Esim. 25.10.2014
Esim. 25.10.2014
23.5.2012 (Koko päivä) - 4.6.2012 (Koko päivä)
Näyttelyt

"Minä olen heikko ihminen" -näyttely

Kalleria Galleria

Kaarlenkatu 10 Helsinki 00530 Helsinki

Yhteiskunnassa jossa ihmisellä olisi oikeus olla nöyrä ja heikko, tapahtuisi vähemmän tragedioita.

"Olen väsynyt esittämään vahvaa, ylisosiaalista ja kaikkea sitä mitä uramaailma ja yhteiskunta minulta vaativat. Olen väsynyt kätkemään heikkouksiani. Työpaikoilla vaaditaan yksinkertaisimpiinkin töihin superihmistä joka hallitsee sosiaaliset suhteet, muistaa ylisuorittaa ja laittaa työnsä ensimmäiseksi perheen ja läheisten kustannuksella. Taiteilijalta vaaditaan tutkijan asemaa, oman työnsä analysointia, myyntimiehen otteita, 24 h työhuoneella puurtamista ja verkostojen luomista. Mikään tässä maailmassa ei tunnu riittävän. Joko ulkonäkö ei riitä, koulutus ei riitä, rahat eivät riitä tai persoona ei riitä. Olen väsynyt jatkuvaan riittämättömyyteen ja haluan sanoutua siitä irti.

Suomi on "hyvinvointi yhteiskunta" jossa huhtikuun 2011 jälkeen perhesurmia on sattunut ainakin kuusi ja yli 400 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä. Olisiko aika kysyä, ”Mitä jos yksilö reagoikin sairaaseen ympäristöönsä?”. Perhesurmat ja koulusurmat kertovat aikamme egoistisesta, ylivaativasta kulttuurista. Murhien suorittajat eivät ehkä olekaan “itsetunto ongelmista kärsiviä reppanoita” niin kuin usein oletetaan mediassa vaan yksilöllisyyttä ja yksilöä rakastavan kulttuurin äärimmäiseksi kehittyneitä huipputuotteita joiden minäkäsitys ja ego ovat äärimmäisen korkeita ja sympatian tunteminen, muiden tunteisiin eläytyminen mahdotonta. Kaupunkiympäristössä olemme jatkuvien vaatimushyökkäyksien kohteena. Paineen alla eläminen sekoitettuna individualismiin voi johtaa äärimmäisissä tapauksissa turhautumiseen ja väkivaltaiseen puolustautumiseen vaatimuksia vastaan joita on mahdoton realistisesti täyttää. individualismi johon kulttuurimme tähtää, niin koulumaailmassa kuin arvomaailmassakin on loppujen lopuksi tuhoava voima jos yksilöllisyyden annetaan tuhota loputkin yhteisöllisyyden rippeet.

Taiteilijana minussa tiivistyy sukupolveni sisään opetettu narsismi ja Idols -sukupolven ristiriidat. Miksi voimme pahoin vaikka pakolliset tarpeemme ovat tyydytetty ja katto päämme päällä turvattu? Mitä jos ihminen tarvitseekin materian sijasta läsnäoloa? Suomessa joka päivä viisi alle 30-vuotiasta henkilöä siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyiden takia, se tarkoittaa noin 1 800:aa nuorta tai nuorta aikuista vuosittain. Aikamme on yksinäisyyttä täynnä vaikka kommunikointi kanavat ovat laajemmat kuin koskaan.

Maalaukseni ja videoni edustavat minulle kaaosta, materialismia, reality-tv:tä, vihaa, eksyksissä olemista, väkivaltaa ja informaatiotulvaa. Näyttelyn installaatio on vuosia läpikäymäni etsintä, johtopäätös ja uuden alku. Olen etsinyt eri tapoja lähestyä ihmisyyden pimeitä puolia ymmärryksen halun kautta, yrittäen siirtää oman minuuteni pois, laittamalla oman minuuteni peliin, tuhoamalla oman minuuteni, tuhoamalla häpeän, uppoamalla häpeään, arvostelemalla ja jättämällä arvostelun taka-alalle. Näyttelyn keskeisin ja tärkein teos on masennuskautenani paniikkikohtauksen aikana tärisevin käsin piirretty naivistinen ihmishahmo. Olen palannut juurilleni, heikkouden ja pelkäävän ihmisen äärelle. Tarvitsen ihmisyyttä ja rehellisyyttä. Olen myöntänyt olevani kykenemätön täyttämään tämän maailman vaatimuksia. Haluan elää elämääni ihmisenä, en koneena”.

"Minä olen heikko ihminen" -näyttely Kalleria Galleriassa 23.5 2011 on Riina Hännisen opinnäyteosuus Aalto-yliopiston Taiteen ja suunnittelun korkeakoulun kuvataiteen maisteri ohjelmaan.

In a society where people would have a right to be humble and weak, less tragedies would appear.

"I'm tired to pretend that I am strong, over social and all the things society requires from me. I'm tired of hiding my weakness. In the workplaces , even for the simplest of work, they require a superhuman who handles social relations, remembers to over achieve and put their job ahead of family. Artist is required to pose as a researcher, analyze their own work, have salesman skills, work 24-hour in the studio and create networks. Nothing in this world seems to be enough. Either the appearance is not enough, education is not enough, the money is not enough or your persona is not enough. I'm tired of the continuous feeling of failure and I want to distance myself from it.

Finland is a "welfare society" where after the April 2011 has occurred at least six family killings and more than 400 000 Finns eat antidepressants. Maybe it is time to ask, "What if the individual reacts to sick environment?". Family murders and school shootings reflect our times egoistical, over demanding culture. People who commit these murders may not be the "self-esteem problems having losers" as is often assumed in media, but the extremely advanced products of a culture that admires individuality. In a city environment, we are under attack of continuing requirements. Living under continuing pressure mixed with individualism can lead in extreme cases to violent self -defense against unrealistic requirements. Individualism that our culture is heading on, in school world as in its values, after all, is a destructive force if it is led to destroy the remaining remnants of the community.

My works and me reflect narcissism and inner conflicts of Idols- generation. Why are we so unsatisfied although our mandatory needs are satisfied and roof over our heads is secured? What if a person needs presence instead of matter? In Finland, five persons under the age of 30 are transferred to disability pension every day because of mental reasons. That means about 1 800 young people or young adults each year. Our times are full of loneliness, even if the communication channels are wider than ever.

My paintings and videos represent chaos, materialism, reality-tv, hatred, being disoriented, violence and information overload. The exhibition installation is the conclusion of years of searching and new beginning. I've been looking for different ways to approach the understanding of humanity's darker sides, through the desire to understand, trying to move away from my ego, putting my ego into the game, through the destruction of my own identity, by destroying shame, sinking into shame, by criticizing and leaving criticism to the background. The exhibitions most important work is a hand-drawn naive figure made in the middle of panic attack during my time on deep depression. I'm back to my roots as a weak and fearful person. I need a humanity and honesty. I have acknowledged my inability to fill the requirements of this world. I want to live my life as a person, not as a machine. "

Riina Hänninen is an artist living in Helsinki Finland. She is studying in Aalto University's School of Art and Design, Master of Fine Arts program.

Kellonaika: 
12:00-18:00
Kaarlenkatu 10
Kalleria Galleria
00530 Helsinki