Piilota X Palauta

Kävely kesäisessä Marjaniemessä

Kommentoi

Pientaloalue meren äärellä Itäisessä Helsingissä on mielestäni oiva vaihtoehto kesäiselle kävelyretkelle.

Tie vanhalle Porvoontielle kulkee Itäväylältä Perimellontietä pitkin ohi Marjaniemeen vievän risteyksen. Itäkeskuksen ja Marjaniemen välissä olevan metsän kupeessa olevassa tienviitassa lukee Marjaniemi-Marrud.

Oikeastaan nimen Marjaniemi sanan lähtökohtana on vanhoisssa kartoissa esiintyvä Marängen. Ääntämisen perusteella tuosta ruotsinkielisestä sanasta on johdettu Marja. Mar tarkoittaa kuitenkin märkää niittyä, vesijättömaata.

Marjaniemi syntyi Puotilan kartanon maille.  Erillisenä asuinalueena se perustettiin 1920-luvulla. Siellä vallitsi pitkään maaseudunomainen rauha.  Marjaniemi toimi huvilayhdyskuntana Helsinkiin kuulumattomana aina vuoteen 1946 asti jolloin se suuressa alueliitoksessa liitettiin Helsingin kaupunkiin.

Yhdyskunnan alkutaipaleella yhteydet kaupunkiin olivat todella vaatimattomat. Tätä nykyä tuntuu vaikealta uskoa, että aikoinaan kuljettiin kaupunkiin Kulosaaren ja Roihuvuoren läpi vanhoja ja kehnokuntoisia linnoitusteitä pitkin. 1980-luvun alkuun ennen metron tuloa, ainoastaan bussilla pääsi keskustaan. Ensimmäinen bussi Marjaniemestä kaupunkiin kulki tiettävästi 1927 Herttoniemen ja Viikin kautta. Bussilla päästin kuitenkin vain Arabian tehtaalle, josta eteenpäin kuljettiin raitiovaunulla. Marjaniemi oli siis maaseutua 1940-luvun jälkipuoliskolle asti.

Olen kuullut isoäidiltäni juttuja hänen lapsuutensa kesistä 1930-luvun Marjaniemessä. Isoäiti asui vanhempineen Mechelinkadulla Töölössä, mutta Marjaniemessä, Marjaniemenrannassa oli kesäkoti. Naapurissa oli ikätovereita tataarityttöjä. Myös heidän kotinsa sijaitsi kaupungissa. Näin oli lähes kaikkien asukkaitten laita. Monella tapaa tuo tavalla maaseudunomainen rauha vallitsee alueella nykyäänkin, joskin sen asema asuinalueena on ollut jo aikapäiviä sitten vakiintunut.

Vuonna 1946 Marjaniemi liitettiin suuressa alueliitoksessa Helsinkiin. Marjaniemessä ei ole kerrostaloja. Talot ovat kaksikerroksisia.Liikennettä on harvakseltaan. Asukkaita on tätä nykyä noin 2000. Marjaniemessä ei ole enää lähikauppaa (vielä noin 17 vuotta sitten oli). Siellä ei ole myöskään kioskia, uimarannan kioskia lukuunottamatta, joka kuitenkin toimii vain kesäisin.

Marjaniemestä on kuitenkin lyhyt matka esimerkiksi Itäkeskuksen tai vartiokylän puolella oleviin liikkeisiin. Marjaniemessä vallitsee tietynlainen maaseudun rauha, mutta siltikään se ei ole psykologisesti eikä maantieteellisesti niin kaukana stadista. Julkisilla Marjaniemeen pääsee bussilla tai metrolla ja kävelemällä.

