzanovalla on siis kokemusta. "Kaikki eivät tunne ikoninmaalausta omakseen, mutta toiset jatkavat ehkä jopa kymmenen vuotta", hän sanoo. Kuten Tsempoikin mainitsi, ikoninmaalaukseen voi jäädä koukkuun.         

Ikoni saa alkunsa tummasta taustasta, johon piirretään ensiksi ikonin ääriviivat. Sitten lisätään väriä. Väriä ikoniin tulee useita kerroksia, näin siitä saadaan moniulotteinen. Kerrokset ikään kuin elävät ikonissa. Ja totta tämä onkin. Jotain tarunhohtoista ikoneiden värikylläisyydessä on. Ne näyttävät elävän. Ikoninmaalaustekniikan hallinnan oppiminen vie vuosia. Suomalaisille ikoninmaalauksesta innostuneille voi tuoda lisähaasteen tekniikasta kirjoitettu kirjallisuus. Kirjallisuutta ikoninmaalauksesta on runsaasti, mutta se on usein venäjänkielistä. "Se ei hyödytä meitä venäjää taitamattomia”, toteaa Nitta Gillberg.

 

Ikoni on omanlaisensa taideteos

Kortzanova sanoo, että ikonin kasvojen on puhuttava. Tärkeintä ovat ikonin kasvot ja ilme. Lisäksi jokainen kuva on erilainen.  Hän naurahtaa, että aloittelevat ikoninmaalarit usein piirtävät ikonille sormet, jotka muistuttavat nakkeja. Mutta tekemällä oppii. Hän toteaa myös, että kasvojen ja koko ikonin on myös oltava harmoniassa niin, että siinä yhdistyy taide ja hengellisyys.

Ikonit eivät ole perinteisiä kuvia, vaan ortodoksisen kristillisyyden piirissä käytettäviä uskonnollisia esineitä. Ikonin hengellinen ulottuvuus on siis aina myös läsnä. Kortzanova sanookin, että hän haluaa kunnioittaa toisen ihmisen uskonnollista vakaumusta. Luterilainen tekee hänen kurssillaan kaunista taidetta ja näkökulma ikoninmaalauksessa on silloin tekninen. Ensiviikolla ikonit siunataan kirkossa, jonka jälkeen niiden uskotaan voivan voimaannuttaa.

 

Ikoninmaalausta ja ystävien kanssa jutustelua

Huoneessa vaihtelee vuorotellen hersyvä nauru, joka sekoittuu tarkkaan ja keskittyneeseen työhön. Kortzanova kiertelee huoneessa ja menee vuorotellen kurssilaisten luokse auttamaan heitä ikoninmaalauksen haasteellisissa kohdissa. Ilmari Paavolan ikonia hallitsee punainen väri. Pienellä siveltimellä on tehtävä tarkkaa jälkeä. Kortzanova auttaa Paavolaa maalaamaan pieniä yksityiskohtia ikoniinsa. Käden on edelleen oltava vakaa, kun pienet yksityiskohdat alkavat saada muotoaan. Tämä ei kuitenkaan ole edes vaikea kohta. Kasvot ovat Kortzanovan mukaan kaikista vaikeimmat.

Ikonikurssilaiset jatkavat viimeisten silausten tekemistä ikoneihin. Paikkana oleva Helsingin NNKY:n toimitila vanhassa töölöläisessä talossa on mitä parhain ikoneiden maalaamiseen. Tunnelmaan pääsee jo vanhan talon rappukäytävässä, jota koristavat seinämaalaukset ja kierteiset portaat.

Ikonikurssi järjestetään taas ensi syksynä ja näin muillekin tarjoutuu mahdollisuus kurkata ikivanhaan ja omanlaiseensa taiteen tekemisen tapaan. Ennakkoilmoittautuminen kurssille on alkanut. Tiedustelut ja ilmoittautumiset www.hnnky.fi tai p. 044 5944 528.

Helsingin NNKY:n toimitilassa jatkuu kevään ajan kaikille avoin ja maksuton ompelutupa torstaisin kello 17–20. Mennyttä aikaa etsimässä – sarja jatkuu vielä  keskiviikkona 25.4. kello 18–19.30 aiheena paperinuket – tyttöjen leikkikaluista keräilykohteiksi. Ajantasaista tietoa yhdistyksen toiminnasta saa HNNKY:n kotisivuilta www.hnnky.fi.

Katri Jussila

 

 

Helsingin NNKY

Helsingin NNKY on ekumeeninen kristillinen yhdistys, joka tekee vapaaehtoistyötä lasten, tyttöjen ja naisten parissa. Helsingin NNKY on perustettu 1896 ja se on NNKY-liiton vanhin paikallisyhdistys.

Yhdistyksen tavoitteena on tarjota eri-ikäisille naisille ja tytöille mahdollisuuksia kokoontua keskustelemaan oman elämänsä ja maailman kysymyksistä. Ryhmissä rakennetaan ystävyyssuhteita, ja parhaimmillaan näistä muodostuu vertaistukea antavia pienyhteisöjä. Ryhmiä löytyy kaikenikäisille naisille ja tytöille. Tällä hetkellä toiminta on painottunut Helmi- tyttö- ja nuorisotyön kehittämiseen.

Lue lisää kotisivuiltamme!