Tämä mies on löytänyt 837 geokätköä ensimmäisenä

Jyrki Nummela ja Jouni Nurminen tarkastivat kuinka moni on multikätkön löytänyt. Takana avautuu Koivulanselkä. Nummela johtaa Suomen geokätköilijöiden tilastoja. Hänellä on hallussaan 837 FTF:ää eli hän on löytänyt kätkön ensimmäisenä.

Hanna Keränen

Jouni Nurminen haki koordinaatit Karnaisista moottoritien rampin alittavasta sadevesiviemäristä. Kätkö on laitettu noin vuosi sitten. Vain nelisenkymmentä geokätköilijää on uskaltautunut ryömimään viemäriin.

Hanna Keränen

<p>HARRASTUS Mikä saa hurahtamaan geokätköilyyn? Lähdimme neljän konkarin matkaan ja otimme selvää.</p>

–Olen kiipeillyt varmasti enemmän puissa geokätköilyharrastuksen myötä kuin koskaan lapsena. Nyt ei enää kukaan varoittele putoamisesta, naurahtaa Jyrki Nummela .

Nummela johtaa Suomen geokätköilijöiden tilastoja. Hänellä on hallussaan 837 FTF:ää eli hän on löytänyt kätkön ensimmäisenä.

Kaikkiaan Suomessa on tällä hetkellä noin 39 000 geokätköä ja uusia jemmataan noin kymmenen kätkön päivävauhdilla.

Karnaisten ABC-asemalla kokoontuu kello 18 neljän hengen porukka innokkaita geokätköilyn harrastajia.

– Jotkut keräävät kätköjä esimerkiksi juuri ABC-asemilta, tai kirkoista. Ne ovat yleensä helppoja ja sopivat hyvin lapsillekin, sanoo Katja Aarnio .

Aarniot kertovat käyneensä aiemmin samana päivänä Helsingissä asioilla ja hakeneensa matkan varrelta viisi kätköä.

Katja kertoo hurahtaneensa puolisonsa Jyrki Aarnion kanssa geokätköilyyn kolmisen vuotta sitten. Luonnossa liikkumisesta ja geokätköjen perässä matkustamisesta on tullut elämäntapa.

– Tämä on meidän yhteinen juttumme, Katja sanoo.

”Purkkien” perässä on kiipeilty vuorilla, vaellettua Lapin erämaassa, patikoitu sademetsissä ja käännetty matoja kuhisevia turpeita Australian metsissä.

Vuosi sitten Aarniot tekivät maailmanympärys-matkan. Reitti suunniteltiin geokätköjen etsintää silmällä pitäen.”

Vuosi sitten Aarniot tekivät maailmanympärysmatkan. Reitti suunniteltiin geokätköjen etsintää silmällä pitäen. Pariskunta on myös ensimmäinen, joka on etsinyt geokätkön Suomen jokaisesta kunnasta.

Alkuvuodesta kummatkin Jyrkit hakivat kätköjä Afrikan korkeimman vuoren Mt. Kilimanjaron (5 895m) huipulta.

Mutta nyt ollaan Karnaisissa.

– Läpäisen reissuun lähdön kriteerit niukasti. Minulla on kyllä mukanani kynä, hanskat ja taskulamppu, mutta vaatteet olisivat voineet olla huonommat.

– Ei noilla voi rymytä mutaisissa paikoissa. Mä kyllä yritin puhelimessa varoitella, sanoo Jyrki Aarnio.

Tarkoitus on etsiä nk. multikätkö, jossa on kolme erillistä kätköä. Kätkö on Jouni Nurmisen tekemä. Samalla hän tarkastaa, että kaikki on kätköllä niin kuin pitää; sijaintia ei ole muutettu ja että lokikirjasessa on tilaa löytäjien puumerkeille.

– Nyt ei tarvita onkivapaa tai lumilapiota, vaikka tämä on vaikeusasteeltaan T3,5, sanoo Nummela.

Miehen farmariin on pakattuna lumikenkiä myöden kaikki mahdollinen, kajakki on vyötetty kattotelineille. Kännykässä on sovellus, joka piipittää reaaliajassa, kun uusia kätköjä tulee.

Kerran satuin Helsingissä metsäiselle alueelle, jonka läheisyydestä oli juuri ryöstetty omakotitalo.”

Jyrki Aarnio antaa käteeni gps-laitteen ja ensimmäisen kätkön koordinaatit, ”naatit”. Gps osoittaa moottoritien liittymää ja tien keskikohtaa.

– Kätköjä ei saa sijoittaa paikkaan, missä se aiheuttaa vaaratilanteita liikenteelle tai kätköä etsivälle. Maanomistajalta pitäisi periaatteessa aina kysyä lupa, vaikka Suomessa voikin liikkua melko vapaasti jokamiehenoikeuksien turvin.

Katselen gps-laitetta hölmistyneenä.

– Jos kätkölle ei pääse yläkautta, sitten pitää mennä alapuolelta.

Oikeasti? Voiko kätkö olla maan alla?

– Voi, kunhan se näkyy. Missä vain, jopa kansainväliseltä avaruusasemalta ISS:ltä sellainen löytyy. Sen vaikeus- ja nk. terrainarvo (T) ovat viisi tähteä.

– Ojamon kaivoksessakin on yksi, tietää Jouni Nurminen. Hän on mieltynyt vesistöjen läheisyydessä tai saarissa oleviin kätköihin.

– Minä olen yöihminen. Kesällä on hienoa liikkua vesillä tai metsässä. Poika on välillä mukana. Se on sellaista isän ja pojan yhteistä laatuaikaa.

Virkavalta suhtautuu epäluuloisesti mitä kummallisimmissa paikoissa muina miehinä liikuskeleviin geokätköjen etsijöihin.

– Kerran satuin Helsingissä metsäiselle alueelle, jonka läheisyydestä oli juuri ryöstetty omakotitalo. Poliisi määräsi minut tielle kädet ilmassa, Nurminen naurahtaa.

Kotimaan erikoisuuksista mieleen nousee myös Kontulan sadevesiviemäriverkosto, jonka haaroissa Nurminen ja Nummela ovat meloneet ja ryömineet satoja metrejä.

– Meillä oli kyllä varoiksi mukana välineet, että pääsemme tarkastuskaivoista takaisin maanpinnalle.

– Tästäkin lajista on tullut viime vuosina aika extremeä ja suorittamista, mutta tämä on hyvä harrastusmuoto myös lapsiperheille. Jos kätkön tähditys on ykkönen, niin sellaisen pystyy hakemaan vaikka rollaattorilla liikkuva, Katja Aarnio jatkaa.

– Mahdetaankohan me olla hyviä haastateltavia, annetaan ihan väärä kuva koko lajista, miehensä lisää. Porukkaa naurattaa.

Traili, eli monen kätkön sarja Nuuksiossa. Nyt täytyy mennä. Moi vaan!

Multikätkön moottoritien kupeessa sijaitsevaan sadevesiviemäriin juhannuksena 2013 piilottanut Jouni Nurminen tetsaa otsalamppuineen pimeään putkeen edeltä ja hakee naatit seuraavalle kätkölle.

– Kaikki geokätköt löytyvät internetsivustoilta, joille pääsee kuka tahansa, joka rekisteröityy. Järjestelmään voi sitten listata missä kätköillä on käynyt ja antaa palautetta kätköntekijöille.

Kätkö voi olla minkä kokoinen tahansa, tulitikkurasiaa pienemmästä aina kokonaiseen rakennukseen. Vaikeusluokitus on yhdestä viiteen tähteen.

Osa kätköistä pitää sisällään tehtäviä, yhdessä on mysteeri, toisessa kolikko, jossa olevan koodin internettiin syöttämällä saa selville minne kätkölle kolikko olisi vietävä.

– Jätin yhden kolikon Ateenaan ja määräsin, että se pitäisi tuoda Saloon. Kesti kaksi vuotta, ennen kuin joku toi sen Suomeen, Jyrki Aarnio sanoo.

– Ideana on, että mikäli kätkössä on jotain, minkä voi ottaa mukaansa, sinne olisi jätettävä jotain tilalle, jatkaa Katja.

Rouvan repussa kulkee aina mukana pussillinen yllätyksiä, joita Aarniot jättävät kätköille.

– Ne ovat lapsille.

Viemäriputken naatit ohjaavat meidät mäen laelle metsään, jossa kiviä kääntelemällä löytyy ohjeistus seuraavalle kätkölle.

– Idea on, että mitään ei luonnossa muuteta, eikä jätetä jälkiä. Kätkö yritetään myös löytää huomaamattomasti, sillä aina on sellaisia, jotka sitten haluavat tehdä kiusaa joko ajattelemattaan tai tahallisesti.

Sitten Jyrki Nummelan kännykkä alkaa piipata. Kello näyttää 19.06:a.

– Traili, eli monen kätkön sarja Nuuksiossa. Nyt täytyy mennä. Moi vaan!

Nummela lähtee niiltä sijoiltaan juoksujalkaa takasin autolleen. Hän haluaa olla kätköllä ensimmäinen.

– Jynu on harrastanut maratonjuoksua, varmaan juoksee illan aikana kaikki Nuuksion uudet kätköt, kolmikko arvelee.

Muu porukka hekee vielä viimeisen kätkön ja kuittaa nimimerkkinsä kantoon kätkettyyn lokikirjaan.

Näkymät Hossanmäeltä Koivulanselälle ovat upeat. Ohi lipuu kirkkovene.

– Tämä on geokätköilyn parasta antia, tämä luonto, kolmikko toteaa.