Suosittelen retkeä Marjaniemeen ihan vain siellä vallitsevan tunnelman ja miljöön takia. Kävelylenkillä voi nauttia sekä rauhallisesta luonnonläheisestä miljööstä, jossa liikenne ei rasita harvakseltaan ohikulkevia henkilöautoja lukuunottamatta, sekä ihailla erilaista pientaloarkkitehtuuria eri vuosikymmeniltä ja havaita meren pilkahtavan esiin milloin mistäkin. Itäkeskuksen ja Puotilan suunnalta Vuosaaren suuntaan mennessä kääntyy tie oikealle. Sininen viitta jossa lukee Marjaniemi-Marrud näyttää mistä Marjaniemi alkaa. Hieman eteenpäin Vuosaaren suuntaan mennessä on Venekerhon sijainti.

Venekerho on perustettu 1954 Vartiokylänlahdelle. Vartiokylänlahdelta kun kävelee jonkin matkaa ja kääntyy vasemmalle ensimmäisestä risteyksestä Kunnallisneuvoksen tietä alas kääntyen oikealle ja kulkee pitkin Marjaniemenrantaa tähtäimenä kiertää koko alue. Ohi oikealle jää puisto nimeltään Toivo Särkän Puisto. Elokuva-ohjaaja Toivo Särkän asuessa kuvattiin Marjaniemessä useampia Suomi-filmejä. Särkän koti taas sijaitsi Marjaniemenrannan ja niittyrannantien kulmassa.Tämä S F-teollisuuden pääjohtaja 1935-1965 ja voimahahmo Marjaniemessä 50 vuoden ajan.

Isompi puisto, Oskarinpuisto nimeltään sijaitsee Marjaniemen toisella puolella melko lähellä Marjaniemen rantaa. Nimi juontuu Oskari Lyypeckistä, joka oli huvilayhdyskunnan ensimmäinen puheenjohtaja, toimitusjohtaja sekä osake-enemmistön haltija. Vuodesta 1976 on vietetty Marjaniemi-päivää Oskarinpuistossa. Oskarinpuistossa sijaitsee lastan leikkipuisto, tenniskenttä ja palvelutalo.

Kaikkein isoin puisto, Ystävyydenpuisto jaa tavallaan Marjaniemen ja Itäkeskuksen välimaastoon. Kun kulkee Marjaniemen rantaa pitkin, tulee kulkeneeksi Marjaniemen melojien majan lähistöltä. Melontaan Marjaniemi tarjoaa hyvät puitteet niin ikään. Vuonna 1935 perustettu seura tarjoaa puitteet kunto-, virkistys, ja retkimelonnalle.

Kaukana ei ole mattolaituri, joka on oivallinen paikka mattojen pesulle. Paikan päältä löytyy mankelikin. Noin puoli kilometriä on vielä käveltävä, jotta päästee uimarantaan. Myös uimaranta on käymisen ja kokemisen arvoinen. Satoja metrejä rantaa ja auringonottoon tarjoutuu mahdollisuus myös kallioilla.

Jos jatkaa Punapaadentietä pitkin Strömsintielle, on Marjaniemi pääpiirteittäin kierretty tai jos ollaan ihan tarkkoja tulisi kulkea Isonantintietä, esim Ystävyydenpuiston läpi joko metsän tai puiston poikki takaisin ja Kunnallisneuvoksentielle siihen pisteeseen mistä Marjaniemeen tultiin.

Marjaniemi on vuosien ajan askarruttanut mielikuviani. Alueelta ei tiettävästi ole mitään muinaismuistoja, mutta mistä sitä tietää ketä sielläkin on ajan saatossa kulkenut. Ehkä varhaisemmalla ajalla alueella on jo keskiajalla tepastellut Eestistä matkanneita munkkeja tai muita matkamiehiä. Käviköhän Puotilan Kartanossa syntynyt koskaan kävelyllä näillä main, tai ylipäätään kartanon asukkeja. Kuuluivathan maat Puotilan kartanolle keski-ajalta lähtien.

Osoitteita:

Marjaniemen melojat: Marjaniemenranta 1

Marjaniemen mattolaituri: (Rannassa, tavallaan Palopirtintien päässä)

Marjaniemen uimaranta, Kivalontie 2

 

Meri-Sofia Lakopoulos