Paikalliset

Eutanasian vastustajasta eutanasian ymmärtäjäksi

Juha Hänninen uskoo, että eutanasian hyväksyvissä Belgiassa ja Hollannissa maallistuminen tukee positiivista suhtautumista armokuolemaan: - Hollannissa ja Belgiassa on hyvin edistyksellinen kulttuuri ylipäätään. Ihmistä ei holhota, eikä hänen toimintaansa rajoiteta muissakaan asioissa.

Kuolema ja toisaalta eutanasia olivat vaiettuja puheenaiheita vielä viitisen vuotta sitten. Keskustelutilaisuudet aiheesta vetivät paikalle vain kourallisen kuulijoita.

– Heistäkin osa hipsi puheen aikana pois, saattohoitoon erikoistuneen Terhokodin johtaja, ylilääkäri Juha Hänninen muistelee.

Nyt tilanne on aivan erilainen.

– Keskustelu on muuttunut avoimemmaksi, ja salit täyttyvät. Myös lääkäreitä kiinnostaa tietää asiasta enemmän.

Haluamme päättää, miten elämme ja miten kuolemme.”

Paitsi keskustelutilaisuuksissa, myös netissä käydään kiivasta keskustelua eutanasiasta. Syy on selvä.

– Eutanasia koetaan ideologiseksi kysymykseksi. He, jotka näkevät eutanasian surmaamisena, pyövelin toimenpiteenä, vastustavat sitä. Eutanasiaan positiivisesti suhtautuvat puolestaan ajattelevat sen olevan viimeinen palvelus kärsivälle ihmisille.

Keskustelu kertoo myös maailman muuttumisesta.

– Yhteiskuntamme muuttuu ja arvot muuttuvat. Tämä ei kuitenkaan tapahdu millään kaltevalla pinnalla niin, että muutos johtaisi vääjäämättä tiettyyn lopputulokseen.

Huhtikuun alussa muun muassa Vapaa-ajattelijat ottivat tiedotteessaan kantaa eutanasian puolesta. Heidän mukaansa myös lääkärikoulutusta pitäisi muokata eutanasian mahdollistavaan suuntaan.

Hännisestä eutanasian kannattamista tukee yhteiskunnassa yleisesti vallitseva ajatus oman elämäntilanteen hallinnasta.

– Haluamme päättää, miten elämme ja miten kuolemme.

Miten lapsi kykenee päättämään oman elämänsä lopettamisesta?”

Etenipä keskustelu suuntaan tai toiseen, Hänniselläkään ei ole yksiselitteistä vastausta kysymykseen, onko eutanasia joka tilanteessa lopulta oikein vai väärin, saati miten se pitäisi toteuttaa.

Saattohoitolääkäri vastusti aiemmin eutanasiaa, myöhemmin hänestä tuli armokuoleman mahdollisuuden hyväksyjä.

Hänninen kertoo vuonna 2012 julkaistussa Eutanasia-kirjassaan saattohoidon mahdollisuuksista ja eutanasiasta.

Hänestä Suomeen tarvitaan eutanasialaki, joka takaa kuolevalle ihmiselle sellaisen hoidon ja avun, että tämän ei tarvitsisi kokea kuolemaa ainoaksi mahdollisuudeksi.

Tämän lisäksi tarvitaan mahdollisuus auttaa myös niitä, joille hyväkään saattohoito ei enää riitä.

Oman työnsä kautta lukuisia kuolemia kohdannut ylilääkäri näkee asiassa positiivisesta suhtautumisestaan huolimatta toisenkin puolen, eikä tiedä, miten pitäisi suhtautua lapsi- ja dementikkopotilaisiin.

– Belgiassa eutanasian ikäraja poistettiin, ja se on minusta kyseenalaista. Miten lapsi, joka ei saa vielä ajaa autoa tai ostaa tupakkaa, voi päättää oman elämänsä lopettamisesta, mies pohtii.

– Osa siihen ehkä pystyy, mutta silti. Eutanasia on lopullista.

Hollannissa eutanasian ikäraja on 12 vuotta. Sielläkin käytiin silti ankaraa keskustelua dementoituneen potilaan eutanasiasta.

– Eräs potilas oli pyytänyt useampaan otteeseen, myös kirjallisesti eutanasiaa ennen kuin dementoitui. Lopulta hänelle päätettiin myöntää eutanasia. Olisi ollut absurdia, että häneltä olisi kielletty eutanasia dementian takia.

– On eri asia, jos dementoitunut potilas pyytää ensimmäistä kertaa eutanasiaa. Osahan on iloisia dementikkoja. Pitäisikö heillekin myöntää eutanasia ja mistä syystä, Hänninen pohtii.

Juha Hänninen uskoo, että eutanasian hyväksyvissä Belgiassa ja Hollannissa maallistuminen tukee positiivista suhtautumista armokuolemaan.

– Hollannissa ja Belgiassa on hyvin edistyksellinen kulttuuri ylipäätään. Ihmistä ei holhota, eikä hänen toimintaansa rajoiteta muissakaan asioissa.

Benelux-maissa edellytetään kuitenkin, että potilas on itse selkeästi ja toistuvasti toivonut eutanasiaa, ja ettei häntä ole painostettu.

– Eutanasiaa pyytää aina potilas, ja lääkäri päättää asiasta, Hänninen täsmentää.

Suomalaisista heidän toimintatapansa saattaa tuntua julmalta.

– He puolestaan pitävät eutanasian kieltäviä maita barbaareina, Hänninen muistuttaa.

Juha Hänninen

ylilääkäri, Terhokodin johtaja

Sai 18.11.2011 suomalaisen lääkäriseura Duodecimin Konrad Reijo Waara -palkinnon tunnustuksena sekä potilaiden että kollegoiden arvostamasta työstä.

Kuuluu Suomen kivuntutkimusyhdistyksen sekä Suomen ja Pohjoismaiden palliatiivisen hoidon yhdistysten hallituksiin.

Julkaissut useita artikkeleita ja kirjoja kuolemasta, saattohoidosta ja palliatiivisesta hoidosta, muun muassa ”Eutanasia – hyvä kuolema” -kirjan vuonna 2012. Myös yksi Outi Hakolan, Sari Kivistön ja Virpi Mäkisen toimittaman kirjan ”Kuoleman kulttuurit Suomessa” (4/2014) kirjoittajista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Paikalliset

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu